Sydämeni teki minusta invalidin
Kun aurinko paistaa
en sen hehkua vihaltani tunne
Kun vettä sataa,
eivät pisarat minua rakkaudeltani kastele
Sydämeni lausuisi rukouksen,
mutta se ei tiedä,
mitä rukouksellaan toivoa
Valuvat minuutit rakentavat tunteja
Ja mietin,
mitä minun pitäisi miettiä
Vihaan,
ja kai silti Sinua kaipaan
Olen pieni lapsi,
jolle opetettiin
ei kaikkea voi omaksi saada
Katkeruuden kämmen lyö kasvoilleni
Miten tätä leikkiä voin sitten enää leikkiä?
Katson samaa rantaa
Silloin sitä katsoi kaksi olentoa
En kuule enää veden virtaa
En tuulen hyräilyä
Sisälläin kiljuu tyhjyys
Huutaa lämpöä ja turvaa sinne palaamaan
Mutta toisen kodin löysivät he jo
Katson samaa rantaa
Se on minulle tuntematon
Kun aurinko paistaa
en sen hehkua vihaltani tunne
Kun vettä sataa,
eivät pisarat minua rakkaudeltani kastele
Sydämeni lausuisi rukouksen,
mutta se ei tiedä,
mitä rukouksellaan toivoa
Valuvat minuutit rakentavat tunteja
Ja mietin,
mitä minun pitäisi miettiä
Vihaan,
ja kai silti Sinua kaipaan
Olen pieni lapsi,
jolle opetettiin
ei kaikkea voi omaksi saada
Katkeruuden kämmen lyö kasvoilleni
Miten tätä leikkiä voin sitten enää leikkiä?
Katson samaa rantaa
Silloin sitä katsoi kaksi olentoa
En kuule enää veden virtaa
En tuulen hyräilyä
Sisälläin kiljuu tyhjyys
Huutaa lämpöä ja turvaa sinne palaamaan
Mutta toisen kodin löysivät he jo
Katson samaa rantaa
Se on minulle tuntematon
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienosti kirjoitettu, kaunista.
Ei ne lämpö ja turva tännekään jääneet asumaan :(
Kauniit rannat ovat lohduttomia katsoa, kun vieressä on tyhjä paikka, jossa ennen istui rakas ihminen.