Opettajana siskoni sanoi aikanaan minulle. Hänestä tuntuu että me naiset unohdamme että olemme edelleen naisia kun saamme lapsi, muutumme pelkiksi äideiksi!
Minulla on 3 lasta 11,9 ja 8 ja tiedän että aviomieheni tuntee edelleen minut naisenakin;). Hän on iloisesti huomannut että minä olen nainen ensisijaisesti ja sitten äiti. Minusta on niin järkyttävä kun vähän naiset puhuu muusta kun lapsistaan onkohan he mitään muuta kun äitejä? Kun puhun seksistä niin harvat uskaltaa sanoa yhtään mitään vaikka uskoisi sen koskettavan jokainen meistä, vai onko se sentakia ettei sitä ole? Ihmisoikeuksista(niin paitsi ne jotka koskee lapsia, niistä monet kyllä tietää),luonnontuhosta, yhteiskunnasta, maailmanrauhasta, politiikasta puhumattakaan.
Olen niin kypsä tähän että uskon että siskoni kommentti osui kun naula kantaan, onkohan näin?
Minulla on 3 lasta 11,9 ja 8 ja tiedän että aviomieheni tuntee edelleen minut naisenakin;). Hän on iloisesti huomannut että minä olen nainen ensisijaisesti ja sitten äiti. Minusta on niin järkyttävä kun vähän naiset puhuu muusta kun lapsistaan onkohan he mitään muuta kun äitejä? Kun puhun seksistä niin harvat uskaltaa sanoa yhtään mitään vaikka uskoisi sen koskettavan jokainen meistä, vai onko se sentakia ettei sitä ole? Ihmisoikeuksista(niin paitsi ne jotka koskee lapsia, niistä monet kyllä tietää),luonnontuhosta, yhteiskunnasta, maailmanrauhasta, politiikasta puhumattakaan.
Olen niin kypsä tähän että uskon että siskoni kommentti osui kun naula kantaan, onkohan näin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
No se on just noin. Pahimpia ovat ne kotiäidin näköiset, joista henkii se....minä olen kotiäiti ja elän vain lapsilleni ja minun pitää mennä tekemään perheelleni ruokaa, kun minä elän vain ja ainoastaan perheeni kautta, ja kuinka monta kertaa viikossa sinä imuroit jne. jne. Ja kuinka paaaaljon on pyykkiä, kun on niiiin iso perhe. Ja että onko juhannukseksi varmasti kaikki ikkunat pestyyyyy. Parhaasta päästä on äidin muisto lomareissulta; oli ihan kiva reissu, mutta oli niiiin kamala pestä lasten oksennuspeittoja, kun tultiin kotiin. Just!
Huh. Joskus on tullut järkytettyä näitä kotiäitejä (joista siis jotkut käyvät myös töissä), että ai jaa...en nyt muista koska viimeksi imuroin, mutta seksi viime yönä/päivällä sänkyssä/pöydällä/terassilla jne. oli ihanaa. Tai että mitä mieltä olet jostain päivänpolttavasta asiasta....ja sitten katsotaan, että voi, ei minulla ole aikaa tommoseen, kun minä olen äiti.
Ja sitten alkaa se ihmettely, että kun mun mies ei huomaa minua jne. jne. Mikäs ihme se on, kun esittänyt miehen äitiä monet vuodet...
Itsellä on kolme lasta ja kaikki kotoa jo muuttaneet ja elellään miehen kanssa kaksistaan.
mutta asia on näin että kyllä sen miehen pitää antaa naiselle huomiota jotta nainen tuntisi itsensä naisena, eikä sukupuoleettomana olentona. Valitettavasti monet miehet itse heittäytyy oikukkaiksi lapsiksi ja vaatii naiselta huomiota. Nainenhan huomioi sitä lasta koko ajan, ja sit pitäisi vielä miestä huomioita. Kukaan ei jaksa antaa antaa antaa. Jostain pitää itsekin saada. Mies antakoon naiselleen huomiota, rakkautta ja ymmärrystä. Miehet tekee sen virheen että he ovat hetken aikaa ymmärtäväisiä ja jos ei heti tule tulosta niin he vetäytyvät, hylkäävät naisen henkisesti. Miehet haluavat heti palkkion, vaikka tässä tapauksessa pitäisi olla kärsivällinen, uskokaa kyllä nainen arvostaa sellaista miestä ja palkkio kyllä tulee miehelle siitä.
Jos nainen voi luottaa siihen että mies on (henkisenä)tukena, niin koko perhe siitä hyötyy.
Teillä edellä kirjoittajat on kotona just sellaine mies jota nainen tarvitsee, ollakseen hyvä äiti lapsilleen ja hyvä nainen miehelleen. Kaikilla ei ole.
on tultunna siihe pisteeseen jotta, vaimoa ei muu kiinnosta ku se hääräily ja äiteenä olo. Jotta tässä tuntuuki jo silitä niinkö itekki joku kolomas kersa oisin talossa, eikä sitä toosaa heru vaimolta juuri koskaa.
On sitä yritetty puhua ja raivota ja ties mitä, mutta ei oo se tehonunna. Kyl se on nii jotta, jos tähän tullaa, ni ei se tästä ennee paremmaksi tulekaa kyl se o varmaan nii. Siksi mie oonki ottanu asiakseni vua tyytyä nettiseksilöihi ja pornon suurkulutukseen. Niin kauan runkkaan ku se viimenenki tippa sieltä herahtaapi. On se nii. Eikä oo ennee väliks vaikka tuo emäntä ottoo ja lähtöö,.
niitä "kotiäitejä" syntyy. Ei osata muuta kuin kerjätä sitä huomiota, ja jos ei saa, niin aletaan pornon suurkuluttajiksi...yäk.
...ihmeen huomiota?
Ymmärretään kyllä, että se lapsenteko on ottanut voimille ja vaatii MEILTÄ MOLEMMILTA myös jatkossa paljon. Mutta katoaako se naisen seksualisuus siihen lapsen syntymään?
Eikö nainen olekaan nainen enää sen jälkeen kun lapsi on syntynyt?
Eikö mies ole enää Mies, kun sen nainen on synnyttänyt? Tuleeko siitä vaan lapsi joka kaipaa huomiota?
Hei herää....
että miehestä tulee lapsi uudestaan, ja mamma on se joka vaan antaa, antaa ja antaa kaikille lapsilleen, mitään takaisin saamatta.
ja siksi muut ovat hiljaa, koska häpeävät puolestasi.
ei ole lapsia, mutta melkein kaikilla naistuttavillani on (olen siis nainen itsekin).
Olen aina ihmetellyt sitä, kun nainen tulee raskaaksi, niin hän "katoaa" jonnekin vauva-ajatusmaahan. Entisestä hyvästä läheisestä, ihanasta ihmisestä tulee aivan vieras ihminen, hän ei ole enää yhtää samanlainen, iloinen, ajatteleva ihminen.
Mistään muusta ei ikinä voida puhua kuin siitä tulevasta lapsesta. Minä haluaisin edelleen puhua kaikesta mahdollisesta niin kuin ennenkin.
Luin myös tutkimuksesta, jonka mukaan naisen älykkyysosamäärä laskee hänen ollessaan raskaana, syynä on se, että vauva kuluttaa niitä aineita, joita aivot tarvitsevat. Tutkimuksessa ei kerrottu, jääkö älykkyysosamäärän lasku pysyväksi, vai korjautuuko asia synnytyksen tai imetyksen jälkeen.
seksistä puhuminen naisten kesken on aivan luonnollinen asia!
Kerroit äideistä, jotka vaivautuvat aiheesta: todennäköisesti heillä ei ole seksielämää, vaan se on jäänyt kokonaan vaipparundin ja ÄITIYDEN taka-alalle.
Ei koeta itseään seksuaalisena naisena, vaan ÄITINÄ.
Se myös on hullua, että äidiksi tullessaan nainen usein unohtaa oman ammattinsa, johon on saattanut kouluttautua monta vuotta!
Jäädään vain kotiin kymmeneksi vuodeksi, ja sitten ihmetellään, että kukaan ei enää huoli töihin!
Pitäis vähän miettiä, että miksihän ei huoli....
On ihan normaalia olla äitiyslomalla, ja ehkä kotihoitovapaallakin, mutta äitiys ei ole ammatti, ei sinne kotiin kannata jäädä liian pitkäksi aikaa.
Se onkin se äidinvaisto johon lapsi voi luottaa ja turvautua. Luonto muokkaa naisen herkäksi lapsen tarpeille. Kyllä sitten joskus huomaat että olet ihan samanlainen. Tai et välttämättä itse huomaa mutta muut huomaa muutokset sinussa. Raskaus tuo mukanaan niin paljon muutoksia naisen elämässä että on luonnollista että ihminen itsekin muuttuu sen mukana. Jos näkis miten hormonitoiminta muuttuu niin ehkä ymmärtäisi paremmin.
Lukemasi tutkimuksen mukaan äo laskee raskauden aikana. Mielenkiintoista. Mistähän tutkimus on saatavilla? Oliko tutkimus luotettava? Voisinko päätellä, että lapsen älykkyys siis periytyy äidiltä, vai laskeeko myös lapsen isän äo, kun äiti on raskaana?
Perustelusi on mielestäni siinä mielessä ontuva, että joidenkin naisten (tai miesten) äo ei vain ilman raskauttakaan yllä sille tasolle, jolla se toisilla on, vaikka olisi laskenut puoleen.
Yhden tutkimuksen perusteella en vielä tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ympärilleen katsellen, elämää erilaisista näkökulmista asioita tarkastellen elämä on ihanaa ja älyllistä, maailmaan mahtuu raskaana olevia äitejä ja lapsettomia naisia, miehiä ja lapsia ja sydämen sivistystä, jota ei muuten voi mitata muuten kuin todellisissa tilanteissa.
Minä olen yksi sellainen keskimääräistä älykkäämpi nainen, joka katosi vauva-ajatusmaahan. Olin määräaikainen kotiäiti. En ajatellutkaan, että jäisin kotiäidiksi ikuiseksi (äo ei laskenut niin paljon, että kuvittelin lasten asuvan kotona ikuisesti ;)))
Muistelen tuota kotiäitiysaikaa elämäni onnellisimpana aikana. Me olimme mieheni kanssa rakastavaisia, mutta sen lisäksi meillä oli myös perhe; lapsia, joita rakastamme toistemme lisäksi.
Miehelleni olen - ei-ensisijaisesti vaan - ainoastaan nainen ja vaimo. Lapsilleni olen äiti. Tuon kun mieskin muistaa, on parisuhteella jonkinlaisia edellytyksiä olla aikuisten parisuhde.
Puhuin tosiaan vain lapsistani. Tuttavat ja sukulaiset kävivät atk-kursseja ja porskuttivat ns. urallaan eteenpäin - ja tietysti surkuttelivat, että minun aikani kului vaippamerkkejä vertaillessa ja kakan väriä tarkastellessa. Sitä puhuu itselleen tärkeistä asioista. Seksistä en ole puhunut koskaan ystävieni kanssa, koska se on mieheni ja minun välinen nimenomaan kahdenkeskinen asia, jota ei levitellä kodin ulkopuolelle. Seksistä puhumme mieheni kanssa kahdestaan.
Ymmärrän kyllä sinua hyvin, sillä muistan joskus ajatelleeni, miten jotkut jaksavat puhua kissoistaan tai koiristaan, tai miten jollekin voi olla se palkka niin tärkeä ja niin pieni, että siitäkin jaksaa puhua. Nykyään en ihmettele ihmisten puheenaiheita. Elämän rikkautta on sekin, että minulla on useita naistuttavia, jopa ystäviä, joiden kanssa eri asiat yhdistävät. Ei tulisi mieleenikään mennä lapsettoman kanssa puhumaan lapsista (nykyään ei edes tiedä, onko lapsettomuus tietoinen valinta vai ei). Toisaalta kotiäidin kanssa voimme keskustella esimerkiksi kielitieteestä pitkäänkin.
Entisestä hyvästä ystävästä voi joskus etääntyä ja vieraantua. Kun yhteisiä asioita ei ole tai arvomaailma muuttuu, ihminen etsii luonnostaan lähelleen ihmisiä, joiden kanssa on jotain jaettavaa. Ystävyys on kahden kauppa, joten siihen on vaikuttamassa aina kaksi osapuolta. On harmillista, jos ei kykene jakamaan ystävänsä kanssa niinkin merkittävää asiaa kuin lapsen odotusta ja syntymää. Ja tietysti on harmillista, jos ei ole ollut muuta yhteistä kuin se, että ei ole raskaana tai ei ole lapsia. Minusta ystävyyteen kuuluu sekin, että välillä ollaan läheisemmin tekemisissä, välillä vähemmän. Kokemuksesta tiedän, että vauvat erottavat ja yhdistävät. Toivottavasti entiset läheiset ystäväsi ottavat sinut avosylin vastaan, jos sinä saat lapsia. Saattaa nimittäin käydä niin, että sinulle tulee ajatuksia ja tarpeita, joiden olemassa olosta et ole tiennytkään. Entiset ystäväsi, ne joilla on jo lapsia, ovat sen sijaan käyneet jo sellaisen kehityskulun läpi, jossa ymmärrys tältäkin osin on laajentunut, ja he voivat ottaa sinut vastaan sellaisena kuin sinä sillä hetkellä olet.
No, ei kai sitä kaikkia yksityiskohtia selvitelläkään. Seksikeskustelut nyt on semmosta pikkutuhmaa naisten välillä.
Mitä tulee tähän äiti-myytti keskusteluun, olen samaa mieltä, että raskaus muuttaa naista - ja muuttaa hänet ehkä naarasleijonaksi, kun kyse on lapsista. Mutta kuten itsekin sanoit miehelle nainen ja vaimo ja lasten äiti. Olenpa tavannut perheitä, joissa mies sanoo vaimoaan meidän äidiksi. Hmmm...
Sitäpaitsi, ajattelisin, että lasten on hyvä nähdä miten äiti ja isä - mies ja nainen kohtelevat toisiaan. Mutta, mutta...päästäänkö taas siihen, että oma mieheni on aina kohdellut minua kuin kuningatarta ja olen aina tuntenut itseni ihmeelliseksi naiseksi ja tehnyt parhaani, että hän tuntisi itsensä perheenpääksi ja alfaurokseksi. Mutta kyllä meillä riidelläänkin. Äidin roolistakin olen saanut kiitosta mieheltäni. No nyt menee turhan siirappiseksi...
Sitten on sellaisia perheitä, joissa äiti viis veisaa huushollista ja lapsista, sekin on kova paikka miehelle, varmasti.
myös... Meinaan se, ettei vaimo välitä hitustakaan, missä roskaläjässä elelee. Eikä siitä, onko lapsilla puhtaita vaatteita jnejne.
Eipä taida olla hauskaa, ei!
Mutta ei sellaisia äitejä varmaan paljon ole.
Tuosta seksistä puhumisesta sanoisin niinkuin joku jo sanoikin, että minusta se on kuin ottaisin jonkun samaan sänkyyn katselemaan ja oleskelemaan - eli meilläkin se on kyllä aivan yksityisasia enkä ole kiinnostunut mistään "tuhmista" jutuistakaan. Lapsistani en juuri puhu, jos ei kysytä - maailmassa on muitakin asioita ja lapsia hoitava voi olla todella kiinnostunut ympäröivästä maailmasta.
Olen kyllä kuullut lapsettomiakin, jotka puhuvat omasta elämästään vaan. Oliskos nyt niin, ettei olekaan kysymys siitä, onko lapsia vai ei, vaan jos ihminen on itsestään ja omista asioistaan kiinnostunut hän myös niistä puhuu.
Näin siinä oli:
Luin myös tutkimuksesta, jonka mukaan naisen älykkyysosamäärä laskee hänen ollessaan raskaana, syynä on se, että vauva kuluttaa niitä aineita, joita aivot tarvitsevat. Tutkimuksessa ei kerrottu, jääkö älykkyysosamäärän lasku pysyväksi, vai korjautuuko asia synnytyksen tai imetyksen jälkeen.
Kyselit, että laskeeko myös isän äo?!
No miten se nyt isällä voisi laskea, jos vauva kuluttaa äidin kehosta aivojen tarvitsemia aineita?
Taidat olla tieteellinen esimerkki siitä, ettei naisen äo palaa ennalleen raskauden jälkeen;)
Samoin ei edellä puhuttu ikuisesti kotiin jäämisestä vaan esim. kymmeneksi vuodeksi, ja siitä ettei sitten välttämättä niin vain huolitakaan töihin.
Se on ihan ymmärrettävää, jos itse olisin palkkaamassa töihin jonkun, niin varmasti ottaisin henkilön, joka on ollut ahkerasti töissä ja pitänyt ammattitaitoaan yllä, ennen kuin henkilön joka on 10 vuotta keskittynyt vain ja ainoastaan lapsiin.
Onhan myös paljon äitejä, joiden äo on jo alunperinkin niin heikolla tasolla, ettei lapsia olisi pitänyt tehdä lainkaan. Siitä kertovat jo jatkuvasti kasvussa olevat huostaanottomäärätkin.
Toinen huono esimerkki on vanhemmat, jotka tekevät jatkuvasti uusia lapsia saadakseen yhteiskunnalta erilaisia tukia. Tuttavani on terveydenhoitajana äitiysneuvolassa ja vahvisti edellä olevat asiat. Toinen tuttavani on sosiaalitoimistossa töissä, ja samaa mieltä on hänkin.
Kaikkea täällä pohditaan??Taitaa olla paras olla tekemättä lapsia,ja ainakaan ei kantsi mennä avikseen,kun siitä tulee tyhmäksi idiootiksi ja ei sit osaa enää puhuakkaan kun lapsista ja siivoamisesta ja ruoantekemisestä.
kahdenlaisia naisia.Niitä ,jotka puhuvat aina ,ja niitä ,jotka eivät koskaan vaikene....
Oscar Wilde
laita eksakti linkki tai muu lähdeviite kyseiseen tutkimukseen tänne. tutustuisin mielelläni.
Suurin syy avioeroille pienten lasten perheessä on se, että nainen on saanut haluamansa, kun hänellä on lapset. Mies voi mennä.
Mies on jäänyt liitossa täysin yksin, kun nainen omii lapsetkin, eikä usko miestä niiden hoitajaksi.
se ero saa tullakin ja mulle ainakin riittää joka toinen viikonloppu penskoja,muija saa pyörittää sitä arkea niiden kanssa,kun on niin halunnu.Saan mennä ja tulla niinkö lystään...pannakin olen saanu paljon enempi kun avioliitossa.
Niin se on. Naiset saavat kaiken haluamansa. Talon ja lapset, etelänmatkat. Ei seksillä ole merkitystä enää kun noi on saatu.
Ainakin miehen kannalta on varsin hieno järjestely tämä yhteishuoltajuus:
Joka toinen viikonloppu saa tehdä mitä lystää ja joka toinen viikonloppu voi hengata lapsen kanssa jututellen muita vanhempia - yleensä naisia - leikkipuistossa.
Muijan napinaa ei tarvi kuunnella ja saa hoita lasta omalla laillaan, kunhan sovitut pesut, ruokailut ja D-tippojen annostelut tulee hoidettua.
Jotenkin suhde lapseenkin lujittuu, kun voi kahdestaan leikitellä ja tulla ja mennä miten ja minne lystää.
Ja jaksamista vaan parantaa se, että lapsiviikonlopun jälkeen tulee taas "vapaa-oon"-viikonloppu, jolloin voi tulla mennä omin päin minne huvittaa, eikä kukaan ole räkyttämässä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Ja seksiäkin saa enemmän ja vielä parempaa!
Ainoa lievä miinuspuoli on 200e, joka lapsen äipälle menee, mutta sekin menee varmastikin lapsen hyvinvointiin ja vaatteisiin. Ja on minimaalinen hinta lunastaa vapaus ja omanarvontunto takaisin.
Naiseus on monesti sidoksissa äitinä oloon. Kaikki eivät tunne itseänsä naiseksi ilman lasta/äidin roolia. Eli voisi ajatella, että molemmat on samaa asiaa. Riippuen tietenkin ihmisestä, miten ketäkin ajattelee.
No tuon asian joskus koen myös ärsyttävänä, jos joku puhuu jatkuvasti vain omista lapsistaaan. Mukava kuulla kuulumisia, mutta liika on liikaa.
Ja monelle lapset kuitenkin menevät itsensä edelle. Ensin lapset sitten vasta muut. Eli kiireisinä aamuina voi itsensä laittaminen jäädä vähemmälle kun panostaa ensisijaisesti lapsiinsa jne.
En tiedä onko niin, ettei ihmiset uskalla puhua seksistä. Itse koen, että se on jokaisen yksityisyyteen kuuluvaa tietoa, mikä ei muille kuulu. Ehkä hyvien ystävien kanssa voi jutella syvällisemmin, jos haluaa.
Olen nainen. Naisena voin olla äiti, rakastaja, vaimo, työssäkäyvä, poliitikko, mitä vain, yhdessä tai erikseen. Se miksi minä olen nyt ex-vaimo liittyy siihen, että MIES ei kehittynyt elämän myötä. Hän oli edelleen mies ja työssäkäyvä, mutta jätti minulle perheestä huolehtimisen. Joten kontolleni jäi liian monta "uraa", väsyin, ja hän sai "syyn" pettää.
Ei nainenkaan ole kone, joka käy 24/7. Jos mies näin olettaa, saa etsiä uuden pitopaikan. Tasa-arvoisessa suhteessa naisella on mahdollisuus olla myös NAINEN.