18.5.2008 klo 02:00
Sillon loppu mun oikea elämä. Suhde ei loppujenlopuks enään toiminu vaikka sillä oli mittaa noin 1,5 vuotta.. Me molemmat rakastetaan toisiamme vielläkin mutta tyttöystävä kyllästy muhun.. se ei enään halunnu olla mun kanssa, keksi tekosyitä miks ei vois olla mun kanssa ja sillon kun oltiin kaksin se ei ollu kovin mukava mulle. mutta silti rakastan sitä enemmän kun mitään muuta ikinä. meistä tulee silti ystävät mutta se on niin vaikeeta olla pelkkiä ystäviä eikä enää seurustella... ei voi enään antaa halia tai pussata, ei voi enään maata mun rakas kainalossa, ei voi enään elää onnellisesti.. miten pystyn tästä selviään? miten saisin mahdollisesti meidät takasin yhteen? mulla on nyt niin huono olla ettei mikään järki anna selkoo..
Sillon loppu mun oikea elämä. Suhde ei loppujenlopuks enään toiminu vaikka sillä oli mittaa noin 1,5 vuotta.. Me molemmat rakastetaan toisiamme vielläkin mutta tyttöystävä kyllästy muhun.. se ei enään halunnu olla mun kanssa, keksi tekosyitä miks ei vois olla mun kanssa ja sillon kun oltiin kaksin se ei ollu kovin mukava mulle. mutta silti rakastan sitä enemmän kun mitään muuta ikinä. meistä tulee silti ystävät mutta se on niin vaikeeta olla pelkkiä ystäviä eikä enää seurustella... ei voi enään antaa halia tai pussata, ei voi enään maata mun rakas kainalossa, ei voi enään elää onnellisesti.. miten pystyn tästä selviään? miten saisin mahdollisesti meidät takasin yhteen? mulla on nyt niin huono olla ettei mikään järki anna selkoo..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ole onnellinen siitä että saat silti olla hänen kaverinsa ja yhteydessä häneen jolloin sinulla on vielä mahdollisuus yrittää saada hänet takaisin. Tyttöystäväni jätti minut juuri eikä halunnut olla enää edes kaveri ja kun asumme kuitenkin sen verran "kaukana" ettemme törmää toisiimme kovin helpolla niin ei ole mitään mahdollisuutta saada häntä takaisin. Vaikea sitä on uskoa tollaisen jälkeen ettei elämä vois jatkua kun aina meni hänen kanssa hyvin ja oli mukavaa kunnes täysin odottamatta hän jättää minut eikä kerro syytä eikä häneen saa enää yhteyttä. Yritä kuitenkin kertoa hänelle tunteistasi ja saada hänet takaisin, onnea yrityksille.
Kiitos kun vastasit. Jokainen hetki tuntuu ikuisuudelta ja olo pahenee hetki hetkeltä. Olen kyllä erittäin ilonen siitä että meistä tulee ystäviä, ei siis pelkkiä kavereita. Meistä tulee läheisiä ystäviä, mutta en tiedä miten se tulee onnistumaan kun tunteet tulevat väkisin väliin jossain vaiheessa. Ikävä kuulla että sinulle kävi niin. Jos Niina ei olisi halunnut olla ystäviä enää niin olisin heittäny itteni narunjatkoks jo aikoja sitten... Eroiltana kerroimme molemmat tunteistamme toisillemme ja me molemmat rakastetaan toisiamme mutta jos Niina ei enään pystynyt olemaan kanssani niin en rupea siihen enään mitään uikuttamaan.. Kerroin myös hänelle toiveistani jatkosta mutta hän ei osannut oikeen vastata siihen mitään koska sen näkee vasta sitten kun ollaan päästy erosta jotenkin ohi ja kun olemme ystävöityneet.
Koita sinäkin pärjätä, eroaminen ja rakkaan menettäminen ei ole ikinä helppoa. Voimia sinulle ja olen pahoillani.
Nyt sen tajuan että se ei oo oikeesti enään mun tyttöystävä ja rupee toivo loppuun yhteenpalaamisesta.. Mun on vaan niin vaikee hyväksyä että mun elämäni rakkaus on ohi.. Kukaan ei jaksa puhua mun kanssa siitä ja olo vaan pahenee.. vittu oon niin väsyny oleen surullinen ja sitä on kestäny vaan 3 päivää.. en vittu tiä kestänkö tätä oikeesti kauaa enää.. Auttakaa mua pliis. puhukaa mulle..
Kuulostaa tosi tutulta. Kukaan ei jaksa kuunnella sua? Tuntuu kun kukaan ei olisi kiinnostunut sinusta,kun sä hajoot!, vasta kun omalle kohdalle tapahtuu vastaavaa. Itse en olisi jaksanut elää, päivä kerrallaan pakko, onneksi on työpaikka, jossa on kiireen takia keskityttävä siihen duuniin, mutta jos tulee pienikin breikki, ajatukset on välittömästi erossa, ja siinä näkisinköhän exän tänään, kenties kotimatkalla, kaupassa, parkkihallissa jne... Mä voin kokemuksesta sanoa, tuskaista on, mut lähde ulos kävelemään, lenkille, mitä ikinä keksitkään tehdä. Aina niistä kavereista ei oo kuuntelijaksi. Selvittele siinä ulkosalla asioita,samalla tulee oltua ulkona,ja saa aivotkin happea. Mä olen tehnyt sitä jo muutaman kuukauden, on jo hivenen helpottanut. Sulla tilanne lupaava, kun te olette ystäviä, mulla tilanne päinvastoin! Tosin minä olin se joka sen
ystävyyden kielsin, exä teki anteeksiantamattoman tempauksen, valehteli, suorastaan käytti mua hyväkseen, lähes kaikessa.
Eli petetty olen, ja surullinen. Onneksi kesä tulee ja valoisaa aikaa tiedossa. Muista että ero ottaa koville, varsinkin kun rakastaa vielä toista "liikaa".
Juuri niin, tuntuu kun kukaan ei halua puhua minulle ja että kukaa ei enää välitä minusta.. mutta kun koitan päästä tästä yli niin toisaalta en ole varma haluanko päästä yli koska rakastan häntä niin paljon. en tiedä haluanko olla rakastamatta. vaikka sitten kun pystymme olemaan kunnolla ystäviä kun se nyt on vaikeaa niin nämä tunteet tulevat jossainvaiheessa kuitenkin väliin mutta tuntuu niin väärältä tehdä toisinkuin sydän käskee. kiitos kuitenkin neuvoista.
Todella lapsellista ajattelua..ikää löytyy varmaan se 17 vuotta,tajua se ettei teistä mitään ystäviä tule,se sanoi niin vaan et pääsee susta halpommin eroon..elämä on joskus julmaa mut elämä jatkuu
miks tuut sanoon tollasia kun oon pyytämäs juttuseuraa ja vinkkejä pahanolon poissaamiseen?
tulit vaan tekeen mun oloo pahemmaks tollasilla asioilla? nautitko siitä?
Iällä ei ole merkitystä näissä asioissa, olit sitten nuori tai vanha niin ei se tunne oo eri. kyllä olen nuori mutta se ei muuta asiaa etteikö osaa sattua sydämmeen!
Maailma on naisia pullollaan,jos se kerta kohteli sua huonosti niin kuin mainostit niin katse eteenpäin,se mitä teillä oli on mennyttä ja menneitä on turha haikailla,se että teistä tulisi ystäviä on niin suuri klisee et siihen on turha uskoa,no ehkä joskus vuosien päästä mutta tuskinpa nyt..silloin kun nainen jättää se tuskin tapahtuu hetken mielijohteesta vaan se on märähtinyt sitä pidemmän aikaa..valitettavan usein se vaan tulee miehelle yllätyksenä sitten..mutta ota itseäsi niskasta kiinni ja kannattaa lopettaa se itsesäälissä pyöriminen..otat uuden naisen niin exä unohtuu;)
Juu kerroin sen olevan mulle vähän ikävä tossa loppuaikoina mutta esimerkiksi viime kesänä, rakastimme toisiamme niin paljon ettei millään mulla ollut väliä, ei millään. me olemme erilaisia. sinä vaihdat naisia kuin sukkia ja minä en.
no se oli viime kesänä se ja nyt on nyt.ei kannata enää sitä mennyttä aikaa haikailla,elämä jatkuu vaikka joskus vaikeeta onkin:)
Kun nyt tapahtumasta on melkei 2 kk niin rupee meneen suru ohi.. ei enään sureta joka päivä vaan korkeintaan kerra viikossa. rankkaa se ensimmäinen 2 viikkoa oli mutta kun piti vaan päänsä pystyssä niin ollaan siitä yli päästy aikalailla. Sillon kun erottiin, en osannu kuvitella että tämä päivä viellä koittaa kun voin mennä nukkuun tai herätä onnellisena. Kyllä se on viellä välillä pistäny vituttaan rankasti mutta osaan jo iloita asioista. Harrastukset auttoivat. Ja musiikki. Kiitos vastainneille koska halusin vain puhua jollekkin silloin. Sekin auttoi. Nyt kun olen asiaa miettinyt niin en enään haluaisikkaan takaisin. En pystyisi olemaan seurustelusuhteessa hänen kanssaan enään, koska ei se toimisi ja sitten taas sattuisi. Eikä ole tarvettakaan palata kun en rakasta häntä enään. Vaikka ajatus oli aluksi julma etten voisi rakastaa häntä jos haluan päästä yli, mutta sen ajatuksen kanssa oli pakko elää. Viellä en niin ole nauttinut sinkkuna olemisesta mutta eiköhän siihenkin kohta päästä ;) Kukaan tuskin tätä enään lukee mutta ei sinänsä kiinnosta. Jos joku lukee niin siinä oli update miten nykyään menee. Eli siis ihan hyvin. =)