merkitystä parinvalinnassa? Miksi moni liioittelee sen merkityksen kanssa? Miksi sitä ei osata ottaa sellaisena kuin se on? Onhan jokaisella silmät, mitä käyttää. Miksi niitä ei sitten käytetä? Onko vaikeaa katsoa peiliin ja hyväksyä, että tämän näköinen nyt itse on? Ulkonäöstähän se sopivuus ensiksi nähdään. Tai nähdäänkö? Mikä siinä on niin vaikeaa?
Miksi moni
vähättelee ulkonäön
17605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ettei silmiä käytetä?
itse. Kyse onkin siitä, että miten niitä käytetään. Ei koskaan se, että mitä tehdään, vaan aina se, että miten tehdään se mitä tehdäänkin...
ihmiset tuijottavat liikaakin peiliin konkreettisissa ulkonäköasioissa. Sen sijaan kuvaannollisessa mielessä aivan liian vähän.
ulkonäön muokkaus ei kai koskaan poistu muodista. Itsensä ja myös muiden kusettamista.
"Ulkonäöstähän se sopivuus ensiksi nähdään. Tai nähdäänkö? Mikä siinä on niin vaikeaa?"
Mä en ainakaan näe sopivuutta ulkonäöstä kuin siihen saakka, kunnes ihminen avaa suunsa.
"Onko vaikeaa katsoa peiliin ja hyväksyä, että tämän näköinen nyt itse on?"
Ei ollenkaan ole vaikeaa.:) Ei ole koskaan ollut vaikeaa. Miks sen pitäis olla vaikeaa katsoa peiliin? Pitäiskö siinä sitten olla jotain vaikeutta hyväksyä, minkä näköinen on? Mulla ainakaan ei sellaista ongelmaa ole ollu murrosiän jälkeen. Pitäiskö jotenkin muka olla? Onks itselläsi kenties sillä tavalla, että tarvitsee miettiä ton kaltaisia?
"Miksi moni
vähättelee ulkonäön 20.5.2008 klo 13.58
merkitystä parinvalinnassa? Miksi moni liioittelee sen merkityksen kanssa?"
Mistä mä tietäisin...Itse en koskaan ole vähätellyt, enkä liioittelekaan. Olen seukannut ja tapaillut niitä, jotka myös ulkonäöltään silmääni miellyttävät. That's it. Miks tehdä helpoista asioista vaikeita?
"Miksi sitä ei osata ottaa sellaisena kuin se on?"
Mistä mä tietäisin...Itsellä ei tota ongelmaa ole. Vähän paha sanoa.
sokea. Pitihän se arvata. Kyllä ulkonäöstä näkee myös sen, mitä sieltä suusta mahdollisesti tulee. Tai ei silläkään ole mitään väliä mitä sieltä tulee. Lähinnä se, että miten se tulee, mikä sieltä tuleekin.
"Tai ei silläkään ole mitään väliä mitä sieltä tulee."
Heh...Huumorityyppi.
"Lähinnä se, että miten se tulee, mikä sieltä tuleekin."
Niinpä, allekirjoitan!;D Ajatellen esimerkiksi ylläolevaa kommenttiasi.
"Moni on siis 20.5.2008 klo 14.58
sokea. Pitihän se arvata. Kyllä ulkonäöstä näkee myös sen, mitä sieltä suusta mahdollisesti tulee."
Sokea en ole, en kuule ollenkaan. Joo...Totta toi, että näkee ulkonäöstä osin sitäkin, mitä suusta todennäköisesti tuleman pitää. Yleisolemus ja "tapa olla" kertoo paljon. Mut koskaan tavannu hyvännäköistä ihmistä, joka on niin saapas, että kaikki kiinnostavuus ihmiseen katoaa samantien? Itse olen tavannu useitakin...
Päänsisällön puutteita ei koskaan paikata ulkomuodolla.
huomaa sen päänsisällön puutteen, huomaa myös ulkonäössa kaikenlaisia puutteita, mitä yritetään tavalla tai toisella peitellä.
Ulkonäön puutteitakaan ei voi paikata päänsisällöllä. Ulkonäöllä saa helposti huomion pois päänsisällöltä ja päänsisällöllä huomion pois ulkonäöstä. Sokeutta, sanoisin. Pahimmanlaatuista sokeutta kun haluaa jotain, mitä ei ole olemassa.
Olen nähnyt hyvännäköisiä(?) ihmisiä, jotka ei herätä kiinnostusta edes sen vertaa, että jaksaisin aloittaa keskustelun heidän kanssa. Olen tavannut myös sellaisia, kenellä ulkonäkö ja päänsisältö on harmoniassa keskenään. Meitä on joka junaan. Toiset jää asemalle ja kolmannet kulkee eksyneenä asemalla näkemättä sitä asemaa, missä harhailee...
"Totta.
Toisaalta kun 20.5.2008 klo 16.06
huomaa sen päänsisällön puutteen, huomaa myös ulkonäössa kaikenlaisia puutteita, mitä yritetään tavalla tai toisella peitellä."
Totta tuo. Jos henkilö antaa itsestään epämiellyttävän vaikutelman ja puhuu typeryyksiä, alkaa sitä ihan automaattisestikin kiinnittää enemmän huomiota myös tämän muuhun olemukseen etc. ulkonäön puutteisiin. Saattaa selkeämmin jäädä ihan mieleenkin vaikka henkilön huono meikkivoide, huonosti istuvat housut ja niin edelleen.;D
"Ulkonäön puutteitakaan ei voi paikata päänsisällöllä."
Totta. Ei voikaan. Kuitenkin: jos ihminen tekee positiivisen vaikutuksen persoonallaan, tavoillaan ajattelullaan ja olemuksellaan, hänet hyvin todennäköisesti muistaa paremmin myönteisessä valossa, oli hänen ulkonäkönsä kauneusihanteilla mitaten enemmän tai vähemmän viehättävä. Suinkaan kaikki eivät ole ulkonäöltään hyvännäköiseksi luettavia, mutta vastenmielisen näköisiä ihmisiä on loppujen lopuksi myös aika vähän.
Yleensä itsestään huolehtiminen ja mm. vaatetukseen panostaminen hyvät tavat tekevät ihmisestä kuin ihmisestä jo itsessään kiinnostavan. En nyt välttämättä tarkoita seksuaalisessa tai sukupuolisessa mielessä, vaan siten, että ihmisen persoonana voi kokea kiinnostavaksi.
"Lisäystä
pukkaan tähän. 20.5.2008 klo 16.39
Olen nähnyt hyvännäköisiä(?) ihmisiä, jotka ei herätä kiinnostusta edes sen vertaa, että jaksaisin aloittaa keskustelun heidän kanssa."
Niin olen mäkin nähnyt. Jos mua tulee ( vaikka olis todella hyvännäköinenkin) mies kesäterassilla iskemään, en suinkaan aina ja tosta vaan innostu. Olemus ja se, miten ihminen itsensä kantaa on älyttömän tärkeä juttu. On kai niin, että jotkut ihmiset vetoavat automaattisesti persoonallaan, mutta toisten persoonassa ei vaan ole ei niin kerrassaan mitään, vaikka objektiivisesti voikin panna merkille, että "jaa ihan komea/kaunis on naama ja kroppakin hyvässä kuosissa".
"Olen tavannut myös sellaisia, kenellä ulkonäkö ja päänsisältö on harmoniassa keskenään. Meitä on joka junaan. Toiset jää asemalle ja kolmannet kulkee eksyneenä asemalla näkemättä sitä asemaa, missä harhailee..."
Just harmoniastahan se ihmisen vetovoima kokonaisuudessaan syntyykin. Luulen vahvasti.;) Kaikki feikkaaminenhan näkyy aina ihmisestä ulospäin: yritykset olla jotain muuta kuin on, henkilökohtaiset arvostukset etc. Ihminen viestii liikkuessaan ja kommunikoidessaan hyvin paljon sellaista itsestään, mitä ei peitetä vaatetuksella, meikeillä, autoilla jne. jne. tai pelkästään sillä, mitä ihminen muodollisesti & tietoisesti itsestään julki tuo. Siinä mielessä joo ulkonäöstä ( em:n laajana käsitteenä ymmärtäen) voi päätellä paljonkin asioita ihmisen päänsisällöstä.
ajankin takaa. Että kiinnostavuus persoonana ei vielä takaa seksuaalista kiinnostusta. Ja kai mainitsin aloituksessa sen parinvalinnankin. Helvetin moni luulee ulkonäön riittävän siihen. Helvetin monelle se riittääkin ja saavat sen tähden siipeensä ja tulevat tänne ja muualle itkemään sitä kurjuutta, mitä toinen on aiheuttanut.
Ja sama sitten se pelkkään persoonaan ihastuminen. Aikaa myöten se persoonakin muuttuu tavanomaiseksi ja menettää viehättävyytensä. Silloin huomataan, että jotain on silti puuttunut. Se itseään viehättävä ulkonäkö siis. Ja kehän kiertäminen jatkuu. Suunta on vaan muuttunut päinvastaiseksi. Tingitään persoonasta ja etsitään ulkoista viehättävyyttä. Lopputulos on silti sama. Pääteasema on sama. Umpikuja. Kun sitä tehdään tarpeeksi kauan, ei muisteta enää sitä, mitä itse on. Minkälainen itse on. Tai on jonkinlainen vääristynyt mielikuva itsestä. Luullaan olevan ulkoisesti viehättävämpiä kuin todellisuudessa on ja persoonaltaan mielenkiintoisempi kuin todellisuudessa on. Onhan joku sellainen joskus kiinnostunut silloin itsestä, niin täytyyhän sitä olla myös itsessä. Mutta onko todellisuus kuitenkaan sellainen? Jokainen voi itse kysyä sitä itseltä.
Eikö olisi kuitenkin parempi parisuhdetta haluavalle katsoa kaikinpuolin kaltaistaan kumppania. Kaltaista kokonaisuudessa. Jos ei sitä heti näe, niin aika kyllä tekee siinä tehtävänsä. Jos hakee parisuhdetta, missä haluaa olla lopunelämän, niin mihin joillakin on kiire? Pitääkö se kiire ulottaa vielä yksityiselämään ja ihmissuhteisiin? Typeryyttä.
Joo ja tämän kirjoittaja on sitten erittäin epäviehättävä miespuolinen yksilö, joka on välillä hiukan turhautunut ihmisten sokeuteen.
En tiedä, mutta surullisen epätoivoiselta ainakin "pelkkään persoonan" tai "pelkän ulkonäön" vuoksi suhteeseen alkaminen vaikuttaa...Menee ihan vilunväreet selässä. Itse en koskaan ole suostunut tinkimään kummastakaan: en seurustelukumppanin ulkonäöstä, enkä myöskään mainitsemastasi "persoonasta" ts. musta oikeammin päänsisällöstä. Jos ihmisen ulkonäkö ei silmääni miellytä, en siitä ihmisestä kykene sukupuolisesti ts. romanttisessa mielessä viehättymään. Ja: jos ihmisen ajattelu ei muhun tee vaikutusta, en voi kokea romanttista ihastumista. Kompromisseja ei ole mulle tossa asiassa.
Käsitteen "persoona" käsitän itse ihmisen "olemuksellisena", ts. ihmisen olemuksen yksilöllisenä kokonaisuutena, joka kattaa kaiken ihmisessä. Persoona ei siis ole ns. vastapuoli ulkonäölle, eikä näitä kahta siten voida musta erotella toisistaan ihmisessä. Yksilö on persoona. Se mitä hänestä näkyy ulospäin, on myös persoonaan kuuluvaa. Filosofiassa (ja uskontotieteissäkin esim.) voidaan puhua aineesta ja hengestä ihmisessä. Ainetta on se, mikä ihmisessä on ruumiillista (ruumis, ruumiillisuus, "ulkonäkö") ja henkeä kaikki se, mikä jää tämän ulkopuolelle. Yksilön "persoona" ts. persoonallisuus koostuu aineesta ja hengestä.
"Itse en koskaan ole suostunut tinkimään kummastakaan: en seurustelukumppanin ulkonäöstä, enkä myöskään mainitsemastasi "persoonasta" ts. musta oikeammin päänsisällöstä."
Niin, siis tarkoitin että em. asiayhteydessä musta oikeammin päänsisällöstä.
Se mainittu "persoonahan" oli (mulle) juttu, joka kattaa sekä yksilön ajattelun etc., että ulkonäön siten, ettei ulkonäköä voida persoonasta erottaa. Mun mielestä ei voi puhua ihmisessä erikseen ja eroteltuna persoonasta ja ulkonäöstä.
Sori..en ajatellut ihan tarkasti tossa (keskittyminen muualla).
Ihan oikeassa olet kyllä siinä, että umpikujaanhan se johtaa, jos suhteeseen valitaan ihminen, joka ei kaikilta osin miellytä. En oikein ymmärrä sellaista ajattelua. En ainakaan, jos kyse on vakavammasta parisuhteesta. Tietysti, ei täydellistä ihmistä ole olemassakaan, mutta itsensä siinä onnettomaksi tekee, jos alkaa kimppaan sellaisen kanssa, joka ei kokonaisuudessaan (sekä ulkonäöltään että ajattelultaan) miellytä. Aika monet menee kyllä ihan naimisiinkin esim. varallisuuden tai talon kanssa.;)
naimisiin varallisuuden tai talon kanssa. Vielä useampi haluaisi mennä naimisiin varallisuuden tai talon kanssa.
Sekään ei ihan vielä riitä, että toinen miellyttää kaikin puolin itseään. Pitäisi kai itsekin olla kaikinpuolin miellyttävä toiselle. Vaikeaksi menee...
Mikään ei ole ihmiselämässä yhtä vaikeaa kuin ihmissuhteet.
...