2 vuotta sitten pakenin kotoa 3 lapseni kanssa.
Sain kokea henkistä sekä fyysistä väkivaltaa.
Lapseni itkivät ruokapöydässä kun X mieheni mollasivat pikkuiset, eivät kuulemma istuneet kunnolla ja se oli minun vikani . Hän teki rahaa ja minun piti kasvattaa lapset.
Olin lihava ,tyhmä ruma ja mielisairas hänen mielestä.Todellisuudessa olen tumma normaali klassisen näköinen,minusta tuli ehkä "mielisairas" hänen kohtelusta.
Nykyään meillä on lähestymiskielto ja turvaosoite, ei sekään auta, X pirulla on rahaa ja valtaa niinpä hän etsii meidät mistä vaan.Lapsiaan hän ei saa tavata ainoastaan valvotulla tapaamisilla,siihen eivät suostu (nykyään pirulla on myöskin samanlainen narsistinen pirutar), kaksi samnlaista löysivat toisensa , miten hyvin sopivatkaan yhdessä tämä pari.Myöskin piruttarella on rahaa ja valtaa, äly ja empatiaa puuttuu.
Jotenkin oli otetta tilanteseen kun X oli yksin mutta kaksistaan ne saattavat tarjota mitä tahansa yllätyksiä.
Paha saa palkkansa ...mutta koska?
Sain kokea henkistä sekä fyysistä väkivaltaa.
Lapseni itkivät ruokapöydässä kun X mieheni mollasivat pikkuiset, eivät kuulemma istuneet kunnolla ja se oli minun vikani . Hän teki rahaa ja minun piti kasvattaa lapset.
Olin lihava ,tyhmä ruma ja mielisairas hänen mielestä.Todellisuudessa olen tumma normaali klassisen näköinen,minusta tuli ehkä "mielisairas" hänen kohtelusta.
Nykyään meillä on lähestymiskielto ja turvaosoite, ei sekään auta, X pirulla on rahaa ja valtaa niinpä hän etsii meidät mistä vaan.Lapsiaan hän ei saa tavata ainoastaan valvotulla tapaamisilla,siihen eivät suostu (nykyään pirulla on myöskin samanlainen narsistinen pirutar), kaksi samnlaista löysivat toisensa , miten hyvin sopivatkaan yhdessä tämä pari.Myöskin piruttarella on rahaa ja valtaa, äly ja empatiaa puuttuu.
Jotenkin oli otetta tilanteseen kun X oli yksin mutta kaksistaan ne saattavat tarjota mitä tahansa yllätyksiä.
Paha saa palkkansa ...mutta koska?
Vastaukset 17
Vanhimmat
... Että ennemmin tai myöhemmin paha tulee saamaan palkkansa, jopa tässä epäoikeudenmukaisessa elämässä jota elämme. VOIMIA!
Kuule, itse olen 3.vuotta elänny parisuhteessa jossa henkinen väkvalta on ollu melkein päivittäistä..Onneksi ei asutta saman katon alla, jatkuva huoritellu, piikittely sekä uhkailua..
Mitään en osannu sanoa oikein tai tehdä..
Ainut,mikä meillä toimii sexi..Muuta en varmaan hänen mielestä osaa...
On erottu ja palattu takasi, itse haluaisin loppuvan tämän koska tämä syö voimia minulta koko ajan..Olen käynny puhumassa ammatti ihmistetn kanssa ja yrittäny päästä irti..Hänellä on hemetin hyvä puhumis taito ja saada toinen uskomaan kaiken..Nyt olen siinä pisteessä että alkaa olla aika laittaa loppu asialle...Voimia sinulle..
tämä on nii totta..meillä on ollut samaa..
kannattaisiko tehdä jotain asialle, eikä vain valittaa?
Jos exäsi on mennyt kimppaan samanlaisen narsistin kanssa niin se kuullostaa palkanmaksupäivältä. Kaksi nasristi aei sovi yhteen, narsisti vaatii palvontaa ja sehän ei onnistu toiselta samanlaiselta. Joten nojaat taaksepäin nojatuolissa ja alat laskemaan päiviä. Ei ne kauaa yhdessä pysy..
Niin, itsekin tuhlasin melkein kolme vuotta tällaiseen ihmiseen. Vaikka fyysistä väkivaltaa ei ollut, itsetunto nuijittiin nollaan. Olin ruma, läski, tyhmä ja kaikki puheeni ja mielipiteeni olivat vääriä (seksi silti kelpasi). Hän oli tietenkin aina oikeassa. Itsetunto alkoi parantua heti, kun pääsin miehestä eroon.
kaikki pahoinpitelijät kutsuvat uhriaan "sairaaksi"
niin tekee minunkin exäni...koska kieltävät
omassa päässään olevansa "oikeita " pahoinpitelijöitä...pelottelevat sillä ettei uhri
menisi ilmiantamaan heitä vaan päinvastoin
tuntisi vielä syyllisyyttä siitä että on saanut
turpaansa ja tuntisit häpeää...raiskatuksi
tulleet myös häpeävät uhriksi joutumista...
Oikeus on sinun puolellasi.Ole rohkea ja kerro
kaikki viranomaisille.Pistä esim.puhelut äänitykseen.
>>Vain yksi tapa pelastua: pakene – ja puhu
Narsistin uhriksi osuu helpoiten kiltti ihminen, joka ei tunne pahuutta. Läheisten vähättely iskee kuitenkin kipeimmin.
Hanna Lukkari
Jokainen paskamaisesti käyttäytyvä mies ei ole narsisti: oikeastaan päinvastoin. Ihan totaalisen paskamaisesti käyttäytyvä mies saa aika äkkiä ilmalennon pihalle, luonnehäiriöinen on toista maata. Hän ui ihon alle. On enemmän kuin kukaan koskaan. Liian hyvää ollakseen totta, mutta eihän sellaista tiedä etukäteen.
Näin kirjoittaa nimimerkki Leijona syyskuussa ilmestyvässä narsismin uhreille vertaistueksi suunnatussa, Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren kirjassa "Sata tapaa tappaa sielu".
Vertaistuki on narsistin lähipiirissä eläneelle usein parasta terapiaa – saman kokenut ei valehtele sanoessaan, että tietää miltä tuntuu. Muiden tarinat auttavat myös ymmärtämään, että vika ei ole uhrissa.
Ammattiauttajan ajattelematon lausahdus kuulostaa herkimmilleen pelotellun ihmisen korvissa helposti mitätöivältä. Ystäville ja sukulaisille avautuminen on vaikeaa, koska heidän voi olla mahdoton ymmärtää petetyn tuskaa.
– Kovin isku narsistin uhrille on läheisten vähättely. Joku voi sanoa, että "onhan monella muullakin samanlainen puoliso" tai "syytönhän minä olen siihen että tapasit tuollaisen ihmisen", kertoo hartolalainen Lehtosaari, joka totuttelee hiljalleen käyttämään nimeä Annie Henno.
Toukokuussa viralliseksi tullut nimenmuutos on yksi seuraus uuden, ikioman, valoisan elämän etsinnästä. Parin eri narsistin uhrina elänyt nainen on sukeltanut aivan pohjalle. Vuosien työn jälkeen ilo on palaamassa arkeen.
En tiennyt että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka esineellistävät toisen, ovat tunteettomia. En käsittänyt sittenkään, vaikka omin silmin näin. Aina oli selitys: stressi, huolet, kiire, huono päivä. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen uskoo aika kauan ja toivoo vielä kauemmin. (Leijona)
Vaikka narsismista on puhuttu viime vuosina avoimesti, moni elää yhä tietämättään persoonallisuushäiriöisen lähipiirissä. Työkaveristaan, saati rakkaastaan, ei tahdo uskoa pahaa – etenkin jos on itse kiltti ja kuuliainen luonne.
– Kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi, mutta kiltillä riski mennä lankaan on suurempi. Useimmat kirjaamme haastatellut sopi tähän kuvaan, Lehtosaari toteaa.
Tosiasioiden tunnistamista vaikeuttaa myös se, että narsisti on yleensä päällepäin mitä hurmaavin henkilö. Ylläpitääkseen illuusiota omasta erityisyydestään hän tarvitsee ympärilleen hovin.
– Työpaikalla hovi kerätään tietyllä tavalla herkistä ihmisistä, joita on helppo pitää narun päässä. Parisuhteessa hovi muodostuu osasta sukua, jolle näytellään mukavaa ja rakastettavaa, Lehtosaari kuvailee.
Narsisti on myös uuttera työntekijä – tai ainakin näyttää siltä. Nykypäivän työelämässä kun on vain hyötyä ankarasta yksilökeskeisyydestä, kilpailuhenkisyydestä ja vastustajien nujertamisesta. Aidot tunteet ovat narsistille vieraita, mutta hän on taitava näyttelemään niitä – jos siitä on hyötyä hänelle itselleen.
Narsistin tapoihin kuuluu, että ihmisistä piitataan vain niin kauan kuin siitä on hyötyä. Kun tuuli aikanaan kääntyy, se on lopullista: kaveri heitetään pois kuin loppuun käytetty lelu. Pikkuhiljaa narsisti nujertaa uhrinsa itsetunnon alentamalla, mitätöimällä ja arvostelemalla.
Jos alussa tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, niin se usein onkin. Jalat alle ja karkuun! (Måne)
Jos työpaikkasi pomo ei tee asioille mitään, ota ja lähde. Oli töitä tai ei. Minut hakivat työpaikalta melkein valkotakit – niin pitkään ei kannata odotella. Narsisti ei muutu! (Pinja)
– Pakeneminen on ainoa keino rakentaa oma elämä takaisin. Vaikka kuinka rakastaisit ja olisit kiltti, narsisti ei muutu. Mutta narsisti muuttaa sinut, Lehtosaari painottaa.
Silti jokaisen on saatava oivaltaa tämä itse. Voiton puolelle selvinneen sydämeen sattuu aina, kun joku kirjoittaa netin keskustelupalstalla, että "me mennään vielä perheterapiaan, kyllä tämä tästä". Kieli on kuitenkin hillittävä.
– Paras apu narsistin uh rille on puhuminen – ja se, että joku kuuntelee. Neuvoa ei pidä, vaan korkeintaan ohjata suuntaa, tukea kunkin omia päätöksiä.
Internetistä on tullut monen pelastus. Sen kautta saman kokeneisiin voi pitää yhteyttä nimettömänäkin.
– Kun itse aloin kirjoittaa nettipalstoilla, joku totesi osuvasti, että siellä ei vain kirjoiteta, vaan pikkuhiljaa vahvistutaan, Lehtosaari kertoo.
Hän korostaa, että nyt julkaistavan kirjan tarkoituksena ei ole diagnosoida eikä syyttää ketään, vaan auttaa tuomaan vaiettuja tositarinoita julki. Samalla oma kärsimys on saanut merkityksen.
– Saimme kirjaan niin paljon tarinoita, että kaikki eivät mahtuneet mukaan. Siksi kokoamme jo uutta kirjaa eronjälkeisistä kokemuksista.
Hänelle vertaistukikirjan kirjoittaminen on ollut tärkeää terapiaa. Viime talvi oli vielä raskas, mutta kirjan kokoaminen veti väkisin ylös itsesäälistä.
– Nyt haluan jo iloa elämään! Lehtosaari haaveilee.
Arja Lehtosaaren ja Tuija Välipakan kirja "Sata tapaa tappaa sielu – narsismin uhrit kertovat" ilmestyy 25. syyskuuta Ajatus Kirjojen kustantamana. Jutussa kursivoidut tekstit ovat otteita kirjasta, jossa käsitellään narsismia niin työkaverin, puolison kuin lapsenkin silmin.
Lähteenä käytetty myös Narsistien Uhrien Tuki ry:n internetsivuja, joilta löytyy myös keskustelupalsta. Osoite: www.narsistienuhrientuki.info
Nykypäivä ruokkii narsismia
Hanna Lukkari
Jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä, kuten itsekeskeisyyttä ja ihailun tarvetta. Ihmisellä, jolla on terve itsetunto, piirteet eivät kuitenkaan hallitse persoonallisuutta.
Ihmismielen ammattilaiselle narsismi on kinkkinen aihe. Psykiatriset diagnoosit narsistisesta persoonallisuushäiriöstä eivät ole yhtä yleisiä kuin mitä korviin kantautuvista tarinoista voisi päätellä. Narsisti ei tunne itseään sairaaksi – siksi terapiaan hakeudutaan muista syistä, kun elämä kriisiytyy.
Kuopiolainen psykologi ja psykoterapeutti Pirkko Hänninen ei kuitenkaan vähättele narsismin yleisyyttä. Hän uskoo, että kyse on asiasta, joka on alettu vasta hiljattain tunnistaa.
– Nykykulttuurissa parisuhteelta odotetaan enemmän tasavertaisuutta ja toisen kunnioitusta. Myös työelämässä demokratia on lisääntynyt. Enää ei pidetä selvänä, että toisen määräysvaltaan tulisi sopeutua, Psykologian tietotaito -yrityksessä työskentelevä Hänninen toteaa.
Maailman muutoksesta kertoo myös se, että työuralla narsistisista piirteistä voi olla etua. Toinen ajan ilmiö on julkkiskulttuurin ihannointi: kaikki tahtovat olla erityisiä, tunnettuja ja kehuttuja.
– Hyväksynnän hakeminen vain kilpailun kautta ruokkii narsistisia piirteitä, Hänninen uskoo.
Narsismi ei ole synnynnäinen häiriö, vaan kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa. Se liittyy usein ihmissuhteissa koettuun traumaan, rajojen puutteeseen ja turvattomuuteen.
Narsistista persoonallisuushäiriötä hoidetaan psykoterapiassa. Kriisivaiheessa keskitytään käytännön elämästä selviämiseen, minkä jälkeen tutustutaan omaan itseen pohtimalla syitä, jotka vaikuttavat ajattelu- ja toimintatapoihin.
Narsismin taustalla on syvällä itsessä oleva arvottomuuden tunne. Narsisti kerää arvostusta muun muassa manipuloimalla. Hän pelkää, että toimimalla toisin hän putoaa arvottomuuden tilaan.
Narsistin ihmissuhteista entistä pulmallisempia tekee, että yleensä toinen osapuoli alkaa myötäillä ja ennakoida vaikeita tilanteita.
– Silloin narsisti saa toisen mielessä liian ison tilan. Omat toiveet, odotukset ja työtehtävät unohtuvat. Tuossa tilanteessa on pysähdyttävä miettimään, mitä haluaa omalta elämältä, Hänninen kehottaa.
Narsisti hylkää vanhan kaverinsa heti, kun tästä ei ole enää hyötyä hänelle itselleen.
Omaan kuvaansa rakastuneet
n Narsismi on saanut nimensä kreikkalaisesta Narkissos-mytologiasta. Narkissos oli komea mies, joka torjui nymfin lähentelyt. Rangaistukseksi hänet tuomittiin rakastumaan lammikosta näkyvään kuvajaiseensa.
n Narsistista persoonallisuushäiriötä poteva on muun muassa itsekeskeinen, manipuloiva ja tunteeton.
n Hän kokee itsensä mahtavaksi ja ainutlaatuiseksi, minkä takia vain erityiset ihmiset voivat ymmärtää häntä ja ovat hänen seuransa arvoisia.
n Hän käyttää toisia ihmisiä omiin tarpeisiinsa ja hylkää nämä, kun ei enää koe hyötyvänsä heistä.
n Narsisti tietää, että on olemassa sääntöjä, muttei koe niiden koskevan häntä. Häneltä puuttuu kyky empatiaan.
n Narsisti on usein älykäs ja pystyy näyttelemään tunteita. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö.
n Noin 1 prosentti väestöstä on narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä. Heistä enemmistön uskotaan olevan miehiä.
Mistä tuota turva osoitetta voi hakea jos joku osaisi sanoa pikaisesti?
Olen hakenut salaisen osoitteen maistraatilta , pyysin henkikirjoittajan puheille ja sain koska oli pätevät syyt - mies lyö ja vainoaa.
Soittamalla arkena tai lähettämällä pyyntö sähköisesti.
Ei tarvitse kertoa syytä, miksi haluat salaiseksi. Melkein kaikilla hoitotyöntekijöillä on salaiset kotisoitteet.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/tietopalvelut/
ei seksiä melkein kolmeen vuoteen jos olen syönyt keksejä se halveksuva ilme on kammottava myönnän että olen hiukan pyöreä jos sanon johonkin asiaan mielipiteeni hän nauraa sitä tai kääntää sen asian päälaelleen !ja kaikki tää johtuu kai siitä kun menin ihastumaan hänen kaveriinsa hänkin ihastui minuun ei tehty muuta kun puhuimme puhelimessa ! kai se oli henkistä pettämistä ? mut sitä ei saa enää tekemättömäksi vaikka mitä tekisin ja olimme ennen koko perhe hänen perheensä ystäviä! veneilimme yhdessä ja kaikkee ! ihastuin puhuvaan mieheen töäysin vastakohta aviomiehelleni! ja iloisuus ja rehellisyys valloitti minut täysin! elämä on kummallista en haluaisi erota vaan selvittää asiat mut mieheni ei halua parisuhdeterapeutille itse menisin heti ! itken aika usein yksin ja iltaisin nukahdan yksin ilman hellyyttä tai kosketusta ! olen jotenkin aika väsynyt elämääni yksin mut jotenkin roikun avioliiton raunioilla vielä!
Olen 19-vuotias nuori nainen. Tapasin nykyisen mieheni elokuussa 2012. Kaikki oli alussa mahtavaa ja ihanaa, tuntu siltä kuin olisi elänyt sadussa. Nyt sitten kuukauden sisällä tämä henkilö on kolme kertaa riepotellut, nakellut ja töninyt. Eilen pahin pelkoni sitten toteutui. Tämä henkilö tapansa mukaan suuttui taas jostain eikä suostunut sanomaan mitä tein väärin. Aikamme tapeltua hän riepotteli taas minua ja töni pitkin seiniä. Yritin lähteä tilanteesta pois, mutta mies otti minua kiinni kovasti ja väänsi ranteitani. Kun vihdoin pääsin irti, hän löi minua kasvoihin. Pystyin pnneksi avaamaan suuni nyt ulkopuoliselle ihmiselle, joka neuvoi minua hakeutumaan lanulle psykiatrille. Miehenikin ohjataan samalle henkilölle puhumaan. Haluaisin tietää onko mahdollista näin aikaisessa vaiheessa saada väkivaltaisuus ulkopuolisten avulla loppumaan? En haluaisi jättääcmiestäni, mutta en voi myöskään elää pelon vallassa. Olen lapsena joutunut katsomaan äitiini kohdistuvaa väkivaltaa toistuvasti ja olen senkin takia enemmän henkisesti hajalla.
Saat loppumaan vain omalta kohdaltasi, hän tekee samoin jos vain annat aina uudestaan.
Psykopaatti vainosi minua 36 vuotta, apua oli todella vaikea saada.
Nyt on lähestymiskiellot ja muutenkin asiat toisin. Panosta kaikkesi oman elämäsi eteen, rukoile vaikka Jumalaa että saat voimakasta tahtoa etkä salli hänen vedota mihinkään heikkoon hetkeesi.
Sinuna en kertoisi kenellekään näin että voidaan tunnistaa, psykopaatti sai jopa aviomieheni ja hänen tyttärensä välillä puolelleen, hän kyttäili lasten huvipuistossa ja meni samaan vessaan, sitten pääsi juttusille.
Tosiaan kun olet nuori, taistele omasta edustasi, psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen ja sinulla on kaikki vielä edessä.
Kyllä saa.. lapset näkevät joku päivä mikä tuo tyyppi on (älä avita tässä asiassa)
Ikää tulee lapsille että tälle lasten isälle... lapset vahvistuvat, maailmankuva laajenee ja minäkuva vahvistuu... isukki taas tässä tapauksessa vanhenee... terveys heikkenee... ja alkaa nuo periaatteetkin pehmentymään...
Nähty on... Olen itse narsistisen isän lapsi. Olen lähemmäs 40 vuotias, enkä tunne sitä entistä tyrannia kohtaan en sääliä, enkä rakkautta. Mutta kyllä se ruikuttaa jaksaa. Yksin kuolee. Kiitos äidilleni, joka ei kuitenkaan koskaan sanonut yhtään pahaa sanaa isästäni, vaan isä ITSE kaivoi kuoppaa jalkojensa alla kaikilla paska ja haukkumapuheilla.
Kyllä maksun aika joku päivä tulee... Usko pois. Mutta älä mustamaalaa lapsille heidän isäänsä, lapset ovat tarkkanäköisempiä kun moni uskookaan!!!
Tsemppiä!!!
Hei kaikille!
Tässä ketjussa on tullut esille erilaisia kokemuksia sekä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Hienoa, että olette rohkaistuneet kertomaan kokemuksistanne ja tuette täällä toisianne!
Monet teistä ovat hakeneet myös ulkopuolista apua ja hyvä niin. Väkivalta loppuu harvoin itsestään. Jos koette edelleen väkivallan uhkaa, niin otattehan rohkeasti yhteyttä lähimpään turvakotiin. Yhteystiedot löydät Nettiturvakodista: https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=8. Jos haluaisit mieluummin jutella tilanteestasi kirjoittaen ja täällä netissä, niin voit varata tuolta myös ajan kahdenkeskiseen chattiin väkivaltatyön ammattilaisen kanssa.
Tässä ketjussa on kerrottu myös eron jälkeisestä vainoamisesta. Myös siihen kannattaa hakea apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Turvakotien, rikosuhripäivystyksen ja sosiaalitoimen lisäksi näissä kysymyksissä voi auttaa esimerkiksi LOVE ry (Lapsen oikeus väkivallattomaan elämään ry). Heidän nettisivuillaan on mm. lista vakavan vaaran merkeistä eron jälkeisenä aikana: http://www.yhdistyslovery.com/loveryeron-jalkeinen-aika--milloin-on-vakavan-vaaran-merkit
Muistattehan, että teillä kaikilla on oikeus väkivallattomaan, turvalliseen ja onnelliseen elämään! Vaikka taistelu sen puolesta tuntuisi joskus todella vaikealta ja raskaalta, niin pidemmän päälle se kannattaa. Yksin ei näiden asioiden kanssa kannata kuitenkaan painia, sillä auttavat palvelut ovat myös juuri SINUA varten.
Toivon kaikille runsaasti voimia ja turvallista sekä aurinkoista kevättä!
Ystävällisin terveisin,
Emmi Nettiturvakodista
se Narsisti....
Voi kuinka tutulta kuulostaa tapahtumien lukeminen, kolme vuotta on minultakin mennyt herra Xkanssa, meni itseluottamus, meni usko naiseuteen... Ei fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä siitäkin edestä...jos nousin vastaan- se oli fudut kämpästä just. Jos en älynnyt heti, virkavalta kyllä hoitaa uhkaus aina päällä.
Lopussa lopuin minäkin ja suutuin, nyt lapsi saa kuulla olevansa väkivaltaista sukua, minun puoleltani..hän tekikin itsestään uhrin, kuten aikaisemmissakin suhteissaan...me naiset oltiin pettäjiä, jättäjiä jne.
Minä korjaan rikottuja palasia itsestäni ja huomaan onnellisuuden hetkittäin täyttävän minut- minulla on oma koti, oma avain ja oma lupa.
Lupa elää, nauraa ja laulaa, nukkua rauhassa ilman hiljaista tuomiota, lupa mokata ilman että joutuisin ulos, eikä kukaan jätä minua odottamaan kosketusta, läheisyyttä ja hellyyttä- koska minä voin sitä ottaa tai olla ottamatta,
aivan kuin tahdon ja tässä kodissa minä tiedän paikkani. Siellä en kuulema tiennyt....