Kertokaa naiset

niin sitten voi ystävyys onnistua. Jos toinen tai kumpikin omaa vielä "romanttisia" tunteita niin ei tule toimimaan. Se, jolla tunteita vielä on, joutuu kärsimään. Pahimmassa tapauksessa molemmat, jos yhdessä ette voi olla. Tiedän, koska erosin hiljattain täsmälleen samanlaisesta tilanteesta. Siisti kliininen (=kokonaan ja lopullisesti) ero on ainoa vaihtoehto. Kerran olen yrittänyt olla ystävä, mutta opin kyllä ja tällä kertaa tiesin mitä tehdä. Siperia opettaa.

Etsi uusi ystävä itselles ja anna toisen mennä. Toi ei tule toimimaan. Pärjäsitte ennen tutustumistanne ilman toisianne joten pärjäätte nytkin.

Et takuulla tule uskomaan mitä sulle just kirjoitin, joten varaudu tuskallisiin sydänsuruihin. Uskot kyllä sitten ettei olisi kannattanut, kun se tuska puristaa joka ikistä solua sussa. Käy ostamassa tukkupakkaus nenäliinoja. Tulet niitä vielä tarvitsemaan.

Edellyttää vaan tosi paljon töitä ja itsetutkiskelua. Ja kuten tuossa sanottiin,jos se jostakin syystä antaa yhdellekin teistä toivo enemmästä kun ystävyydestä, niin silloin se on kyllä varsin riuttava olotila kun hänellä on edessään .

Tunteista kun voi olla tosi vaikea saada selville.

Tämä on mahdollista jos olette molemmat samalla lähtökohdalla. En ole sama mieltä siitä että teidän pitäisi lopettaa kokonaan kun pärjäsitte ennenkin ilman toisianne. Minusta se ei mene niinkään.

töitä se vaati joka tapauksessa tosi paljon ja rohkeutta olla avoin toisillenne kuten ystävät. Puhun kokemuksesta, ja jollei muuta niin kokea pitää muuten ei opi. Tämänkin on oppiminen josta sitten voit päätellä yrittäkö vai ei.

Mahdollisesti ystävyys on mahdollista myöhemmin elämässänne kun olette saaneet etäisyyttä tunteillenne ja ehkä mahdollista tutkia niitä järjellä:)! Ei pidä luovutta tärkeistä ihmisistä kukaan ei korvaa ketään ja se mitä teillä on yhdessä teillä ei tule olemaan kenenkään muun kanssa vaikka se voi olla hyvin samanlaista!