n. viikko sitte päätin, että suhteemme loppuu. Suhde kaatui omaan mahdottomuuteensa. Minä olin 15v, Olin täysin rakastunut häneen. Hän oli 13v, ja ihana. Tänä aikana (kolmentoista vuoden aikana) on tapahtunut kaikenlaista, on ollut iloa ja surua. Viimeiset n:3v on ollut minulle vaikeita, toinen puoli minussa on halunnut jatkaa suhdetta ja toinen ei. Nyt on päätokset tehty. Hän saa lähteä... En jaksa enää turhan päiväistä kiukuttelua. En jaksa kyselyjä "tyyliin oliko hauskaa? oliko vieraita naisia????". Sen harvoin kun käyn jossain... Koskaan ei ole ollut vieraita naisia. Suhteemme on sen takia kestänyt näinkin kauan koska olen reissuhommissa. Toisaalta rakastan häntä, vähän kuin veli siskoa, mutta tiedän että olen onneton hänen kanssaan, en pysty elään miten haluan. Saatan olla jonkin verran myös itsekäs, johtunee varmaan siitä koska isäni oli lapsuus aikani vakavasti sairas ja olen päättänyt että en aiheuta kenellekkään vaivaa itsestäni, en halua lapsia. Toivottavasti löydän elämän vielä, varmasti löydän!!. En etsi sääliä tai muutakaan täältä, halusin vain kirjoittaa tuntemuksistani.
13v, Ei ole hukkaan heitetty...
Armageddon 27v
3799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla on vain tämä yksi elämä ja se nainen on ripustautunut sinuun liiaksi.Tollanen epäily on tosi loukkaavaa ja ahdistavaa.Mun exä teki samaa kunnes tajusin että se olikin se pettäjä.Löydät takuulla oman näköisesi elämän.Tutustu rohkeasti uusiin naisiin ja ihmisiin, jaa ajatuksiasi ja katsele elämää uusin silmin.sinä olet vastuussa omasta hyvin voinnistasi.Elämä on ihan erilaista vapaana !
Tätä asiaa ei oli si voinut paremmin kertoa. Minullakin on oma elämä, joita on luultavasti yksi. Elän sen itselleni. Harkitsen tarkkaan hommaanko itselleni emännän. Pärjään kyllä yksinkin. Lapsena kokemani, oikeuttaa minulle hieman itsekkyyttä.
Nyt elelty "poikamiehenä" jonkin aikaa. Ex on löytänyt uuden kodin. Haikealta tuntuu kun ei ole ketään kotona kun tulen työreissulta. Pimeä talo (kylmän koleana kun ei ole elämää) Pienistä asiosta esim: ruuanlaitto ja likavaatteiden pesu, tulee mieleen, että tosiaan, ite ne on hoidettava (en näe tätä ongelmaksi). Se vaan pysäyttää miettimään kuinka radikaalisti on elämä muuttunut. En ole katunut päätöstäni. Ex avokki oli kuitenkin erittäin ihana ihminen. Toivon onnea hänelle. Ei kukaan ole täydellinen. Minussakin oli varmasti vikaa. Edelleen kyllä tuntuu hieman, että oliko tämä ratkaisu, on sitä selvitty ennenkin, mutta oliko se vain "tekohengitystä". Olen kuitenkin ajatellut asiaa, että tämä on ainut oikea ratkaisu. Rakastan häntä kuin "veli siskoa". Toivoisin palata ajassa taaksepäin, siihen aikaan kuin elämä oli pelkkää ruusuilla tanssimista. Se oli ihanaa aikaa... Elämä jatkuu ja tulevaisuus tuo tullessaan uusia asiota ja ehkä jopa hyvän suhteen. Naisen joka ymmärtää, että olen kotona harvoin, ja hyväksyy sen ja on lojaali. Ja kunnioittaa sitä asiaa, että on hyvä työ. Asunnon myynti on ollut mielessä, mitä ihmettä teen isolla asunnolla joka on tyhjillään suurimman osan vuotta. Kaikkea pikku asioita tulee mieleen joita en uskonut tulevan. Uuden suhteen kehittäminen tuntuu ylivoimaiselta. Kokemusta ei ole uusien suhteiden solmimisesta aikuisiällä. Mutta sen aika ei ole nyt.