Pakko kertoa ajatuksia tänne. On tuntunut niin ahdistavalta viime ajat. Seurustelin useamman vuoden ja suhde päättyi alkuvuodesta, silloin oli jo aika viileät välit eikä mikään tuntunut enää oikein miltään molemminpuolisesti. Aika pian tapasin tosi mukavan ihmisen ja ollaan nyt tapailtu pari kuukautta. Meillä on ollut tosi mukavaa ja ehdittiin jo tehdä kaikenlaisia kivoja suunnitelmia. Nyt tämä entinen on tullut tähän väliin, ja haluaisi yrittää kaikkensa että meillä vielä onnistuisi, ja kauhea hätä on että menettää minut lopullisesti. Hän on ihan selvästi kokenut jonkulaisen valaistuksen tai ”herätyksen ” tässä välissä. On kuulemma ymmärtänyt mitä on menettämässä ja myös muuttunut ihmisenä tosi paljon myönteisempään suuntaan että olen itsekin aivan hämmästynyt miten keskustelutaitoinen hänestä on esim. kuoriutunut mitä ei ennen ollut ja se olikin piirre mistä en tykännyt. Nyt olen aivan sekaisin mitä pitäisi tehdä, haluaisin niin antaa toisen mahdollisuuden tälle vanhalle ”tutulle ja turvalliselle” mutta toisaalta olisi niin ihanaa jatkaa tutustumista tähän uuteen, kerkesin olla jo niin onnellinen. Toisaalta tässä vanhassa olisi jo hyvä pohja olemassa mille rakentaa parempaa tulevaisuutta ja häneen on aina voinut luottaakin täysin. Ja jos pitemmällä tähtäimellä ajatellaan niin kai tähän uuteen sekoittuu sellaista alkuhuumaakin ja arkihan se tähänkin tulee jossain vaiheessa. Tästä toisesta minulla on jo monen vuoden ”kokemus” ja tullaan loppujen lopuksi ihan hyvin toimeen. Vaikeaa tässä on se, että olen kerennyt ihastua tässä välissä jo tähän uuteen, vaatisi aikaa että saa ne oikein lämpimät tunteet takaisin tätä vanhaa kohtaan. Kumpaakaan en haluaisi loukata. Olenkin ottanut tässä pienen ”aikalisän” Miten te muut toimisitte tällaisessa tilanteessa
vaikea tilanne
nainen25
71843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En luottaisi. Kyllä musta, jos se hätä iskee vasta siinä vaiheessa, kun näytätä alkavan toisen kanssa, on jo myöhäistä. Jos ei ole ollut mitään väliä suhteessa, niin ei tule olemaankaan muutenkaan. Hän vain pelkää menettävänsä sut, ja tietäis, et sä hyväksyisit sellaisen jatkossakin. Kyllä jos tosissaan välittää, välittää kyllä jo suhteen aikanakin. Kuulostaa vähän sellaiselta, en mä enää juo, en mä enää lyö, mä parannan tapani hädän edessä- rallatukselta eksän käytös, mut hetken päästä hän on kuitenkin sama ihminen kuin ennenkin. Mene elämässä eteenpäin ja anna eksän oppia virheistään jos on oppiakseen. Ja ota onni siitä missä se kävelee vastaan.
Muista et sähän siinä olet sen päätöksen omalta puolelta tehnyt, ei eksä. Eli sä olet mennyt eteenpäin, vaikka eksä ei olis. Sulla on jo uusi juttu, vaikka hänelle se olis ongelma.
Minusta on jotenkin surkeaa, että nykymaailmassa on menty siihen, että kun on menty aallonpohjaan, niin sieltä ei enää ole halua yrittää lähteä uuteen nousuun vaan vedetään mieluummin tappi kokonaan irti.
Elämä on kuitenkin täynnä nousuja ja laskuja niin henkilökohtaisessa elämässä kuin parisuhteessakin.
Miksi ei enää hyväksytä elämään kuuluvana tosiasiana sitä, että useimmissa suhteissa tulee joskus eteen vaihe jossa usko on koetuksella ja olisi varmaan helpoin ratkaisu paeta vaikeuksien kohtaamista ja lähteä hakemaan tuoretta suhdetta tilalle? Ja silti siitä voi selvitä, aivan kuin henkilökohtaisella tasolla pahasta masennuksesta, jossa ei juuri näy valoa tunnelin päässä.
Ei minunkaan vanhemmat varmasti olisi enää yhdesä, jos olisivat 15v. sitten toimineet niin kuin tänä päivänä on tapana. Mutta nyt he vaikuttavat onnellisemmilta kuin koskaan.
itse uskon siihen mahdollisuuteen että sen onnen voi joissain tapauksissa löytää toisesta uudestaan, kun vaan haluaa panostaa siihen suhteeseen täydestä sydämmestä ja aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä. Tokihan on näitä tyypillisiä en enää juo blaa blaa mutta ei kaikki tapaukset tarvi niin mennä...tai itse ainakin luulisin erottavani sellaisen.
koska olet valitsemassa tulevien lapsiesi isää. Sillä on paljon merkitystä kenelle haluat oman rakkautesi antaa. Tämä ei kuulu muille kuin sinulle ja kumppanillesi. Vaikka tuhannella olisi mennyt pieleen
niin silti on myös niitä joilla se onnistui. Elämää ei voi rakentaa nauttimisen varaan. Mutta et väärin tee, jos päätät aloittaa uuden kanssa. Omasta elämästäsi on kysymys. Ja silloin on lopulta merkitystä vain sillä, että olet rehellinen itsellesi.
valaistus, siinä vaiheessa kun toinen löytää uuden. Ikävä kyllä ne vanhat tavat tulee sieltä kuitenkin ajan myötä takaisin. En itse ainakaan luota uudelleen lämmitettyihin suhteisiin. Anna exän valaistella ihan itsekseen ja keskity uuteen ihastukseesi. Uutta mahdollisuutta hänen kanssaan et saa, kun huomaat vanhan exän tulleen takaisin vanhoine tapoineen. Ja niin tulee käymään ajan mittaan.
...mennä sen eksän kanssa uuteen suhteeseen. minunkim isäni koki ''valaistuksen'' ja raittiutui mukamas. äiti usko ja BANG uudelleen juopottelemaan ja vieraita naisia toi kotiin jatkuvasti.
Tuttu tilanne. Usein eron jälkeen, kun toinen löytää uuden rakkaan, niin exä havahtuu menettämisen pelkoon, vaikka olisi itse ollut se joka jättää. Sitä alkaa pelkäämään, että jää yksi, pitäisikö sittenkin vielä kerran yrittää. Vaikka on erottu, niin ollaan silti vielä henkisesti kiinni ja halutaan pitää takaovi auki, varsinkin, jos on oltu yhdessä puoli elämää. Itse olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa, elin 8 vuotta melko kylmässä suhteessa. Erosimme, ja heti, kun löysin uuden rakkaan exäni koki "valaistumisen". Sulkeutuneesta pettämiseen ja alkoon suuntautuvasta miehestä sukeutui parin viikon aikana henkeviä keskusteluja ja rakkaudentunnustuksia lateleva unelmamies. Loppujen lopuksi otin riskin ja jatkoin uuden rakkaan kanssa, enkä kadu. En uskonut silloin enkä usko edelleenkään, että kertaalleen sammunut tuli voisi syttyä uudelleen. Ja toisaalta mitä se sellainen rakkaus on, jonka eteen pitää koko ajan yrittää.