Lyhyesti..Ongelmani on se että koen että minua määräillään suhteessa.
Mies ystäväni uskottelee sen olevan normaalia ja kun nyt en ihan usko tätä, ajattelin tiedustella sitä teiltä.
Muutamia esimerkkejä:
1.Olen vasta 19 vuotias, ja toisinaan tahtoisin mennä ulos ystävieni kanssa. Miesystäväni sanoo että kavereiden kanssa ollaan päivällä, ei illalla.Minulla on siis kotiintulo ajat. (viikonloppuisin viimeistään klo 23 kotiin.) Olutta en saa nauttia koska miehenikään ei sitä nauti. Alkoholi kuulemma pilaa kaiken. En ole käynyt kun 2 kertaa baarissa.
2.Jos paikat ei kotona kiillä kaiken aikaa, olen kuulemma laiska. Kun en kuulemma mitään viitsi tehdä. Vaikka kaiken tarpeellisen aina teen. kuten esim.Ruuan laiton jälkeen pesen kattilat ja yms. Ja syönnin päälle astiat. Ja kaikkea muuta pikkusiistimistä että yleisilme on siisti.
Ja vaikka miehelläni on auto käytössä, joudun käymään usein kävellen kaupassa, ja muutenkin hoitamaan asiat jalkapelillä.
En nyt jaksa enempää luetella mutta yleensä ottaen kaikki mitä teen on väärin. Minun täytyisi valittamatta totella. Mutta en kuitenkaan mitään saa pyytää takaisin. Meidän suhteessa ei keskustella näistä asioista.
Koska edelleenkin mieheni mielestä niin ne asiat vaan menee.
Nyt pyydänkin apua.. olen todella vaikeassa tilanteessa koska pidän kovasti miesystävästäni, mutta tuntuu että elämä lipuu ihan ohi.
Kiitos jo etukäteen.
Mies ystäväni uskottelee sen olevan normaalia ja kun nyt en ihan usko tätä, ajattelin tiedustella sitä teiltä.
Muutamia esimerkkejä:
1.Olen vasta 19 vuotias, ja toisinaan tahtoisin mennä ulos ystävieni kanssa. Miesystäväni sanoo että kavereiden kanssa ollaan päivällä, ei illalla.Minulla on siis kotiintulo ajat. (viikonloppuisin viimeistään klo 23 kotiin.) Olutta en saa nauttia koska miehenikään ei sitä nauti. Alkoholi kuulemma pilaa kaiken. En ole käynyt kun 2 kertaa baarissa.
2.Jos paikat ei kotona kiillä kaiken aikaa, olen kuulemma laiska. Kun en kuulemma mitään viitsi tehdä. Vaikka kaiken tarpeellisen aina teen. kuten esim.Ruuan laiton jälkeen pesen kattilat ja yms. Ja syönnin päälle astiat. Ja kaikkea muuta pikkusiistimistä että yleisilme on siisti.
Ja vaikka miehelläni on auto käytössä, joudun käymään usein kävellen kaupassa, ja muutenkin hoitamaan asiat jalkapelillä.
En nyt jaksa enempää luetella mutta yleensä ottaen kaikki mitä teen on väärin. Minun täytyisi valittamatta totella. Mutta en kuitenkaan mitään saa pyytää takaisin. Meidän suhteessa ei keskustella näistä asioista.
Koska edelleenkin mieheni mielestä niin ne asiat vaan menee.
Nyt pyydänkin apua.. olen todella vaikeassa tilanteessa koska pidän kovasti miesystävästäni, mutta tuntuu että elämä lipuu ihan ohi.
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksinkertaisesti niin..
(avo)Vaimon pitää olla kotona siivoamassa ja laittamassa ruokaa. Päivällä käydään ystävättärien kanssa vain kahvilla.
Jos olet nykyaikainen nainen, niin vaiha miestä, jollet saa omia tarpeitasi täytettyä. Suhteessa pitäisi olla kompromisseja molemmin puolin..
...että uhraat oman elämäsi kotiorjana olemiselle? Hmmh. "pidät" miehestä, ja siksi olet tallottavana.
Normaalia tuo ei ole, tietysti jotkut tykkäävät elää suhteissa joissa rajat ovat selvät. Toiset eivät tykkää. Ainut mittari tässä nyt tosiaan on se miltä sinusta tuntuu, haluatko elää kuvaamallasi tavalla vai et.
***
Älä myy sieluasi!
Jossakin sanottiin, että on "vaarallista leikata naiselta siivet"! Ja sitä hän juuri sinulle tekee!
Älä salli sitä! Kelaa jo ajatuksissasi elämää eteen päin ja " näe", mitä tuosta seuraa! Sinä tuhoudut naisena ja ihmisenä! Minuutesi ja ihmisyytesi murskataan julmasti!
Sallitko sen noin vaan!???
Ole järkevä!!!
Kirjoitat miesystävästä? Yleensä sinun ikäiset puhuvat poikakaverista. Minkä ikäinen tämä sun rakkaus oikein on? Mä vähän epäilen jotain paljon vanhempaa, olenko oikeassa? On tainnut hankkia itselleen ilmaisen piian. Minusta näinkin lyhyen kuvauksen perusteella, tämä ns. miesystäväsi on todella kipeä ihminen. Sinä elät vapaaehtoisessa vankilassa, eikö sinulla ole ketään järkevää aikuista lähipiirissä, joka sanoo sinulle, ettei tuommoinen käytös ole tervettä! Pelasta itsesi vielä kun voit!!
Kuule, karkaa nyt ja nopeasti! Olet pahasti tossun alla eli komenneltavana!
Ei tuollainen määräily ja sääntöjen asetttaminen ole oikein (ei normaalia).
Ensiksikin 19 vuotias on aivan liian nuori sitoutumaan (nykyaikana) kehenkän. Hyvänen aika, maailmassa tapahtuu jatkuvasti niin paljon jännittäviä asioita, kansainvälisesti, taloudellisesti, taitellisesti jne. jne.jne. joista sinä jäät täysin ulkopuoliseksi vapaaehtoisesti muurautumalla neljän seinän sisälle.
Etkö sinä todellakaan ole kiinnostunut muusta "jännittävästä" kuin kapakkakiertueesta? Sekö on sinun mielestäsi ideaalista ajan viettoa ystävien kanssa?
Kuulehan nainen, jos tuo on kaikki mitä sinä tiedät, niin asiat ovat todella surkeasti. Tai ehkä sinä et tajuakkaan kaivata mitään suurempaa. Siinä tapauksessa olohuone, keittokomero, vessa ja supermarket ovat riitäviä sinulle.
Mutta tuohonkaan sinä et tarvitse riesaksesi määräilevää miestä, sinä osaat rampata tuota väliä ilman häntäkin.
Kyllä tuo on määräilyä. Onneksi olet kyseenalaistanut sen etkä täysin aivopesty. Teidän kahden pitäisi olla tasa-arvoisia eikä kumpikaan saisi käskeä tai kieltää toista. Asioista on sovittava yhdessä!
Esim. tuo baarissa käymisen kieltäminen voi johtaa siihen että vanhempana harmittelet kun se "vaihe" jäi sinulta kokonaan pois, vaikkei juopottelussa mitään hienoa olisikaan. Siivoamisen liiallinen arvostelu taas kuulostaa siltä että mies yrittää vaan lytätä sun itsearvostustasi pikkuhiljaa.
Kuulostaa enemmän pomoltasi tai isältäsi kuin poikakaverilta. Oikeasti, äkkiä pois! Kannustetaan täällä!
Ei tuo normaalia ole. Minä ihmeen kotitalouskoneena miehesi sinua pitää?! Ymmärsin, ettei miehesi tee yhtään kotitöitä. Kaiken huippu se, että joudut jalkaisin raahata kauppakassit ja miehesi ei viitsi kaupassa käydä vaikka on auto perseen alla.
Onko miehesi sinua paljonkin vanhempi? No oli tai ei, niin käyttää selkeästi hyväkseen sinun hyväntahtoisuuttasi ja määräile päälle baarissa käyntisi. Vain lapsilla on kotiintuloajat, ei aikuisilla ihmisillä. Eikä kukaan voi määrätä, minä päivänä kavereitaan voi nähdä.
Koita keskustella näistä "säännöistä" miehesi kanssa, jossei onnistu niin lähde lätkimään. Et selkeästikään ole onnellinen ja pahoinvointi vain lisääntyy mitä kauemmin joudut elämään tuollaisessa suhteessa. Kirjoitit itsekin, että "elämä lipuu ohi".. Se kertokoon jotain!
Olen itse tuon kaiken kokenut ja ne asiat vielä tuppaavat pahentua vuosien myötä.
Menin nuorena naimaan narsistisen määräilijän ja olen juurikin miettinyt kuinka elämä lipuu ohitse eikä minulla ole mitään tietoa sen iloista.
Mitään en ikinä tehnyt oikein teinpä niin taikka näin. Mustasukkaisuus jopa kaupassa käynnistä pahensi tilannetta, autoa en saanut minäkään käyttää vaan kolmen pennun kanssa käveltiin ja bussilla mentiin.
Joka mutka piti selvittää ja kaikki ihmisten kanssa käydyt keskustelut toistaa, ja kohtaus tuli heti jos jotain unohdin.
Meilläkään ei ikinä ollut tarpeeksi siistiä vaikka siivosin kuinka, olin aina tyhmä ja laiska ja huonosti kasvatettu.
Mihinkään menoihin en saanut mennä. Jopa jumppaan lähtö oli tosi vaikeaa. Joka paikkaa mihin menin piti ottaa lapset mukaan, koska herrahan ei heitä hoida (eivät kuulemma ole hänen pentuja...) vaikka oli niitä hyvinkin alulle laittamassa.
Minä siis murenin ja aloin kärsiä masennuksesta ja pikkuhiljaa myös paniikkihäiriöstä. Myös fyysinen väkivalta astui kuvaan pikkuhiljaa, rutistettiin käsivarresta ja väännettiin korvasta yms. pientä. Rupesin riehumaan ja kapinoimaan lopulta niin että oli päästävä irti tuosta elämästä, en voinut olla enää hetkeäkään samassa talossa miehen kanssa, sain hirveitä hengenahdistuskohtauksia hänen lähellään (ja nämä olivat siis ihan psyykkistä laatua olevia oireita).
Erosin siis, oli todella työn ja tuskan takana päästä irti hänestä, hän aikoi tehdä elämästäni helvetin ja niin myös teki, hankaloitti kaikkea mitä voi, myös lasten kautta teki kiusaa.
Kärsin vielä viisi vuotta eron jälkeenkin ja uudessa suhteessa hänen jättämistä arvista.
Onneksi uusi mieheni on ymmärtäväistä sorttia ja on tukenut minuä.
Kerroin tarinani koska toivon että ymmärrät etsiä miehen joka rakastaa sinua sinuna itsenäsi. Tämä mies ei sitä tee, hän on narsisti, jonka mielestä vain hän on oikeassa ja vähintäänkin jumalasta seuraava. Ja näitä tyyppejä ei rakastamalla saa terveiksi ja normaaleiksi vaikka kuinka siihen uhraisit itsesi.
Elä ihanaa nuoruuttasi nyt ja tee mitä lystää. Bilettäminen kuuluukin nuoruuteen ja kaikenlainen muu ilonpito, nauti, minulta tuo kaikki jäi väliin.
Kiitos vastaajille.. Täytyy myöntää että kaikki vahvistitte minua. Olen nyt miettinyt asioita ja aion alkaa elämään omaa elämääni!
Jos miesystäväni ei sitä hyväksy.. niin suksikoon vaikka suolle :)
On varmasti olemassa joku mies joka on sopivampi minulle.
Toivottavasti kaikki vastaajat lukevat kiitokseni, sillä teistä tuntemattomista hyväntekijöistä on ollut suuri apu. (vaikka kuullostaa mahdottomalle)
KIITOS!
Jos palstasta on kerrankin ollut apua jollekin, hienoa. Ja onnea tulevaisuuteen, moni on alistavasta kumppanista eroon päässyt (allekirjoittanut myös) ja löytänyt elämäsä rakkauden jonka kanssa kaikki on niin erilaista ja valoisaa.
Ajattele, vain muutama sana ja saat olla oma itsesi, hallinnoida itseäsi ja vaikka jättää tiskit lojumaan päiväksi jos mieli tekee :D on olemassa paljon miehiä joille tärkeintä olisit Sinä ja sinun onnellisuutesi kuin omien sääntöjensä noudattaminen.
Onnea!
***