Minun ongelmani on että anoppini vähättelee kaikkia minussa. En aikoinaan saanut kouluja loppuun kun tulin raskaaksi ja sen takia töitä ei ole nyt tarjolla ollut vaikka olen kovasti hakenut, siitä anoppi jaksaa muistuttaa kuinka olen saamaton työtön luuseri, aina sanoo että sinullahan on aikaa miettiä sisustusjuttuja ja siivoilla koko ajan kun olet työtön, olen myös äiti, minulla on harrastuksia ja ystäviä että ei todellakaan ole koko ajan aikaa leikkiä Martha Stewarthia. Sitten kun jos lapset menee hoitoon sinne niin laitan heille mukaan useimmiten juuri ostettuja vaatteita mutta niitä ei käytetä vaan anoppi ostaa uudet sieltä ja käyttää niitä, ostin juuri kotiin uusia laseja ja kuppeja ja mitä mies tuo tullessaan anoppilasta, no uusia kuppeja ja laseja, ihan niin kuin anoppi haluaa viestittää että turhaan ostat mitään uutta koska pystyn pistämään aina paremmaksi. Oma sukuni kysyy aina mitä tarvitaan juuri tämän takia että ei tule ristiinostamista, onko anopilla tosiaan vaikea kysyä. Harmittaa kun ostaa vähistä rahoista jotakin niin niitä ei noteerata mutta odotas kun anoppi ostaa jotakin niin se on heti että "Katsos mitä äiti osti meille"
Nöyryytystä
luuseriko
243158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
suureen ääneen, miten anoppi keksi ostaa teille uuden esim. kahviastiaston heti sen kun ensin itse olitte sellaisen ostaneet.
Tai sitten voit kysyä mieheltäsi ennenkuin siet lapsenne anoppilaan hoitoon kannattaako pakata vaatteita muksulle mukaan, kun miehen äiti ei niitä käytä vaan ostaa uusia.
Ai niin, pakkauksissa olevat uudet vaatteet pitää vähintään tuulettaa hyvin, koska sisältävät säilöntäaineita. Ja se säiläöntäaine ei ole terveellistä hengitettäväksi.
Lisäksi miehesi henkinen napanuora äitiinsä ei ole katkennut.
Joo ei varmaan olekaan, muutenkin mies jatkuvasti kerskuu suvunsa rahoilla,hyvillä työpaikoilla, voimilla sun muilla, ja sitten anopin mielestä poikani on komea ja alkoi miettimään että kenenköhän hänen suvun jäseneen poika on tullut. Miehellä on jopa tietokoneen taustakuvana sukulaistensa kuva, vaihdoin sen itse tuohon tämän vuoden tangokuninkaaseen, kyllä mielummin katselen häntä kuin mieheni vanhaa isää.
Otsikkoki meni yhteen, Hups, tarkoitin tätä viime vuoden kuningasta eli Henri Stenrothia. Muistu vielä mieleen kun oltiin menossa ystäväni häihin joku vuosi sitten niin appivanhemmat haukkui heti ystäväni vanhemmat
Älä niputa yhteen sellaisia asioita, jotka ei ole tarkoitettu samaan nippuun. SE on pikimmen ongelmasi kuin mikään muu.
Olet äiti, mutta oikeasti se ei estä kehittämästä itseään ja käymästä kouluja loppuun.
Neuvoksi sinun varsinaiseen ongelmaasi:
kipin kapin opiskelemaan ja hankkimaan kunnon ammattia!
Osittain anoppisi on oikeassa, vaikka onkin rumaa noin suoraan nimitellä ketään luuseriksi. Sellainen ei rohkaise.
Vaikka sinulla on harrastuksia ja ystäviä, niin pääongelmaa eli keskenjäänyttä koulua ne eivät korjaa. Harrastukset ja ystävät ovat sivujuttuja, vaikka tärkeitä, tottakai.
Ota UUSI asenne!
Ole hyvilläsi, että anoppi "säästää" eikä käytä lasten mukana laitettuja vaatteita. Pikkujuttuja tuollaiset.
Ostakoot anoppi vaatteita, kuppeja ja kippoja. So what! Ole hyvilläsi, älä ota itseesi.
Jos tulee ristiinostamista, niin loppupelissä et ole menettänyt mitään. Kyllä niille ylimääräisille kipoille käyttöä löytyy ajan kanssa. Eipähän sinun tarvitse miettiä astioiden hankintaa seuraavaan 10 vuoteen.
Nämähän EIVÄT ole elämää suurempia juttuja.
SINUN elämäsi suurimmat jutut olisivat opiskelu, ammatin hankkiminen ja työ jota aiot tulevaisuudessa tehdä.
Kaikki muut höpötykset ovat sivujuttuja.
Ja huomaan, että jos tollaiset jutskat: anopin ostamat vaattee ym. alkaa noin pohdituttaa, niin sinun arjestasi puuttuu aikuismainen ja itsenäinen sisältö.
Mene työkkäriin kyselemään opiskelumahdollisuuksista esim. iltakoulut ja aikuisopinnot, kansalaisopistot ym. Saat elämäsi kuntoon ja anopin luuserinimittelystä putoaa pohja pois.
Anoppihan oli kehoittanut vaan siivomaan ja sisustamaan ei opiskelemaan.
Saat elämäsi kuntoon ja anopin luuserinimittelystä putoaa pohja pois.
Mene oman itsesi takia opiskelemaan äläkä anopin, tiedän yhden naisen jota anoppi haukkui pulleaksi niin tämä typerys laihdutti niin rajusti että joutui tippaan, mitä jos anoppi keksii alkaa haukkumaan häntä vaikka liian hilltyksi, niin silloinhan aluperäisen pitää vaikka hankiutua putkaan. Nämä opiskelujutut tehdään itsensä ja perheen vuoksi ei anopin.
Luulenmpa Minnamari että tässä kirjoittajaa ärsyttää se että anoppi haluaa tahallaan saada miniänsä näyttäämään hepsankeikkana.
Anoppi oli sanonut ap.kirjoittajaa työttömäksi luuseriksi ja vähätellyt miniäänsä.
Anoppi oli saanut aiheen haukkumiseensa keskeytyneestä koulunkäynnistä.
Oli nyt opiskelun motiivi mikä hyvänsä, niin ammattiin valmistuminen silti on hyödyksi miniälle. Kyllä minäkin kehoitan miniän itsensä takia opiskelemaan, en siis anopin takia.
Vaikka voisihan se innostaa, että saa hiukan näyttää anopille, että on yritteliäs ja ahkera ja on arvot kohdallaan.
Ei ap.kirjoittajan kannata jäädä märehtimään anopin tekemisiä, osti kuppeja tai vaatteita, miniän oma tulevaisuus on tärkeintä.
Älä ap. kirjoittaja hukkaa elämääsi ja tulevaisuuttasi... vaan keskity kehittämään osaamistasi. Siitä saat itsevarmuutta ja kaikenmaailman anopit ei pysty sinua tallomaan.
Elämän pääasia raha, ammatti ja työ? Kuuntele nyt itseäsi, hyvä ihminen.
Kyseisellä naisella on lapsia, ystäviä ja harrastuksia. Mitä tärkeämpää hän voisi elämässään saavuttaa?
Ketjun aloittajalle tsemppiä ja iso hali. Idiootteja muiden elämän huomauttelijoita mahtuu maailmaan.
Ehkä hänellä on itsevarmuudet kohdallaan kun ei ole anoppia miellyttämässä heti kun tulee kommenttia...
Hyvää kesää sinullekin ja yritähän nyt kestää muiden työttömyyttä.
NO taidatkin olla teini-ikäinen jolle ei vielä ole valjennut aikuismaailman realiteetit.
Totta tosiaan, ollakseen vastuullinen aikuinen elämän pääasiat ovat:
RAHA, AMMATTI ja TYÖ
... ja mausteeksi näiden myötä tulevat harrastukset ja toki ystävät.
Tämä yhteiskunta kun ei pelaa, jos KAIKKI ajattelisivat että kiva hei, mä vaan harrastan ja silloin kun itseeni huvittaa ja on kiva tapailla ystäviä eli jengiä.
Rahat elämiseen voi siipeillä jostain, joltakulta toiselta: puoliso, työkkäri, sossu, kela.
Ymmärrän että äitiysrahat maksetaan, eikä sairaudellekaan mitään voi, eläkeläiselle kuuluu eläke.
MUTTA
nuori, terve ihminen joka on keskeyttänyt koulunsa ja on vailla ammattia, ja vailla työtä
ja päivät pitkää turhaa anopin sanomisissa ja tekemisissä pyöritellen niitä mielessään
tarvitsee potkun pehvaansa ja reippaan kehoituksen
mennä hoitamaan koulunsa loppuun (koskaan ei ole liian myöhäistä)
hankkimaan ammatin ja sitä myöten työtä.
Työn myötä on tulevaisuutta ja jonain päivänä ollaan vanhoja,
ja on kiva jos on eläkettäkin karttunut.
Minäkö olisin idiotti näillä neuvoilla?
Mietipä itse kuinka monen ammatin harjoittajaan tarvitset turvautua arjessasi viikon mittaan?
Se on sitä elämänlaatua ja kivaa kaikille, että on kaupan tätejä, opettajia, lääkäreitä, palomiehiä, maanviljelijöitä...
Naisella täytyy nykyaikana olla myös hyvä ammatti
elämästähän ja sen kulusta kun kukaan ei tiedä,
Jos muksu tulee ensin, koulutusta voi jatkaa kuten itse tein.
Näin nuoret naiset turvaatte selustanne, sillä hyvin harvoin se suurikin rakkaus kestää muutamaa vuotta pidempään! :/.
Sähän oikein tietävä olet! Ei ihme et vastauksiasi provosoidaan.
Kaikki tietävä, hiirulainenko?
Ja aina suuna päänä :)
En väitä tietäväni kaikkea!
Sen tiedän kuitenkin, että opiskelun, ammatin ja työn hankkiminen ei ole väärin. Se voisi ratkaista tämänkin miniän ongelmia.
Ei ainakaan pahentaisi millään tapaa miniän elämänlaatua!
Riitely ja anopin sanomisten ja tekemisten tarkkailu ja niissä märehtiminen kyllä pahentaa.
Voinko olla väärässä? Jos olen, niin oikaise missä kohtaa meni väärin.
Kiitos neuvoista etukäteen. Ja hyvää päivänjatkoa aidosta sydämestä.
Anoppi laittaa verhot meidän ikkunaan oman maun mukaan, meidän nuorimmaisen ristiäiset halusi välttämättä järjestää vaikka minä olisin halunnut nimiäiset, ja muuta kivaa.
Kyllä anoppisi haluaa vaan näyttää että hän on joku joka osaa kaiken, on rahaa jms,,,,
Et enää ota mitään ylimääräistä eukolta, joululahjat ja synttärilahjat on erikseen, toki joskus saa ostaa jotain pientä jos haluaa mutta älä ota mitään isompaa,sano vaan että kiitos meillä on
muuten siitä tulee kierre ja jos otat niin anoppi pääsee vaan sanomaan että voi voi minä jouduin taas ostamaan kun ei niillä ollut mitään,
Olen huomannut että jos vaikka jossakin onnistun niin siitä alkaa anopilla hirveä vähättely, nyt olen esim:laihduttanut joku aika sitten ja siitä ei ole puhuttu mitään mutta kun olin ylipainoinen niin siitä kyllä riitti juttua, en edes ollut kuin 10 kiloa ylipainoinen
Nimenomaan. Ei ne vaatimukset siitä mihinkään katoa jos alkaa toista miellyttämään. Kyse on jostain syvemmästä psykologisesta kiemurasta, josta kannattaisi puhua perheen kesken suoraan. Ehkä miehenne voisi kertoa kanssanne anopille, että arvostatte toisianne ja se on ainoa, mikä merkitsee?
Ole tyytyväinen ainakin siihen, että anoppisi antaa teille sentään UUSIA tavaroita!
Meille anoppini antaa lahjaksi käytettyjä astioita ym. tavaraa. Niillä on hänelle kovasti tunnearvoa, mutta itse en ole kovin innostunut nuhjuisista koriste-esineistä, ankeista tauluista jne. Toki ymmärrän lahjan "arvon" antajan silmissä, mutta silti....
Nuo on juuri niitä anoppeja jolle ei kelpaa mikään! Ei siinä auta vcaikka oisit töissä missä, luulenpa että meinaat varmaan lähteä jossakin vaiheessa, käymään koulut loppuun mutta vcarmaan halusit tuoda sen esiin että nöyryytetään vaikka munisit kultaa.Sen todistaa tuo laihtumisjuttu, anoppi valittaa ylipsinosta sitten laihdut niin se mukamas jää noteeraamatta
Minna-Mari, huomaatko, että ap on päättänyt olla oikeassa ja silti valittaa!
Olen täysin Minna-Marin kanssa samoilla linjoilla.
Ap.n tärkeimpiä tavoitteita on nyt saada itselleen ammatti ja työpaikka. Molemmat ovat mahdollisia. Nyt on työvoimapula. Ja tulevaisuudessa tarvitset rahaa, siis elannon. Jonain päivänä myös miehesi huomaa, että olet pelkkä luuseri, joka räplää näytön taustakuvia ja kiukuttelee anopille.
Herää nyt, hyvä ystävä, elämään omaa aikuisen naisen elämää. Ja siihen kuuluu aina äitiyden ja miehen lisäksi se, että pahana päivänä voi itse elättää itsensä.
PS Minulla oli kaksi lasta ja kolmas tulossa, kun sain opiskeluni loppuun. Ei äitiys ole sairaus tai vamma, joka estää käyttäytymästä aikuisen vastuullisen ja itsenäisen ihmisen tavoin.
Olen alkuperäinen kirjoittaja ja olen vaihtanut nimimerkkini koska tajusin että en ole mikään luuseri, olenko sanonut teille etten meinaa enää ikinä lähteä opiskelemaan? en ole! Minun tapaukseen liittyy paljon muuta kuin tuo työjuttu, tuo oli vaan sivumnaininta mutta totta a kai haaskat tarttuu siihen kun oma elämä mättää.
Joka palstalla löytyy näitä Neiti täydellisyys Supernaisia joten älä välitä, et ole mikään luuseri ja hyvä kun itsekkin sen havaitsit :) Esim: jos nuo muijat kierisi rahoissa niin ne ei tekisi päivääkään töitä joten he ei ole sinua parempia, mutta minusta tuntuu että et ole miehen siivellä eläjä mutta noista Minnamareista uskoisin sen. Nauti äitiydestä ja lapsiesi lapsuusvuosista kaikessa rauhassa, lapset kaipaa rakkautta,läsnäoloa ja huomiota mammonan ja materian sijaan. Eihän entisajan kotiäitejäkkään haukuttu luusereiksi. Hienoa sekin että olet hakenut töitä aktiivisesti.Naiset jos teillä on mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa niin jääkää, ymmärrän jos on pakkorako mutta te saatte siitä niin paljon ja lapset myös, kyllä sinne töihin kerkiää jos ei ole ihan ikäloppu :D Minun mummonikin sanoi aikoinaan vaikka on itse ollut työelämässä että älä pidä kiirettä työelämään. Onko hänkin luuseri?
Minulla on tasan tarkkaan sama ammatti ja koulutus kuin miehelläni. En mistään hinnasta olisi jäänyt kotiin loisimaan ja miettimään, lähdenkö ja milloin opiskelemaan tai töihin.
Minun mummoni on kohta 70 eikä aio pitkään aikaan lopettaa ammatissaan toimista.
On teillä kumma käsitys, että kaikki naiset ovat menneinä vuosikymmeninä olleet ns kotiäitejä.
Mutta tehkööt kukin tavallaan. Minun tyttäreni taas seuraavat meidän suvun perinteitä. Heistäkään ei tule luusereita ja anopin kanssa tappelijoita.
Kiitos mielipiteestäsi, kiva huomata etten yksin ole ollut näillä linjoilla.
Ap:n keskenjäänyt koulu on sellainen aikapommi hänen elämässään, että se pitäisi hoitaa nopeasti loppuun.
Ap. on kuin pupu joka työntää päänsä pensaaseen eikä halua kohdata tätä realiteettia. Keskeneräiseksi jäänyt koulu poikii lisää ongelmia ja vaikuttaa pitkälle hamaan tulevaisuuteen.
On aikamoinen riski jäädä keikkumaan miehen ja lasten varaan. Lapsille se tulee olemaan rasitus, kun äiti ei saa elämästä otetta ja ehkä masentuu ainakin siinä vaiheessa, kun lapset lähtevät kouluun.
Ap:n puolustuskeino hoitamatonta ongelmaa kohtaan on etsiä eräänlainen "sijaisongelma" eli anopin kanssa meuhaaminen. Tällöin tämä adoptoitu ongelma on helpompi käsitellä, koska voi etsiä syyllisen jostakusta toisesta.
MUTTA
Aikuiselle kuuluu kokea tervettä syyllisyyttä, jos on toiminut väärin. Aikuinen kantaa tuon syyllisyyden kautta vastuun omista tekemisistään.
Ap. kuuluisi kokea syyllisyys keskenjääneestä koulusta, ja tätä kautta kantaa vastuu.
Vastuuntunto laittaisi hänet ponnistelemaan asian korjaamiseksi.
Ja se on: yllätys, yllätys... koulun hoitaminen kunnialla loppuun ja sitä kautta miettiä ammattiin valmistamaa koulutusta itselleen.
Alkuperäiselle viesti:
se mitä tässä "paasaan" on tarkoitettu SINUN hyväksesi. En ilkeyttäni saarnaa näin, vaan oikean oikeasti haluan sinulle HYVÄÄ ELÄMÄÄ.
En lue kenenkään vastauksia, vaan vastaan kysymääsi.
Mies nyt ensin puhutteluun, tehän tietääkseni olette perhe, ja anoppi ei siihen kuulu.
Miksi olet tekemisissä?
Miksi lapset menee sinne hoitoon?
Lopeta tykkänään, ja laita saamanne astiat takaisin ja sano ettette tarvitse, kun jo ostit.
Lopettakaa se anopin valta, missä olette kasvaneet?
Mikäköhän on pohjimmainen tarkoitusperä tuossa, että tuodaan uusia kuppeja kun olet juuri niitä ostanut, uusia vaatteita kun olet niitä juuri ostanut jne..
Kirjoitit itse, että harmittaa ostaa uusia vaatteita kun niitä ei noteerata. Jätä kuule sen naisen noteeraukset omaan arvoonsa. Mitä välität hänen mielipiteistään?! Te olette miehenne ja lastenne kanssa perhe ja anoppi ym. sukua. Suvun kanssa ei tarvitse olla tekemisissä ellei halua. Lähettäkää ne anopin ostamat kamat takaisin ja sanokaa ettette tarvitse niitä. Miehesi kyllä pitäisi ehdottomasti olla sinun puolellasi.
Opiskella sinun kannattaa ehdottomasti. Ilman koulutusta ei saa nykyään työtä. Kai sinä itsekin tahdot paremmat tulot?? Myöskään eläke ei kerry. Asuntolainaa ja muuta lainaa saa kun on vakituinen työpaikka. On tosi monta asiaa, johon koulutus ja työpaikkaa auttaa!! Ei kannata miehen varaan laskea tulevaisuuttaan. Niin kauhealta kun se kuulostaakin, niin ero saattaa tulla esim. viisikymppisenä ja mitäs sitten teet kun on koko elämänsä ollut kotiäitinä. Yhtään en väheksy kotiäidin työtä, mutta kun sitä ei vaan yhteiskunnassa noteerata mitenkään.