Minulla oli eilen kihlautumisen vuosipäivä. Kihla-aikamme oli alkua lukuun ottamatta hyvin ristiriitaista epätietoisuuden aikaa. Tuona aikana kuitenkin lopulta kypsyi tahdon päätös mennä naimisiin ja sitoutua puolisoon, tuli mitä tuli. (Kerron tästä prosessista laajemmin blogijutussani: http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com ).
Onko kihla-ajalla sinun mielestäsi enää nykyään merkitystä valmistautumisena avioliittoon? Kannattaako ylipäänsä tutustua toiseen kunnolla ennen yhteen muuttamista?
Onko kihla-ajalla sinun mielestäsi enää nykyään merkitystä valmistautumisena avioliittoon? Kannattaako ylipäänsä tutustua toiseen kunnolla ennen yhteen muuttamista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko kihla-ajalla sinun mielestäsi enää nykyään merkitystä valmistautumisena avioliittoon?
-Hirmu tärkee juttu! Opetellaan käyttää sitä sormusta, niin ei toinen sitten purista niin paljon ;) Voi jestas taas mitä kysymyksiä!!! :O
Kannattaako ylipäänsä tutustua toiseen kunnolla ennen yhteen muuttamista?
Ei missään nimessä kannata kysyä edes nimeä, ennen yhteen muuttamista! Saahan sen nimen tietää, esim. kun menette kirjoittamaan vuokrasopimusta/lainapapereita tms. tai posteja eritellessä, hoksaa jossain vaiheessa toisen nimen, kun samalle tyypille tulee jatkuvaan postia, osoitteeseen jossa asut.
Aloittajalle! Mietitkö ihan vakavissasi tällaisia asioita? Kysymyksiäsi ei voinut ajatella kuin vitsinä ja vastauskin sen mukaisesti.
Elettiin 70-luvun puoliväliä, tutustuin tulevaan mieheeni kun olimme samassa koulussa.
Koulua oli käyty viimeiselle viikolle, silloin vasta me "huomattiin" toisemme ja aloimme "seurustella".
Minulla oli työpaikka odottamassa ja tämä kaveri muutti kotikuntaansa, kuitenkin soiteltiin kokoajan ja kun minä sain oman asunnon kaveri tuli heti ja oitis luokseni ja asettui taloksi.
Vähän ajan kuluttua hänkin sai töitä ja elämä jatkui. Kolme vuotta kului näin "avoliitossa" mikä siihen aikaan oli harvinaista ja jopa syntistäkin. Meillä oli siis seurustelua ennen avoliittoa n.1.viikko.
Siis kolmen vuoden päästä ruvettiin haaveilemaan lapsista ja kun odotin ensimmäistäni jo muutaman kuukauden mieheni sanoi pitäiskö meidän mennä kuitenkin naimisiin, käytiin kuulutukset ja sitten vasta tuli mieleen pitäisköhän sitä kihlatkin ostaa, menimme kihloihin 2.viikkoa ennen häitämme. Se kihlojen osto tuntui niin tyhmältä, kun olimme jo niin kiinni toisissamme ja kaikki tuntui niin varmalta ja oikealta.
Ensimmäinen lapsemme syntyi, muutimme isompaan asuntoon. Kahden ja puolen vuoden jälkeen syntyi toinen ja neljän vuoden jälkeen kolmas. Elämä on ollut rikasta ja antoisaa, nyt on aikaa siitä kun aloimme olla yhdessä jo yli 30vuotta.
Ettei mene ihan lässyksi, on meilläkin olleet omat ongelmamme, mutta niistä on kyllä selvitty ja nyt lapset ovat jo muuttaneet pesästä meillä on taas aikaa toisillemme, nautitaan nyt tästäkin ajasta ja toivottavasti lähitulevaisuudessa sitten vielä lastenkin lapsista.
Tässä vaan yksi onnistunut tapaus, siitä miten lyhyellä ajalla voi tulla asuin kumppaniksi ja vielä aviopuolisoiksi.
Meillähän oli varsin paljon epäilijöitä, siitä että tämä meidän liitto ei tule onnistumaan.
Todella mukavaa kuulla, että olette sitoutuneita toisiinne ja liittoonne! Noista lähtökohdista se ei ole ollenkaan itsestään selvää. Usein suhteet, joissa on muutettu kiireesti yhteen, pakkaavat myös varsin nopeasti purkautumaan.
esimerkki todellakaan! mutta me kait vaan oltiin niin varmoja jo alkuusa toisistamme.
Omia lapsiani olen kyllä kehoittanut harkitsemaan liian aikaisesti yhteen muuttamista.
Ollaan kyllä kerrottu omat kuviotkin.
Neuvoja voin äitinä antaa lapsilleni, itse saavat päättää sitten omista liitoistaan.
Kihla-aikaa ei enää lainsäädännössä tunneta. Pidän kyllä fiksuna toiseen tutustumista ennen vihille menoa. Yllätyksiä tulee silti.
Saattaa olla idioottimaista syöksyä kihloihin, naimisiin ja sitten vasta muuttaa yhteen. Kyllä toinen pitää tuntea ennen yhteen muuttamista. Niin ja ennen niitä lasten hankkimista. Kaikki eivät tätä tajua.
avioliiton toinen osapuoli voi vuosien saatossa kasvaa ja muuttua ihmisenä eri suuntaan radikaalistikin. Et voi koskaan tuntea kunnolla toista ihmistä. Emme pysy samanlaisina kehdosta hautaan. Minulle kävi niin, että toinen alkoholisoitui, ja sai pahan pakkomielteen harrastuksestaan vaikka olimme seurustelleet 2.5 vuotta ennen avioliittoa, ja tällaisia merkkejä ei ollut ilmassa. Mitään yhteistä ei ole enää, en olisi ikinä uskonut silloin alussa, toistakymmentä vuotta sitten....
jos kihloilla tähdätään naimisiin menoon ja ollaan tosissaan menossa vihille.
Minua ärsyttää enemmän,nykyään aikuiset ihmiset, jotka menevät kihloihin ja kun iloisena kysyn,koska menette naimisiin,saan vastauksen,että ei koskaan tai ei olla menossa.
Lapsellisuuden huippu yli 20 vuotiailta ihmisiltä.Saadaan sormus sormeen ja toinen ikäänkuin varatuksi mut uskallus ei sitten oikeesti riitä sitoutumiseen.
Tuntuu, että suurimmalle osalle kihlautuminen on vaan tapa näyttää muille, että "hei me seurustellaan". Ei niinkään siitä, että ollaan menossa naimisiin.
Ehkä olen tällainen vanhanaikainen parikymppinen, kun mulle se kihlaus on nimeenomaan lupaus avioliitosta. Kun menimme nykyisen aviomiehen kanssa kihloihin, oli minulle selvää, että avioliittoon mennään myöskin. Ja niinhän sitä mentiinkiin.
Joskus vaan naurattaa se, että moni jää suu auki tuijottamaan, kun sanon ikäni ja et olen ollut kolme vuotta naimisissa. Monille se jotenkin on vieras ajatus, että mennään nuorena naimisiin, vaikkei niitä lapsia heti hankita.
Eiko kihlautuminen ole laupaus avioliitosta eikä mikään hemmetin hrkinta-aika!!! Olen ite nuori vielä ja kohta avioon, mutta siis nykymeiniki on mennyt siihen että "seurustellaan nyt vähän vakavammin kun ollaan kihloissa!" Ei prkkele!-ja kohta srmukset kaniin! Me ainakin mentiin kihloihin siinä vaiheessa kun päätettiin että reilun vuoden päästä naimisiin!!!Ja ensi la häät!!! Kihlaus on häiden valmistelu aikaa!!
Onneksi olkoon! Olet menossa naimisiin ensi lauantaina, näin ymmärsin.
Kihlaus on alustava sitoutuminen tulevaan puolisoon. Tuskin koko kihla-aika kuluu häiden suunnittelussa, vaikka tämä on tietysti tärkeä tehtävä. Harkinta-aikaa kihla-aika mielestäni vielä on. Silloin on mahdollista tutustua toisen persoonaan syvällisemmin ja vakuuttua siitä, että tämä on minulle se oikea. Opetellaan sitoutumista, mikä on avioliiton kestämisen kannalta ykkösasia.
tuota sinun ajatustasi. eikö juuri kihlautuminen, eli lupaus avioliitosta, tarkoita sitä että ollaan varmoja tunteista ja siitä, että toinen tunnetaan tarpeeksi hyvin näinkin suureen sitoutumiseen? eli ei kihlat ole mitään "tutustumisaikaa"..
mitä ihmettä ajat takaa??
Tarkoitin juuri sitä, mitä sanoinkin: kihlaus on minun mielestäni sitoutumisen opettelua ja siinä mielessä harkinta-aikaa. Mikä on tärkeämpää avioliiton onnistumisen kannalta kuin se, että ennen naimisiin menoa ehtii syntyä vahva tahtotila sitoutua persoonaan, johon on kihla-aikana (ja sitä edeltävänä aikana) ehtinyt kunnolla tutustua.
Kihloihin mennään usein sellaisessa tunnehuumassa, että siinä ei vielä ole harkinnasta paljon tietoa. Tunne on vahva ja varman tuntuinen, mutta vielä jokseenkin koettelematon. Näinhän minulle itsellenikin kävi...
Tiedän sohaisevani ampiaispesää kun sanon, että varhain aloitettu seksi kumppanin kanssa syö motivaatiota tutustua hänen todelliseen persoonaansa kunnolla, varsinkin mieheltä.
eli alle puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. olen ehdottomasti sitä mieltä että yhdessä asuessa sitä tutustuu toiseen paremmin.. ehkä olimme vähän kiireisiä, mutta itselläni oli sellainen ajatus että jos ei toimi niin aina voi erota. eihän yhdessä asuminen vielä kuitenkaan tarkoita loppuelämäksi sitoutumista...
ero ei kuitenkaan ole käynytkään mielessä. onnellista avoliittoa takana noin kaksi vuotta, ja lapset sekä avioliitto alkavat olemaan ajankohtaisia aiheita. tässä pisteessä ei taatusti oltaisi vielä jos myöhemmin vasta olisimme muuttaneet yhteen!