Löytyiskiö samoin tuntevia?
Itse olen onnellisesti naimisissa. Omistan ihanan miehen, parhain ystäväni! Omistan rakkaat lapset!
Vietämme paljon aikaa yhdessä tehden kaikenlaista mukavaa. Kaikki siis ok!
Mutta jokin puuttuu..
Kaipaisin nais ystävää.. vaikka mies on se ystävistä parhain, niin silti mies ei ymmärrä täysin tätä naisen ajatusmaailmaa, ja olen niin kovin usein ajatusteni kanssa yksin.
Olisi ihana omistaa ystävä, etenkin äiti ystävä, jonka kanssa voisi jakaa aisoita naisen näkökulmasta!!!
On minulla kavereita! Perhetuttuja, äitituttuja, mutta koskaan ei nämä tuttavuudet mene ystävyyden tasolle.. tässä suuri murhe onkin!
Minulla on kavereita, joiden kanssa puhutaan niitä näitä, mutta ulos antini on aika huono, enkä ole kovin puhelias, ja aina tuntuu, että puhun vain kaikenlaista kuivaa tai sitten vain heitän liikaa huumoria. En jotenkin osaa keskustella kovin hyvin, ja siitä varmaan johtuukin, etten pääse ketään ihmistä kovin lähelle.
Olen myös huomannut, että moni ihminen kiinostuu ystävyydestäni, ja kutsuu kylään ja haluaisi olla kanssani, mutta jonkin ajan kuluttua hän löytääkin toisen, ystävystyy toisen kanssa, ja minä jään rannalle ruikuttamaan... Liian usein tapahtuu noin, ja minä tunnen itseni todella huonoksi! Tunnen itseni oudoksi! Kunpa osaisinkin puhua, keskustella! Olla ystävä toiselle, ja saada olla jollekkin ystävä! Olisi niin ihanaa!
Kunpa joskus oppisin olemaan järkevä niinkuin toisetkin, joilla niitä ystäviä ja kavereita ja tuttuja näyttää riittävän.
Kuitenkin olen kiitollinen rakkaasta perheestäni! Heille olen arvokas ja paras, ja mieheni rakastaa ja arvostaa minua tällasiena, mutta eihän hän pysty käsittämään näitä ajatuksiani, koska itse on tässä asiassa täysin minun vastakohtani! Ei ole ihmistä, joka ei miehstäni välittäisi.
Jos tunsit samankaltaisuutta, kerro ajatuksiasi, jospa se helpottaisi, kun kuulisi muidenkin samankaltaisia ajatuksia!
Itselle tämä asia on tällähetkellä niin suurena möykkynä sydämessä painamassa.
Asiallisia vastauksia kiitos!
Itse olen onnellisesti naimisissa. Omistan ihanan miehen, parhain ystäväni! Omistan rakkaat lapset!
Vietämme paljon aikaa yhdessä tehden kaikenlaista mukavaa. Kaikki siis ok!
Mutta jokin puuttuu..
Kaipaisin nais ystävää.. vaikka mies on se ystävistä parhain, niin silti mies ei ymmärrä täysin tätä naisen ajatusmaailmaa, ja olen niin kovin usein ajatusteni kanssa yksin.
Olisi ihana omistaa ystävä, etenkin äiti ystävä, jonka kanssa voisi jakaa aisoita naisen näkökulmasta!!!
On minulla kavereita! Perhetuttuja, äitituttuja, mutta koskaan ei nämä tuttavuudet mene ystävyyden tasolle.. tässä suuri murhe onkin!
Minulla on kavereita, joiden kanssa puhutaan niitä näitä, mutta ulos antini on aika huono, enkä ole kovin puhelias, ja aina tuntuu, että puhun vain kaikenlaista kuivaa tai sitten vain heitän liikaa huumoria. En jotenkin osaa keskustella kovin hyvin, ja siitä varmaan johtuukin, etten pääse ketään ihmistä kovin lähelle.
Olen myös huomannut, että moni ihminen kiinostuu ystävyydestäni, ja kutsuu kylään ja haluaisi olla kanssani, mutta jonkin ajan kuluttua hän löytääkin toisen, ystävystyy toisen kanssa, ja minä jään rannalle ruikuttamaan... Liian usein tapahtuu noin, ja minä tunnen itseni todella huonoksi! Tunnen itseni oudoksi! Kunpa osaisinkin puhua, keskustella! Olla ystävä toiselle, ja saada olla jollekkin ystävä! Olisi niin ihanaa!
Kunpa joskus oppisin olemaan järkevä niinkuin toisetkin, joilla niitä ystäviä ja kavereita ja tuttuja näyttää riittävän.
Kuitenkin olen kiitollinen rakkaasta perheestäni! Heille olen arvokas ja paras, ja mieheni rakastaa ja arvostaa minua tällasiena, mutta eihän hän pysty käsittämään näitä ajatuksiani, koska itse on tässä asiassa täysin minun vastakohtani! Ei ole ihmistä, joka ei miehstäni välittäisi.
Jos tunsit samankaltaisuutta, kerro ajatuksiasi, jospa se helpottaisi, kun kuulisi muidenkin samankaltaisia ajatuksia!
Itselle tämä asia on tällähetkellä niin suurena möykkynä sydämessä painamassa.
Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä ois ainakin osittain samoin tunteva äitis-ihminen=)
Mielelläni tutustuisin ja vaihtaisin ajatuksia!=)
Tässpä sinulle ja muillekkin jotka haluavat vaihtaa ajatuksiaan sähköpostitse, osoite, johon voi meiliä laittaa.
[email protected]
Mutta myös tähän ketjuun voi laittaa ajatuksia.
Mullakin on sama ongelma. Tunnen itseni aina niin erilaiseksi, ja olen liian hiljainen. Tuntuu että ystävystyminen kanssani on niin työlästä, ettei moni jaksa nähdä sitä vaivaa...=) Ystävyys on kauneinta maailmassa, ja tuntuu elämää suuremmalta, kun se tuntuu olevan niin tavoittamattomissa tällä hetkellä.
Mutta ei kaikkien tarvitse olla mitään hyviä keskustelemaan (etenkään vieraampien ihmisten kanssa). Se on vain yksi piirre ihmisessä, helpottaisi tosin elämää jos osaisi, muttei tarkoita sitä ettet olisi mahtava ystävä jollekin!
Minä, minä, minä! Onnistun aina mokaamaan kaveri suhteeni jotenkin. En myöskään osaa oikein puhua. Niidenkin kanssa joiden kanssa olen kaveerannut jo pidempään onnistun jotenkin kaverisuhteen mokaamaan. Sanon jotain sellaista, mitä en tarkoita. Tai sitten muuten.