hei.
olemme seurustelleet mieheni kanssa reilut kolme vuotta nyt. puoli vuotta sitten jouduin muuttamaan opiskelujeni takia pariisiin, eikä hänellä ollut mahdollisuutta lähteä kanssani, eikä opiskelijabudjetin takia ole ollut mahdollisuutta matkustaa puolin tai toisin aikaisemmin. nyt sitten viimein kahden viikon päästä olen tulossa suomeen, ensimmäistä kertaa täällä asumiseni aikana. vaikka olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä toisiimme kaikin keinoin, silti suomeen tuleminen jännittää kovasti. aion viipyä siellä kaksi viikkoa, jonka jälkeen tulen vielä kuukaudeksi pariisiin viimeistelemään kursseja. sitten palaan lopullisesti suomeen, ainakin näillä näkymin.
olemme nuoria, mutta ulkomailla oleskeluni aikana omat tunteet kyseistä henkilöä kohtaan ovat vain kasvaneet. olen tajunnut, kuinka paljon toisesta tosiaan välitänkään ja tahtovani viettää elämäni hänen kanssaan. olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta jne. mutta silti kalvaa pieni pelko siitä, mitä jos toinen onkin muuttunut eri ihmiseksi tai muuta sellaista.sähköposteilla, mesellä ja puhelimella kommunikoiminen on vain niin erilaista kun kasvotusten.
joten kokemuksia kaipailisin siitä, kuinka muiden ensitapaamiset pitkän ajan jälkeen ovat sujuneet? tuntuuko toinen edelleen samalta ihmiseltä pitkästä erosta huolimatta? vai onko mahdollista että on vain kasvanut erilleen?
kiitos jo etukäteen kaikista asiallisista vastauksista.
ia
olemme seurustelleet mieheni kanssa reilut kolme vuotta nyt. puoli vuotta sitten jouduin muuttamaan opiskelujeni takia pariisiin, eikä hänellä ollut mahdollisuutta lähteä kanssani, eikä opiskelijabudjetin takia ole ollut mahdollisuutta matkustaa puolin tai toisin aikaisemmin. nyt sitten viimein kahden viikon päästä olen tulossa suomeen, ensimmäistä kertaa täällä asumiseni aikana. vaikka olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä toisiimme kaikin keinoin, silti suomeen tuleminen jännittää kovasti. aion viipyä siellä kaksi viikkoa, jonka jälkeen tulen vielä kuukaudeksi pariisiin viimeistelemään kursseja. sitten palaan lopullisesti suomeen, ainakin näillä näkymin.
olemme nuoria, mutta ulkomailla oleskeluni aikana omat tunteet kyseistä henkilöä kohtaan ovat vain kasvaneet. olen tajunnut, kuinka paljon toisesta tosiaan välitänkään ja tahtovani viettää elämäni hänen kanssaan. olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta jne. mutta silti kalvaa pieni pelko siitä, mitä jos toinen onkin muuttunut eri ihmiseksi tai muuta sellaista.sähköposteilla, mesellä ja puhelimella kommunikoiminen on vain niin erilaista kun kasvotusten.
joten kokemuksia kaipailisin siitä, kuinka muiden ensitapaamiset pitkän ajan jälkeen ovat sujuneet? tuntuuko toinen edelleen samalta ihmiseltä pitkästä erosta huolimatta? vai onko mahdollista että on vain kasvanut erilleen?
kiitos jo etukäteen kaikista asiallisista vastauksista.
ia
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se että olet ollut ulkomailla vaihdossa kasvattaa sinua ihmisenä, sekä antaa suhteeseenne lisää pääomaa. Olen pitänyt itse ystävieni kanssa ulkomailta paljon yhteyttä sähköposteilla ja messengerillä ja aina nähdessä on ollut olo kuin ei olisi viime näkemästä kuin ihan pieni hetki. Luulen että olet poissaolostasi saanut paljon tärkeitä palikoita elämääsi ja rakennusaineistoa yhteiseen tulevaisuuteen. Olette nyt jo päässeet pitkälle kun fyysinen ero ei erottanut teitä muuten. Ihanaa jälleennäkemistä :)
me ollaan kylläkin oltu melkein kolmisen vuotta kaukosuhteessa, joten ollaan totuttu jo erossa olemisiin ja jälleennäkemisiin... ei kuitenkaan ikinä olla oltu näin kauan erossa. opiskelijabudjetin takia mekin jouduttaan olemaan erossa puoli vuotta!
ei mua kyllä huoleta, ollaan pidetty yhteyttä ja molemmilla vielä samat tunteet jäljellä. yritän ajatella tätä vähän niinkin elämäni suurimpina treffeinä, ollaan jo suunniteltu että mennään lasillisille ja eiköhän sillä miehelläni ole muutakin mielessä..;) ja itse mietin jo mitä mekkoa laittaisin päälle...
ihan varmasti vähän jännittää ja alku tulee varmasti olemaan kömpelöä ja hassua. eikä meinaa saada mitään sanottua kun suupielet on korvissa..=) toisaalta aika mahtavaa että vielä kolmen vuoden jälkeen saa perhosia vatsaan..=) ihanaa jälleen näkemistä teillekin!
Itse olen ollut kaukosuhteessa reilut pari vuotta. Mua ainakin jännittää joka kerta, kun näen poikakaverini. Olen sitä miettinyt, että on se kumma juttu, että vaikka tunnen poikakaverini, niin joka kerta on perhosia vatsassa. Olen miettinyt, että mistä se voisi johtua. Me siis näemme noin joka toinen kuukausi. Me molemmat olemme opiskelijoita ja asumme kumpikin Suomessa.
Toivon jokaiselle parille ihanaa ja rakkaudellista jälleen näkemistä. =)
Sama vanha tyyppi sielä sinua on odottamassa ruusukimppu kourassa, ainoa ongelma usein näissä tilanteissa on vain se, että ulkomailla ollessa odotukset ja fiilikset kasvavat.
Parhaat ja ihanimmat hetkenne kulkevat mielessäsi kokomatkan ajan ja ne kaikkein huonoimmat unohtuvat tyystin.
Tiedän paljon tapauksia, jossa nainen odottaa poikaystävältään liikoja palatessaan. Poikaystävä on jo kerran näyttänyt sinulle missä mennään ja nyt pitäisi vaan jatkaa eteenpäin mahdollisimman samanlaisesti ja normaalisti, kuten ennen.
Älä odota liikoja, mutta onnea tulevaisuuteen rakkaasi kanssa ! :)
Juu, hyvin se menee! Pitäkää vähän "lomaa" vaan, vaikka sen lasillisen merkeissä. :)
Ootte kuitenkin pitäneet yhteyksiä koko ajan, joten tiiät mitä toisen elämään kuuluu jne. Ite oon ollut viime syksystä ulkomailla ja pitäis vielä lokakuulle asti täällä Pariisissa jaksaa. Teillä tietysti tilanne on hyvä jos ei ole mitään päätä vaivaavia asioita keskusteltavana tai suuria tulevaisuuden suunnitelmia tai muutoksia edessä. Omalla kohdalla tuntuu aina että joutuu kasvotusten sitten ottamaan aina ne vaikeat asiat esille, mikä nyt ei tietenkään aina suju kivuttomasti. Mutta sitä kait se elämä on, ei kaikkea voi ikuiststi lykätäkään...
Hauskaa lomaa!