kerron tarinan täälläkin;
Muutimme yhteen miehen kanssa,sillä etäsuhde ei oikein toiminut.Mies halusi yhteisen asunnon,sillä asui aina työsuhdeasunnossa,halusi asettua aloilleen.
Muutimme siis PK-seudulle,täällä minulla ei ole mitään,ainakaan vielä.suhteemme on alusta saakka ollut todella ihana,kunnioitan ja arvostan miestäni todella.Tunsin alusta saakka että tässä on sitä jotain,samoin tunsi mieheni.
Olen 3 vuotta asunut exäni kanssa,nykyisellä miehellä ei ole kokemusta avoliitosta,eikä liiemmin pitkästä suhteesta,mikä mielestäni välillä vaikuttaa asioihin.Hän ei aina muista kysyä mielipidettäni asioihin.Minä arvostan hänen mielipiteitään sillä asummehan yhdessä.Hän vain "ilmoittaa" päätöksensä.pitkä tarina,mutta joku varmasti ymmärtää mikä merkitys sillä on että arvostaa toisen mielipidettä pienissäkin asioissa,sillä muuten isoissa asioissa jää toinen huomiotta.
Mieheni on alkoholisti perheestä,kaikki veljensä ovat kulkeneet isänsä jalanjälkijä.mieheni tiedostaa että menee helposti perässä,sillä alkoholi on hänelle ongelma.Nyt ollut juomatta kuukauden,mutta on alkanut puhumaan siitä kuin se kännin vetäminen olisi ainoa asia mielessä.Itse alkoholisti perheestä myös,enkä missään nimessä halua miehestäni isääni.Olen tähän asti hyväksynyt hänen juomisen,mutta nyt kun ollut niin pitkään juomatta niin en haluaisi että hän taas sitä aloittaa.Lisäksi hän on fyysisesti todella huonossa kunnossa,aloitti kyllä kuntoilun ja olin todella ylpeä kun hän jaksoi tehdä jotain,mutta nyt se on taas jäänyt.Millä siis kannustaa toista urheilemaan,ilman että hän siitä pillastuu?
Lisäksi meillä alusta saakka on ollut ongelmia puhumisessa.entisessä suhteessa ei puhuttu,aina uhkailtiin erolla ja kadottiin paikalta(exäni siis).siitä jäi jotenkin mulle sellainen ongelma tuonne takaraivoon ja en osaa enää puhua,vaikka ennen osasin.Miehenikään ei ole mikään mestari puhumaan,siksi meillä aina riidellään niin että mökötetään koko päivä,ei puhuta siitä syystä,sitten joskus illalla sängyssä aloitamme puhumisen kiivaaseen sävyyn,kaivelemme helposti vanhoja asioita,syyttelemme,haemme vikaa toisesta,mietimme eroa (kuten entisessä suhteessa),eikä ikinä päästä puusta pitkälle.
Olemme puhuneet että nuo erojutut saa jäädä,sillä kumpikaan ei sitä halua,se on vain joku hyvä uhkaus.ja sanoin hänelle että olisi parempi jos emme syyttelisi aina,vaan panostaisimme siihen miten selvitä asioista keskustelemalla.
Asiat on paremmin kuin yhdessä vaiheessa,mutta olisiko jollain jotain sanottavaa (asiallista) näihin ongelmiin,kenties jotain neuvoa mitä voisin alkaa toteuttamaan ja minkä voisin vaikka ehdottaa miehelleni,että tekisimme jatkossa näin?
Painotan sitä että yhdessä aiomme pysyä,mutta kaipaisimme ehkä jotain neuvoa kun omat keinot eivät aina riitä!asialliset kommentit huomioidaan!
Muutimme yhteen miehen kanssa,sillä etäsuhde ei oikein toiminut.Mies halusi yhteisen asunnon,sillä asui aina työsuhdeasunnossa,halusi asettua aloilleen.
Muutimme siis PK-seudulle,täällä minulla ei ole mitään,ainakaan vielä.suhteemme on alusta saakka ollut todella ihana,kunnioitan ja arvostan miestäni todella.Tunsin alusta saakka että tässä on sitä jotain,samoin tunsi mieheni.
Olen 3 vuotta asunut exäni kanssa,nykyisellä miehellä ei ole kokemusta avoliitosta,eikä liiemmin pitkästä suhteesta,mikä mielestäni välillä vaikuttaa asioihin.Hän ei aina muista kysyä mielipidettäni asioihin.Minä arvostan hänen mielipiteitään sillä asummehan yhdessä.Hän vain "ilmoittaa" päätöksensä.pitkä tarina,mutta joku varmasti ymmärtää mikä merkitys sillä on että arvostaa toisen mielipidettä pienissäkin asioissa,sillä muuten isoissa asioissa jää toinen huomiotta.
Mieheni on alkoholisti perheestä,kaikki veljensä ovat kulkeneet isänsä jalanjälkijä.mieheni tiedostaa että menee helposti perässä,sillä alkoholi on hänelle ongelma.Nyt ollut juomatta kuukauden,mutta on alkanut puhumaan siitä kuin se kännin vetäminen olisi ainoa asia mielessä.Itse alkoholisti perheestä myös,enkä missään nimessä halua miehestäni isääni.Olen tähän asti hyväksynyt hänen juomisen,mutta nyt kun ollut niin pitkään juomatta niin en haluaisi että hän taas sitä aloittaa.Lisäksi hän on fyysisesti todella huonossa kunnossa,aloitti kyllä kuntoilun ja olin todella ylpeä kun hän jaksoi tehdä jotain,mutta nyt se on taas jäänyt.Millä siis kannustaa toista urheilemaan,ilman että hän siitä pillastuu?
Lisäksi meillä alusta saakka on ollut ongelmia puhumisessa.entisessä suhteessa ei puhuttu,aina uhkailtiin erolla ja kadottiin paikalta(exäni siis).siitä jäi jotenkin mulle sellainen ongelma tuonne takaraivoon ja en osaa enää puhua,vaikka ennen osasin.Miehenikään ei ole mikään mestari puhumaan,siksi meillä aina riidellään niin että mökötetään koko päivä,ei puhuta siitä syystä,sitten joskus illalla sängyssä aloitamme puhumisen kiivaaseen sävyyn,kaivelemme helposti vanhoja asioita,syyttelemme,haemme vikaa toisesta,mietimme eroa (kuten entisessä suhteessa),eikä ikinä päästä puusta pitkälle.
Olemme puhuneet että nuo erojutut saa jäädä,sillä kumpikaan ei sitä halua,se on vain joku hyvä uhkaus.ja sanoin hänelle että olisi parempi jos emme syyttelisi aina,vaan panostaisimme siihen miten selvitä asioista keskustelemalla.
Asiat on paremmin kuin yhdessä vaiheessa,mutta olisiko jollain jotain sanottavaa (asiallista) näihin ongelmiin,kenties jotain neuvoa mitä voisin alkaa toteuttamaan ja minkä voisin vaikka ehdottaa miehelleni,että tekisimme jatkossa näin?
Painotan sitä että yhdessä aiomme pysyä,mutta kaipaisimme ehkä jotain neuvoa kun omat keinot eivät aina riitä!asialliset kommentit huomioidaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elikkä kumpikin saa valita vaan yhden aiheen, eikä se saa olla mitään jättisuurta...jonka käsittelyssä menee ikuisuus siis. Esimerksiksi se voi olla juuri, että "Et kysy minun mielipidettä!" ja siihen sitten muutama esimerkki, milloin on näin käynyt...sitten kerrot miten tärkeää se sinulle on, että se mielipide kysytään. Neuvottelua, neuvottelua ja päätös!
Sitten on miehen vuoro tuoda joku probleemi ja taas keskustelua ja neuvottelua.
Ei saa keskeyttää toisen puhetta ja sitten antaa selkeästi se puheenvuoro...
Näitä juttuja sitten viikottain...niin parissa kuukaudessa pitäisi jo jotain tapahtua!!
Kiitos sinulle vastauksesta!entä jos tämän tyylistä on jo kokeiltu?Kun tiedostan tämän parisuhteemme ongelman,että meidän on hyvin vaikea keskustella parisuhteen asioista rakentavasti,niin laitoin sulhaselleni sähköpostilla näitä asioita.ja olen toisinaan yrittänyt hänelle tuoda ilmi,missä asioissa mielestäni hän tekee siinä suhteessa väärin,että tekisin kyseiset asiat itse toisin,parisuhdetta ajatellen,mikäli ymmärrät mitä tarkoitan.eli olen pyrkinyt rakentavasti kertomaan mitkä asiat itseäni painaa.
Mutta asia ei taas toimi päinvastoin,sillä mieheni ei kerro missä asioissa teen hänen mielestään väärin.Eli toisinsanoen,en tiedä mitkä asiat häntä vaivaavat,joten en voi asioihin vaikuttaa.vaikea muuttua,jos ei tiedä missä tekee väärin.On tietysti asioita jotka itse tiedostan,kuten oma tempperamentti ja siitä johtuvat turhat komentamiset (jos olen koko päivän siivonnut ja pyydän laittamaan pyykit edes koneeseen,niin toivoisin että se tapahtuu nyt,eikä huomenna) ja kiukuttelut.Nämä asiat itse tiedostan ja olen niitä pyytänyt anteeksi,ja yrittänyt hieman hillitä suutani.
Näistä asioista joista täällä kirjoitan,on jo puhuttu mieheni kanssa,joten siihen ei ole siis syytä rohkaista.yritän vain täältä saada jotain erilaisia toiminta malleja,joilla saisin suhteen taas pelaamaan,mutta kaipaan neuvoja joissa voi Yhdessä vaikuttaa asioihin.Sillä parisuhde on kahden kauppa,mielestäni ei ole oikein jos ainoastaan toinen panostaa asioihin.eli neuvoja joilla saisi yhteistuumin suhteen rullaamaan!
tuo teidän ilmapiiri. Olen 20-vuotta nyt asunut saman kanssa ja suhteen alkuaikoina oli meilläkin näitä reviirin käyttäytymissääntöjen laatimisen ongelmana se, ettei kumpikaan oikein osannut muuta kuin muokata toista itselleen sopivaksi. Kun sitten aikanaan tajusimme, ettei kukaan voi toista omistaa niin vähitellen aloimme hyväksyä toisemme sellaisina kuin olemme. Erilaisina. Kun kerrot hänelle huolestasi, että viina vie, niin älä anna epätoivolle tilaa. Kerro vain, että kiinnostuneena tarkkailet hänen alkoholin kulutustaan, koska asia on sinulle huolenaihe. Mutta muista ihmeessä jatkaa, että uskot hänen voimiinsa ja uskot, että
asiasta ei hänen kohdallaan varmaankaan ongelmaa tule. Ja vielä jatkat, että olisi sinulle itsellesi aika ikäväntuntuista, jos oma kulta olisikin heikko. Mutta älä anna hänen ymmärtää, että tämä on jokin kynnyskysymys, koska silloin hän vain lukkiutuu, koska luulee, että yrität vain
nalkuttaa. Eli uskomukseni mukaan sinulle on se asia tärkeä ei se, että haluat opettaa häntä. Sitäpaitsi jokaisen olisi voitava viime kädessä kuitenkin itse päättää mitä milloinkin tekee. Se koskee myös alkoholia. Mutta hoivaamisvietti on joka naisella. Se kuuluu äitiyteen. Henkisesti valmistat ja varmistat tulevan pesäsi heikkoja kohtia kestämään elämän myrskyjä. Ja silloin ei sen miehen saa olla heikko, koska se ennustaa elämän taisteluissa häviämistä. Ja sehän ei passaa, jos lapsia tehdään ja heistä pitää huolehtia. Tsemppiä sulle ja muista, ettei kukaan
ole täydellinen ja jokainen on myös jossakin asiassa huono.
Kiitos vastauksestasi.
korjaisin hieman tuota,että mieheni siis itse tiedostaa sen että hänellä oli tuossa jokin aika sitten todellisia ongelmia alkoholin kanssa.Hän oli sitä itse miettinyt ja sitten tajutessaan tilanteen,sanoi havainnoistaan minulle,ennen kuin itse olin asiasta ehtinyt edes huolestua.Olen tukenut ja kannustanut häntä,kun hän itse päätti olla juomatta,mutta nyt kun hän alkaisi mielellään lipsumaan niin jostain syystä minä yritän puhua ettei se kannata,tiedät sen itsekin.
Ja korjaisin vielä,mikäli väärinkäsityksiä tuli,että meillä kyllä käydään välillä yhdessä jossain parilla,itsekin välillä haluan rentoutua.Eli meillä ei siis ole niin,että minä kiljuisin täällä jokaisesta oluesta,vaan mielestäni,kuten olen miehellenikin sanonut,että juominen on ok,kunhan sen tekee sopivissa määrin ja jos juominen alkaa lisääntymään niin sitten on ongelmia."pienessä" juomisessa ei mielestäni ole ongelmaa.
Mutta se meillä alkoholistien lapsilla kai ongelma on,että se on joko juotava tai sitten oltava juomatta,sillä se viina vie meidät niin helposti.Onneksi tiedostamme tämän molemmat.
Ja tiedostan omat puutteeni ja virheeni,joten en siis kuvittele että minä,mieheni tai kukaan muukaan olisi täydellinen,haluaisin vain yhdessä opetella olemaan toisillemme hyvät ja ne "parhaat" kumppanit loppu elämämme.
Hei!
Vähän samanlaisia ongelmia / pelkoja minullakin. Uusi miesystäväni ottaa olutta kotonaan jos ei nyt aivan joka päivä niin melkein ainakin. Ei krapulaan asti, mutta joka tapauksessa enemmän kuin kunto kestää. Sanoin hänelle muutama vko sitten, että itselläni on tarkoitus ja halu vähentää omaa tissutteluani ja totesin, että se voi olla vaikeaa, jos toisella on oluttölkki ja toinenkin auki illan mittaan...vierestä katsella.
Hän totesi, että kyllä me yhdessä pystymme, ainakin sitten kun suhteemme tasaantuu ja olemme enmmän yhdessä. Ehkä niin, mutta silti olen yhden alkoholistin kanssa avoliitossa elettyäni, vähän varovainen kuitenkin...
Sitä kommentoisin, että sentään HÄN ITSE tajusi tilanteensa olevan menessä huonoon suuntaan. SE on jo paljon sinänsä! Koska eihän kukaan alkoholistikaan voi toipua, jollei itse näe alkon olevan itselleen edes minkäänlainen ongelma! Sen myöntäminen on ensimmäinen askel alkon käytön vähentämiseen/lopettamiseen.
Uskon, että rakkaus, toisiinsa ja parisuhteeseen sitoutuminen ovat hyviä avaimia noista ongelmista pääsemiseen. Kukaanhan ei voi taata, mitä on vuosien päästä. Mutta YHDESSÄ jonkin harrastaminen, liikunta, mikä tahansa molempia kiinnostava tekeminen pitää helposti pullon suljettuna ja antaa elämään iloa ja sisältöä, mitä helposti yksinelävä pullosta hakee...
Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen ja Teihin!!
Vaikka miehesi on huono keskustelemaan, opeta häntä vähitellen avautumaan. Ehkä hän oikeasti "pelkää" arvostelua ja reaktioitasi. (Kerroit temperamentistasi...;)). Toivotaan, että kauniisti puhumalla selvität, että et ole häneen pettynyt vaan esim. väsynyt päivän töistä jne. jne. Onneksi meillä jokaisella on puutteemme ja huonot päivämme, vai mitä! ;))
Eli halusin vain antaa esimerkin kuinka hän ei mene lukkoon. Kunhan teillä molemmilla on elintilaa siellä teidän omassa kotona niin silloin voitte puhua teidän omista asoista ihan avoimesti tarvitsematta pelätä, että jää itseasiassa jalkoihin ja joutuu vain toisen komenneltavaksi ja arvosteltavaksi. Sellainenhan ei varmaan kenestäkään ole kiva tapa tulla kohdelluksi. Mutta ihan normaalilta teidän seurustelu kyllä vaikuttaa. Alkoholi on jokaisen henkilökohtaisesti itse käytävä läpi, että tietää omat rajansa. Ja kuka meistä ei milloin mistäkin asiasta ole välillä huolissaan? Yleensä parisuhteessa tulee riitoja sellaisista asioista, joista ei olla sovittu vaan jompikumpi sitten alkaa sooloilemaan yksikseen. Toinen sitten ymmärtää asian miten ymmärtää ja soppahan siitä tulee. Joskus kyseessä voi olla vilpillinen toiminta josta sitten jää kiinni. Eli kyllä puhua pitää, jotta voi sitten olla selvillä kuinka ollaan sovittu miten meidän perheessä käyttäydytään. Niin ne yhteiset asiat kehittyvät.