Ajattelin kysäistä, mitä mieltä palstalaiset ovat siitä, että näin kypsemmällä iällä (35v.) nainen haluaisi nuoremman miehen (22-25v.). Siis ihan kumppaniksi, ei pelkkään seksisuhteeseen. Kaverit joskus ovat lähinnä naureskelleet, että "aina se sinäkin ihastut näihin teineihin" ja se vähän häiritsee.
Seksiä näiltä parikymppisiltä saa vanhempikin nainen, mutta siihenpä se tahtoo jäädä. Ovatko siis seksikokemusten perässä vain? Pohdiskelen asiaa vain, kun olen vuosien varrella tullut aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että oman ikäiseni ja vanhemmat miehet eivät ole minua varten (vaikka en toki ole poissulkenut sitäkään vaihtoehtoa). Mielestäni olen nuorekas ja aina minua luullaankin paljon nuoremmaksi. Välillä tunnen vain olevani "hieman outo", kun katselen näitä nuorempia miehiä... Ehkä minun täytyy vielä odotella vuosikausia, kun tuntuu, että viisikymppisellä naisella on paljon hyväksyttävämpää olla 40v. mies kuin nyt minun ikäiselläni nuorempi mies.
Onkohan täällä paljonkin tämmöisiä pariskuntia, joissa mies on reilusti nuorempi? Voisitteko kertoa tarinanne? Ja mitäs mieltä muut ovat? Etenkin miesnäkökulmaa asiaan kaipaisin.
Seksiä näiltä parikymppisiltä saa vanhempikin nainen, mutta siihenpä se tahtoo jäädä. Ovatko siis seksikokemusten perässä vain? Pohdiskelen asiaa vain, kun olen vuosien varrella tullut aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että oman ikäiseni ja vanhemmat miehet eivät ole minua varten (vaikka en toki ole poissulkenut sitäkään vaihtoehtoa). Mielestäni olen nuorekas ja aina minua luullaankin paljon nuoremmaksi. Välillä tunnen vain olevani "hieman outo", kun katselen näitä nuorempia miehiä... Ehkä minun täytyy vielä odotella vuosikausia, kun tuntuu, että viisikymppisellä naisella on paljon hyväksyttävämpää olla 40v. mies kuin nyt minun ikäiselläni nuorempi mies.
Onkohan täällä paljonkin tämmöisiä pariskuntia, joissa mies on reilusti nuorempi? Voisitteko kertoa tarinanne? Ja mitäs mieltä muut ovat? Etenkin miesnäkökulmaa asiaan kaipaisin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen nyt 33v. mies ja aikoinaan seurustelin itseäni kymmenen vuotta vanhemman naisen kanssa. Hän oli 33v. ja minä 23v. Meitä se ei haitannut millään tavalla, mutta joillekin meidän kavereille se oli jotenkin sairasta. Minun kaverini ihmettelivät että enkö löydä ikäistäni seuraa ja hänen kaverinsa ihmettelivät että mikä noissa lapsissa oikein viehättää. Hänen kaverinsa haukkuivat minua pennuksi ja lapseksi mikä loukkasi erittäin paljon. Asuimme yhdessä 2,5 v. mutta suhteemme ei päättynyt ikäeroon, vaan aivan muihin syihin.
Nyt olen 33v. ja nykyinen avovaimoni on minua 14v. vanhempi, eli 46v. Yhdessä olemme olleet noin 7kk joista olemme asuneet yhdessä ehkä jotain 5kk.
Kun hänet tapasin, en edes ajatellut hänen ikäänsä. Luulin hänen kyllä olevan jotain 35v. mutta kun hän kertoi oikean ikänsä, ei sillä ollut mitään merkitystä. Ikä on vain numeroita paperilla, ei mitään muuta. Ainoa asia mikä ottaa päähän on se että hän joskus puhelimessa puhuessaan "vahingossa" haukkuu minua lapseksi tai pennuksi. Ehkä hän ei tiedä miten paljon se loukkaa. Miten voisikaan tietää kun en ole sitä sanonut.
Itse en ole koskaan ajatellut mitään ikäeroa. Minua kiinnostaa vain se että saan olla onnellinen ja tehdä myös kumppanini onnelliseksi.
Jotenkin tuo kirjoituksesi minut miettimään että miksi haluat hankkia nuoremman miehen? Onko se joku pakko että toisen pitää olla nuorempi?
Jos oikeasti rakastut johonkin mieheen, et todellakaan mieti tosissasi että minkä ikäinen hän on. Tai saatat tietenkin miettiä, mutta siinä ei ole mitään järkeä.
"Kaverit joskus ovat lähinnä naureskelleet, että "aina se sinäkin ihastut näihin teineihin" ja se vähän häiritsee."
Muista että SINÄ elät omaa elämääsi. Kysytkö oikeasti kavereiltasi kenen kanssa saat olla onnellinen? Pienet "huulet" ovat asia erikseen, mutta jos pitäisi kavereilta kysyä hyväksyntää omille suhteilleni, niin olisin todennäköisesti loppuikäni yksin.
Tartu hetkeen ja ole onnellinen kun sen oikean löydät. Oli se sitten nuorempi tai vanhempi.
Siis ei se nuorempi mies ole minulle mikään vaatimus. Olen deittaillut eri-ikäisiä, mutta eniten minua viehättää nuoremmat miehet. Siis yleistäen, poikkeuksia toki on! Eikä se ikä tosiaan ole kuin numeroita, mutta lähinnä siksi kirjoittelin, kun aika ajoin ärsyttää muiden asenteet, ja ajattelin herätellä keskustelua.
Itse valintani teen eikä kaverini, se nyt on sanomattakin selvää. Joskus vain nuo kaverit tahtomattaan loukkaavat kommenteillaan. Sitäkin mietin, että olenkohan nyt tuomittu olemaan yksin, kun en noille nuorille miehille kelpaa ja vanhempaa en taida ottaa... No, jokainen joutuu valintojensa kanssa elämään. Toivoisin kyllä, että vastaan kävelisi vanhempi mies, joka hurmaisi jalat alta, mutta sisimmässäni tiedän, että se on hyvin epätodennäköistä.
Ensin kirjoitit: "Eikä se ikä tosiaan ole kuin numeroita, mutta lähinnä siksi kirjoittelin, kun aika ajoin ärsyttää muiden asenteet, ja ajattelin herätellä keskustelua."
Sitten kirjoitit: "Sitäkin mietin, että olenkohan nyt tuomittu olemaan yksin, kun en noille nuorille miehille kelpaa ja vanhempaa en taida ottaa..."
Sinulla taitaa olla joku ikäkompleksi. Sinun on siis pakko hankkia itsellesi nuorempi mies? Miksi?
Samaa ikäjuttua harrastat myös tässä lainauksessa:
"Toivoisin kyllä, että vastaan kävelisi vanhempi mies, joka hurmaisi jalat alta, mutta sisimmässäni tiedän, että se on hyvin epätodennäköistä. "
Miksi nyt ei voi nuorempi mies "hurmata jalkoja alta"? Anteeksi, mutta kai olen sitten niin tyhmä että en tiedä miksi tuo ikäkysymys on sinulle niin tärkeätä. Ymmärrän kyllä omista kokemuksistani että ei ole helppoa seurustella eri ikäisen kumppanin kanssa, mutta ne paineet ovat tulleet ihan muulta suunnalta kuin omilta eukoiltani. Kyllä niitä arjen ongelmia tulee parisuhteeseen oli sitä ikäeroa tai ei. Tarkeintä on että ongelmat pystyy puhumaan selviksi.
Yhtenä asiana tulee mieleeni hoivavietti. Tutustuin aiheeseen silloin kun aikoinaan avokkini kaverit minua herjasivat pennuksi. Luin asioista ja olikin paljon juttua saatavilla. Siellä oli jotta semmoiset lapset jotka ovat lapsena jääneet vaille äitihahmoa etsivät itselleen vanhemman kumppanin joka sitten paikkaa näitä "lapsuuden traumoja". Vastaavasti naiset ovat näitä joilla on suuri hoivavietti. Miehet etsivät äitihahmoa ja naiset tahtovat hoivata. Kai se on ihan luonnollista, mutta onneksi tulen tarvittaessa toimeen ihan omillani. En tarvitse naista pitämään minusta huolta vaan ainoastaan tarvitsen kumppania elämäni taipaleelle, kuinka kauan sitä sitten kestääkään.
En nyt tarkoita että sinä etsisit nuorta miestä vain tuon hoivavietin vuoksi, mutta kunhan heitin ajatuksia ilmaan. Itse totesin että saattaa tuo osittain olla tottakin, tuo hoivavietti juttu. Naisethan passaavat miehiään aivan syyttä. Aivan kuin parivuotiaita lapsia hoitaisivat.
Mikäs minä olen muita neuvomaan, mutta kirjoituksistasi sain sen käsityksen että juuri tuo ikäero on sen suurin ongelmasi. En vieläkään ymmärrä mikä niissä nuoremmissa miehissä niin kiehtoo, ethän itsekkään ole mikään vanha. Kymmenen vuotta sinne tai tänne, eikös niin?
Toivon todella että et jaksaisi tuota ikäjuttua. Kun se oikea kohdalle sattuu, et varmasti ensimmäisenä ole kysymässä ikää, ethän?
Hyvää kevään/kesän jatkoa sinulle.
Mitä tuohon nyt sitten sanoisi? Keskustelun aiheena oli ikäero, siitä siis puhuin! Minulla ei todellakaan ole mitään kompleksia siitä.
Minulle itselleni siis ikäero on ok, mutta muille ihmisille yleensä ei. Mitä se kenellekään kuuluu kenen kanssa seurustelen? Tämä siis on se pointti, jota yritin kertoa.
Ja hoivavietti ei minun kohdallani ole kyseessä, kun en ole edes koskaan halunnut lapsiakaan, niin eipä sitä hoivaviettiä voi kovin vahvasti olla :) Mutta hyvä, kun joku esittää mielipiteitä ja saa ajattelemaan tätä asiaa myös eri tavalla.
En tiedä miten monella tavalla minun pitäisi asia esittää, jotta minut ymmärrettäisiin oikein: minun ei siis _välttämättä_ tarvitse saada nuorempaa miestä, mutta he noin yleisesti viehättävät minua enemmän. Melko tyhmähän minun täytyisi olla, jos _pelkän_ iän perusteella kumppanin valitsisin, eikö :)
En ole aikaisemmin seurustellut itseäni nuorempien miesten kanssa. Tosin ikä ei mielestäni suhteessa merkitsekkään mitään.
Jos on hyvä olla yhdessä,tuntee olonsa turvalliseksi ja sinua arvostetaan ja rakastetaan ei ikä ole oleellisin asia.
Olen 47 vuotias nainen, eronnut ja kokenut yhtä sun toista elämäni varrella.
Parisuhde yritykseni eron jälkeen ovat olleet enemmän tai vähemmän fiaskoja.
On ollut pahoinpitelyjä, uhkailua,jatkuvaa halveksunataa ja alistamista, jopa raiskauksia.
Tapasin nykyisen avopuolisoni viime kesänä ja siitä lähtien olemme olleet erottamattomat.
Erossa olo jo työpäivän vuoksikin ottaa joskus koville ja ikävä iskee.
Kavereiden kommentit ikäerosta eivät meitä rasita sillä tämähän on meidän elämää.
Meillä on oikeus nauttia siitä niinkuin haluamme vaikka avokkini onkin 14 vuotta minua nuorempi.
Kuukauden tuttavuuden jälkeen huomasimme asuvamme yhdessä vaikka molemmilla olikin oma asunto. Kolmen kuukauden kuluttua asuttiin jo yhdessä virallisesti ja nyt 7:n kuukauden jälkeen muutetaan "poikamiesboksista" isompaan.
Parasta tässä kaikessa on mielestäni se että poikani hyväksyvät uuden kaverini ja tulevat hyvin toimeen keskenään.
Kaiken sen paskan jälkeen olen mielestäni onneni ansainnut. Olkoon muut mitä mieltä lystää.
On ihana käpertyä turvalliseen kainaloon hyvänyön suukon saattelemana ja herätä aamulla hyvän huomenen suukkoon.
Anna palaa, elä itsellesi.
Kerran täällä vaan eletään.
miehenä sen verta että jostain syystä ikäiseni ja nuoremmat eivät kiinnosta edes seurustelumielessä. Johtuneeko sitten siitä että nykyiset kaverituttavuudet on kolmikymppisiä ja että vanhempi nainen ei enää tunnu pelkästään seksuaaliselta ajatukselta. Lähes aina kun olen ihastunut reippaasti vanhempiin naisiin tai ikäluokastani ikäistään vanhemman oloisiin.
Olen kyllä käynyt paljon omaa menneisyyttä läpi ja miettinyt mistä kaikki johtuu.
Muutenkin olen kaiketi henkisesti vähän eri liigassa ikäisteni kanssa. Kukaan sitä ei ole uskaltanut minulle sanoa mutta näin vähän pelkään että olen ikäisekseni aina ollut vähän jopa kalkkis :P. Voi johtua siitä että elämä ei kohdallani ole ollut muihin suhteutettuna kovin helppoa.
Että mitäs voin sanoa..,
en näe siinä mitään outoa enkä mahdottomuutena. Olen vasta tullut pikkuhiljaa kaapista näissä vanhemmissa naisissa :P, vaikka mitään en ole millään saralla vielä tehnytkään, enkä usko että ihmiset edes tajuaa siis että kyseessä ei ole vaan pelkkä fetissijuttu vaan nuoret naiset eivät vaan tunnu tarpeeksi kiinnostavilta.
Olen vakavissani pohtinut asiaa ja näen ongelmakohtina lähinnä varallisuuseron kun olen vasta nyt lähiaikoina omillani ja opiskelija, sekä lapset; Moni kolmikymppinen viimeistään miettii lapsen tekoa, en ole siihen valmis vielä enkä tiedä olenko koskaan, kun ei ole sen kaltaista lisääntymisen tarvetta.
Ja nyt tässä lähiaikoina oma kiinnostumiseni naisseuraan on vähän pettymysten kautta hetkellisesti taantunut. Toinen, about ikääsi kun oli jo sormuksellinen ja toinen myös itseäni vanhempi ei vaan ollut kiinnostunut.
Mutta se kun ensimmäisen kerran yritin itseäni vanhempaa, oli oikeasti todella vapauttava tunne. Varmasti kuin olisi tullut kaapista.
Tämä kuvastaa hyvin monien suhtautumista tällaiseen ikäeroon, kun sanot "tulleesi kaapista". Viittaa siihen, että yhteiskunnan silmissä se ei ole hyväksyttävää! Ja älä 23v. pelkää, että kaikki yli kolmekymppiset naiset haluavat saada lapsia - minäkään en, ja tiedän monia muitakin tuttavapiiristäni.
"älä 23v. pelkää, että kaikki yli kolmekymppiset naiset haluavat saada lapsia - minäkään en, ja tiedän monia muitakin tuttavapiiristäni."
itselleni ei 23 vuotiaana olisi vanhempi nainen kelvannut kuin hetken hurmaksi, juurikin noiden lasten takia.
nimittäin 35-naisen kanssa lapsi pitäisi tehdä hyvn nopeasti, tai se jää kokonaan tekemättä. minä haluan lapsia, mutta en todellakaan halunnut niitä 23-vuotiaana. lisäksi pelkään, että kolmikymppisenä, kun 10v vanhempi nainen on jo ihan keski-ikäisen näköinen, saisin helposti vielä semmoisen kaksytjotain-naisen. mulla on aivan sama juttu kuin aloittajalla, otan mielummin nuoren kuin vanhan, sillä ajan kanssa nuorempikin vaimo tuppaa vanhenemaan.
eli jos kolkytjotain nainen tahtoo kakskytjotain-miehen, niin olisi parempi olla hyvässä kunnossa, kun kilpailu on kovaa. toisaalta, mikäli on edelleen hyvissä kuosissa eikä lapsia, niin varmasti onnistuu normimiehen kalastaminen.
- mies 30v
et voi olla noin epätoivonen tyyppi,että ottasit parikymppisen äijän itelles ihan naurettavaa...ite olen kohta40.v.enkä ikinä vois kuvitellakkaan itelleni noin nuorta pojan loppia.pari vuotta voi olla nuorempi,mut ei enempää.en edes kehtais kulkee,niin nuoren kanssa...
laitan että kerron omasta kokemuksestani. Ikäeroa oli 15 vuotta minun, naisen, ollessa se vanhempi. Tapasimme kun mies oli 20. Lopullisesti erosimme juuri vähän aikaa sitten, mies on nyt 24.
Voin kertoa että olin hänen kanssaan hänen iästään huolimatta eikä sen vuoksi. Ja sama varmaan toisin päin. Elimme yhdessä, erosimme , palasimme yhteen jne. Hän oli mielestäni paras mies mitä minulla on koskaan ollut...kunnes eteen tuli se paikka että olisin tosissani tarvinnut tukea ja apua. Mitä hän teki? Nosti kytkintä ja lähti, ja laittoi sen vielä minun syykseni. Eli meni paskat housuun.
Samaan tulet sinäkin törmäämään. Nuorikin mies voi vaikuttaa kypsältä ja älykkäältä, kunnes tulee tosi paikka eteen, se paikka jossa mies punnitaan. Voit olla varma että se lähtee ennen kuin pistää päänsä peliin vanhan akan takia.