Suudelmat

Mites ku miun isäntä saattaapi joskus irvistäen kääntää päätä pois kun olen pussaamassa ja sitte ite saattaa kohtapuoliin tulla halimaan ja pussaamaan. Sitte se haluaa vapautta kädelleen toisinaan ja sitte seuraavana hetkenä kaappaa kainaloon. Välillä haluu hajurakoa nukkuessa ja toisena yönä rutistaa niin lähelle itteään koko yöksi että tulee tämmöselle hali-ihmisellekin kauhian kuuma. Välillä on semmone "minä itte" ja "pitääkö kokoajan?" ja välillä ei oo mitään parempaa kun plötköttää yli puol päivää minä sylissään. Ei makiaa mahan täydeltä? Hyvin menee meillä mielestäni =) Kun pusuja ruvetaan väistelemään täyspäiväisesti, niin sitten kyllä joo tulee miettiä onko tämä suhde enää tarkoituksenmukaista säilyttää, mutta jokainen tarttee omaa aikaa välillä. Eteski mun isäntä. On niin erakko ollu aina etenki ennen mua. Jos olisi aiemmin sille kerrottu kuinka kovasti oppisi joskus pitämään toista hyvänä, olis järkyttynyt.

Itse en ole myöskään koskaaan tykännyt siitä että kok ajan ollaan käsikädessä ja lässytetään toiselle saatikka vaihdetaan limoja missä sattuun. Omassa suhteessano tunteita ja välittämistä osoitetaan silloin kun ollaan kahdestaan. Toki silloinkin jokseenkin kun ollaan ihmisten ilmoilla, toista ei siis unohdeta ja olla kuin ei oltaisi edes yhdessä. Huomioidaan toinen niin kuin pitääkin. Niin että ihmiset huomaa että yhdessä olaa, ei siinä tarvitse olla jatkuvasti kiinni toisessa.