Mies on "yrittänyt" parantaa tapojaan 1,5 vuotta. Mitään ei ole tapahtunut luottamuksen suhteen. Kai tässä on sitten syyttäminen itseeni, kun mies ei voi luottaa vain törppöilee selän takana. En kestä yhtään ja olen aivan loppu. Jatkuvasti löytyy erääntyviä miehen maksua, koulun käynti ei onnistu mieheltä ja mies juo jonkin verran salaa. Pitkän lapsettomuuden jälkeen odotan lasta, mikä hankaloittaa tilannetta. Pää on ihan kiitettävän sekaisin hormooneita.
Miten olette jaksaneet erota? Kaikki asunnon hankkimiset ja muut tuntuu raskaalta. Itse olen valmistunut ja reilun vuoden ehdin olla töissä. Nyt työttömänä ja sen myötä rahatilanne heikko. Mahdollisuudet työllistyä vauvan syntymän jälkeen ovat ihan hyvät. Hyvin olen jaksanut ja osannut asiani hoitaa muuten elämässä, mutta nyt tuntuu, ettei voimia ole. Olen niin monta kertaa antanut valehtelua anteeksi ja aina yrittänyt uskoa parempaan, ehkä tämä kaikki on vienyt voimia.
Miten olette jaksaneet erota? Kaikki asunnon hankkimiset ja muut tuntuu raskaalta. Itse olen valmistunut ja reilun vuoden ehdin olla töissä. Nyt työttömänä ja sen myötä rahatilanne heikko. Mahdollisuudet työllistyä vauvan syntymän jälkeen ovat ihan hyvät. Hyvin olen jaksanut ja osannut asiani hoitaa muuten elämässä, mutta nyt tuntuu, ettei voimia ole. Olen niin monta kertaa antanut valehtelua anteeksi ja aina yrittänyt uskoa parempaan, ehkä tämä kaikki on vienyt voimia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse koin raastavan eron, mutta pääsin onneksi heti eroseminaariin, joka oli aivan uskomaton kokemus! Olen kuullut monen muunkin sanovan niin, moni on sitä mieltä että seminaari olisi pitänyt käydä jo ennen 1. suhteeseen ryhtymistä, niin antoisa se on. Siinä saa työkalut kaikkien vaikeiden tunteiden käsittelyyn ja myös jatkossa paremman parisuhteen rakentamiseen. Suosittelen, ks. www.fisher.fi.
ero prosessi viimeistä vailla eli omaa asuntoa vaille..jälkeenpäin hyvä ettei oltu namisissa, rankempi ja vaikeampi prosessi vaikka onhan tässä tätäkin ollut avoerossa ja huoltajuus/elatusasioissa... ei pidä alistua ja joskus pakko ajatella omaa parasta ja lapsen parasta. Jos äiti ei voi hyvin ja perheessä jatkuva kireä tunnelma, lapsi vaistoaa levottomuudellaan. Rankkaa se on ja asioiden hoidossa ja järjestelyissä oma hommansa, kun pääsee alkuun niin asiat tahtovat järjestyä omalla painollaan. Jos tarvitset tukea, pistä sähköpostiosoitteesi, vertaistuki se parastuki. Ja vaikka nyt tuntuu ettei enää voimia käsitellä mutta haluatko ajatella esim. 20vuotta yhteiseloa eteenpäin ns. perhehelvetissä jossa asioihin ei tule tapahtmaan muutosta, turhia lupauksia ja jatkuvaa pettymystä ja epäluottamusta.. Se pitemmänpäälle raskaampaa kun ei voi nauttia omasta elämästä. Rahallistesti tiukkaa mutta aina sitä jotenkin pärjää!Voimia ja jaksamisia sinulle. Ja ota yhteyttä jos tahdot!=)et ole yksin
26 vuoden perhehelvetistä reilu 2 kuukautta sitten.Yksi alaikäinen lapsi mukanani lähdin enkä päivääkään ole katunut.Asiat ovat järjestyneet pikkuhiljaa ei kannata ottaa mitään paniikkia.Sinä et pysty miestäsi muuttamaan joten älä yritä turhaan 26 vuotta kuten minä.Päätä että selviät niin kyllä se siitä lähtee vaikka kuinka vaikeaalta tuntuisi.Puhu, hae apua,lenkkeile,puske päätäsi puidenrunkoihin ja huuda paha olosi pois muista myös syödä välillä.Tsemppiä elämääsi toivoopi,onnellinen tällä hetkellä.
Kiitos tuesta ja kommenteista. Aijon yrittää vielä lapsen syntymään asti. Nyt mies on käyttäytynyt paremmin, kun pääsi kesäksi töihin. Jos ryhdistäytyminen jatkuu ja käytös pysyy hyvänä aijon jatkaa suhdetta. Anteeksi pyyntöihin en usko vuosiin. Luottamus pitää ansaita takaisin. Haluan antaa lapselle mahdollisuuden isään. Jos mies ei tilaisuutta käytä hyväkseen, lähden kävelemään. Lapsen en anna kärsiä huonon suhteen takia. Tämän lupaan itselleni ja maha-asukille.