Muutimme yhteen miehen kanssa,sillä etäsuhde ei oikein toiminut.Mies halusi yhteisen asunnon,sillä asui aina työsuhdeasunnossa,halusi asettua aloilleen.
Muutimme siis PK-seudulle,täällä minulla ei ole mitään,ainakaan vielä.suhteemme on alusta saakka ollut todella ihana,kunnioitan ja arvostan miestäni todella.Tunsin alusta saakka että tässä on sitä jotain,samoin tunsi mieheni.
Olen 3 vuotta asunut exäni kanssa,nykyisellä miehellä ei ole kokemusta avoliitosta,eikä liiemmin pitkästä suhteesta,mikä mielestäni välillä vaikuttaa asioihin.Hän ei aina muista kysyä mielipidettäni asioihin.Minä arvostan hänen mielipiteitään sillä asummehan yhdessä.Hän vain "ilmoittaa" päätöksensä.pitkä tarina,mutta joku varmasti ymmärtää mikä merkitys sillä on että arvostaa toisen mielipidettä pienissäkin asioissa,sillä muuten isoissa asioissa jää toinen huomiotta.
Mieheni on alkoholisti perheestä,kaikki veljensä ovat kulkeneet isänsä jalanjälkijä.mieheni tiedostaa että menee helposti perässä,sillä alkoholi on hänelle ongelma.Nyt ollut juomatta kuukauden,mutta on alkanut puhumaan siitä kuin se kännin vetäminen olisi ainoa asia mielessä.Itse alkoholisti perheestä myös,enkä missään nimessä halua miehestäni isääni.Olen tähän asti hyväksynyt hänen juomisen,mutta nyt kun ollut niin pitkään juomatta niin en haluaisi että hän taas sitä aloittaa.Lisäksi hän on fyysisesti todella huonossa kunnossa,aloitti kyllä kuntoilun ja olin todella ylpeä kun hän jaksoi tehdä jotain,mutta nyt se on taas jäänyt.Millä siis kannustaa toista urheilemaan,ilman että hän siitä pillastuu?
Lisäksi meillä alusta saakka on ollut ongelmia puhumisessa.entisessä suhteessa ei puhuttu,aina uhkailtiin erolla ja kadottiin paikalta(exäni siis).siitä jäi jotenkin mulle sellainen ongelma tuonne takaraivoon ja en osaa enää puhua,vaikka ennen osasin.Miehenikään ei ole mikään mestari puhumaan,siksi meillä aina riidellään niin että mökötetään koko päivä,ei puhuta siitä syystä,sitten joskus illalla sängyssä aloitamme puhumisen kiivaaseen sävyyn,kaivelemme helposti vanhoja asioita,syyttelemme,haemme vikaa toisesta,mietimme eroa (kuten entisessä suhteessa),eikä ikinä päästä puusta pitkälle.
Olemme puhuneet että nuo erojutut saa jäädä,sillä kumpikaan ei sitä halua,se on vain joku hyvä uhkaus.ja sanoin hänelle että olisi parempi jos emme syyttelisi aina,vaan panostaisimme siihen miten selvitä asioista keskustelemalla.
Asiat on paremmin kuin yhdessä vaiheessa,mutta olisiko jollain jotain sanottavaa (asiallista) näihin ongelmiin,kenties jotain neuvoa mitä voisin alkaa toteuttamaan ja minkä voisin vaikka ehdottaa miehelleni,että tekisimme jatkossa näin?
Painotan sitä että yhdessä aiomme pysyä,mutta kaipaisimme ehkä jotain neuvoa kun omat keinot eivät aina riitä!asialliset kommentit huomioidaan!
Muutimme siis PK-seudulle,täällä minulla ei ole mitään,ainakaan vielä.suhteemme on alusta saakka ollut todella ihana,kunnioitan ja arvostan miestäni todella.Tunsin alusta saakka että tässä on sitä jotain,samoin tunsi mieheni.
Olen 3 vuotta asunut exäni kanssa,nykyisellä miehellä ei ole kokemusta avoliitosta,eikä liiemmin pitkästä suhteesta,mikä mielestäni välillä vaikuttaa asioihin.Hän ei aina muista kysyä mielipidettäni asioihin.Minä arvostan hänen mielipiteitään sillä asummehan yhdessä.Hän vain "ilmoittaa" päätöksensä.pitkä tarina,mutta joku varmasti ymmärtää mikä merkitys sillä on että arvostaa toisen mielipidettä pienissäkin asioissa,sillä muuten isoissa asioissa jää toinen huomiotta.
Mieheni on alkoholisti perheestä,kaikki veljensä ovat kulkeneet isänsä jalanjälkijä.mieheni tiedostaa että menee helposti perässä,sillä alkoholi on hänelle ongelma.Nyt ollut juomatta kuukauden,mutta on alkanut puhumaan siitä kuin se kännin vetäminen olisi ainoa asia mielessä.Itse alkoholisti perheestä myös,enkä missään nimessä halua miehestäni isääni.Olen tähän asti hyväksynyt hänen juomisen,mutta nyt kun ollut niin pitkään juomatta niin en haluaisi että hän taas sitä aloittaa.Lisäksi hän on fyysisesti todella huonossa kunnossa,aloitti kyllä kuntoilun ja olin todella ylpeä kun hän jaksoi tehdä jotain,mutta nyt se on taas jäänyt.Millä siis kannustaa toista urheilemaan,ilman että hän siitä pillastuu?
Lisäksi meillä alusta saakka on ollut ongelmia puhumisessa.entisessä suhteessa ei puhuttu,aina uhkailtiin erolla ja kadottiin paikalta(exäni siis).siitä jäi jotenkin mulle sellainen ongelma tuonne takaraivoon ja en osaa enää puhua,vaikka ennen osasin.Miehenikään ei ole mikään mestari puhumaan,siksi meillä aina riidellään niin että mökötetään koko päivä,ei puhuta siitä syystä,sitten joskus illalla sängyssä aloitamme puhumisen kiivaaseen sävyyn,kaivelemme helposti vanhoja asioita,syyttelemme,haemme vikaa toisesta,mietimme eroa (kuten entisessä suhteessa),eikä ikinä päästä puusta pitkälle.
Olemme puhuneet että nuo erojutut saa jäädä,sillä kumpikaan ei sitä halua,se on vain joku hyvä uhkaus.ja sanoin hänelle että olisi parempi jos emme syyttelisi aina,vaan panostaisimme siihen miten selvitä asioista keskustelemalla.
Asiat on paremmin kuin yhdessä vaiheessa,mutta olisiko jollain jotain sanottavaa (asiallista) näihin ongelmiin,kenties jotain neuvoa mitä voisin alkaa toteuttamaan ja minkä voisin vaikka ehdottaa miehelleni,että tekisimme jatkossa näin?
Painotan sitä että yhdessä aiomme pysyä,mutta kaipaisimme ehkä jotain neuvoa kun omat keinot eivät aina riitä!asialliset kommentit huomioidaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.