Hymyilyttää, kun ajattelee sitä iltaa kun netissä kulutin aikaa ja törmäsin Heikin (nimi muutettu) profiiliin. Piti tietysti heti luoda oma profiili, että pääs katselemaan tarkemmin mikä mies siellä oli kuvineen. Luin tekstiosuuden muutamaan kertaan läpi ja pyörittelin päätä "mitä tollanen mies tekee täällä, seuraa etsimässä?". Päätin sit kirjottaa Heikille jotain itsestäni ja siitä kuinka olin kiinnostunut kuulemaan hänestä lisää profiilin perusteella.
Näin jälkeenpäin mietittyäni, en muista enää mitä hänen profiilissaan luki, mut muhun se teki vaikutuksen.
Aikamme sit kirjoteltiin ja päätin et ton miehen haluan tavata vielä joskus livenä.
Muutaman viikon ajan taidettiin suomi24:ssä kirjotella ennenkö puhelinnumeroita vaihdettiin. Heikki opiskeli tuolloin vielä eri kaupungissa, mutta oli muuttamassa samaan kaupunkiin, missä minä asuin.
Eräänä iltana Heikki sit kysyi josko haluaisin nähdä. Olin innoissani ja päätin suostua, vaikka jännittikin ihan hitosti :D
Hän tuli hakemaan mua kotoani autolla ja kävimme jossain kahvilla. Jälkeenpäin olen miettiny kuinka ees uskaltauduin hyppäämään sen kyytiin, mut tiesin minuutin istuttuani auton etupenkillä, et ei tässä mitään vaaraa ole, päinvastoin, olin äärimmäisen onnellinen siinä istuessani.
Siitä lähtien tapailimme pari kuukautta, kahvittelimme, kävimme leffassa, ajelimme ties missä ja tutustuimme toisiimme.
2kk kuluttua eräänä vkoloppuna päätimme lähteä viihteelle kaupungin keskustaan ja ottaa huoneen hotellista. Tuona samaisena iltana päätimme, että olemme virallisesti pari. Se tuli aika luonnostaan, molemmat oli sitä mieltä että se on oikea päätös ja olimme niin innoissamme toisistamme et se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.
Aluksi välimatkat vähän rajoittivat tapaamisiamme, mutta se ei meitä häirinnyt, näimme aina kun ehdimme.
Nyt, kun olemme seurustelleen puolen vuoden ajan, tuntuu ettei mikään korvaisi sitä aikaa elämässä, jonka on saanut Heikin kanssa viettää. Ollaan molemmat aivan rakastuneita ja yhteinen aika on aivan ihanaa :)
Yks päivä mietittiin et entä jos en olis kirjottanu Heikille mitään.. Tuskin me oltais tavattu muuten, vaikka samaan kaupunkiin oltaisiinkin päädytty asumaan.
Oon ihan äärimmäisen onnellinen et löysin niin ihanan miehen netin kautta, vaikken koskaan siihen olisi uskonut. Olin aina täysin sitä vastaan et netistä vois löytää kumppanin. Tarkentaakseni hieman, me ollaan molemmat reilu 20-vuotiaita. Usein tän ikäset tapaa baarissa, harrastuksissa, kavereiden kautta tms. Mutta näinkin voi siis käydä!
Suosittelen lämpimästi tutustumaan uusiin ihmisiin ja ehkä sitä kautta löytämään jotain niin ihanaa mitä minä löysin!
Näin jälkeenpäin mietittyäni, en muista enää mitä hänen profiilissaan luki, mut muhun se teki vaikutuksen.
Aikamme sit kirjoteltiin ja päätin et ton miehen haluan tavata vielä joskus livenä.
Muutaman viikon ajan taidettiin suomi24:ssä kirjotella ennenkö puhelinnumeroita vaihdettiin. Heikki opiskeli tuolloin vielä eri kaupungissa, mutta oli muuttamassa samaan kaupunkiin, missä minä asuin.
Eräänä iltana Heikki sit kysyi josko haluaisin nähdä. Olin innoissani ja päätin suostua, vaikka jännittikin ihan hitosti :D
Hän tuli hakemaan mua kotoani autolla ja kävimme jossain kahvilla. Jälkeenpäin olen miettiny kuinka ees uskaltauduin hyppäämään sen kyytiin, mut tiesin minuutin istuttuani auton etupenkillä, et ei tässä mitään vaaraa ole, päinvastoin, olin äärimmäisen onnellinen siinä istuessani.
Siitä lähtien tapailimme pari kuukautta, kahvittelimme, kävimme leffassa, ajelimme ties missä ja tutustuimme toisiimme.
2kk kuluttua eräänä vkoloppuna päätimme lähteä viihteelle kaupungin keskustaan ja ottaa huoneen hotellista. Tuona samaisena iltana päätimme, että olemme virallisesti pari. Se tuli aika luonnostaan, molemmat oli sitä mieltä että se on oikea päätös ja olimme niin innoissamme toisistamme et se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.
Aluksi välimatkat vähän rajoittivat tapaamisiamme, mutta se ei meitä häirinnyt, näimme aina kun ehdimme.
Nyt, kun olemme seurustelleen puolen vuoden ajan, tuntuu ettei mikään korvaisi sitä aikaa elämässä, jonka on saanut Heikin kanssa viettää. Ollaan molemmat aivan rakastuneita ja yhteinen aika on aivan ihanaa :)
Yks päivä mietittiin et entä jos en olis kirjottanu Heikille mitään.. Tuskin me oltais tavattu muuten, vaikka samaan kaupunkiin oltaisiinkin päädytty asumaan.
Oon ihan äärimmäisen onnellinen et löysin niin ihanan miehen netin kautta, vaikken koskaan siihen olisi uskonut. Olin aina täysin sitä vastaan et netistä vois löytää kumppanin. Tarkentaakseni hieman, me ollaan molemmat reilu 20-vuotiaita. Usein tän ikäset tapaa baarissa, harrastuksissa, kavereiden kautta tms. Mutta näinkin voi siis käydä!
Suosittelen lämpimästi tutustumaan uusiin ihmisiin ja ehkä sitä kautta löytämään jotain niin ihanaa mitä minä löysin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnea!
Meillekin miehen kanssa kävi yhtä onnellisesti. Kummallakin oli profiili suomi24:ssä ja hän kiinnostuin minusta ja laittoi viestin. Viikko myöhemmin kävimme kahvilla ja sen jälkeen teimme tikusta asiaa jotta olisi syy nähdä. Joulukuussa 2006 (n.2kk tapaamisesta) päätimme että olemme virallisesti yhdessä.
Puoli vuotta tästä, hän muutti luokseni asumaan ja vajaan vuoden päästä(eli 2008 kevättalvella) vietettiin kihlajaisia. Nyt odotellaan elokuussa olevia häitä ja tammikuussa 2009 syntyvää vauvaa.=) Ei vois täydellisempää kumppania olla, juuri sellainen kuin olen aina kuvitellut. Todellakin netistä voi löytää hyvän kumppanin siinä missä muualtakin.
Me olemme 24- ja 28-vuotiaat.