Kevein leipä, margariini ja ketsuppi

Älä usko tuon puheita!

Beceliä kehottaisin siltikin syömään, vaikka mainitsemat rasvat kevyempiä onkin. Niissä on vaan enemmän kovetettuja kasvirasvoja, jotka taas ei oo keholle hyväksi. Tässä tapauksessa kevyempi on huonompi vaihtoehto - mun mielestä ainakin.

laihduttava luonnontieteilijä kirjoitti:

Beceliä kehottaisin siltikin syömään, vaikka mainitsemat rasvat kevyempiä onkin. Niissä on vaan enemmän kovetettuja kasvirasvoja, jotka taas ei oo keholle hyväksi. Tässä tapauksessa kevyempi on huonompi vaihtoehto - mun mielestä ainakin.

voita ja kevyt vaihtoehto

:Myytti: Vilja on erinomainen kuidun lähde
Vilja on ylivoimainen kuidun lähde -Leipätiedotus

Vaalea leipä ei ole epäterveellistä, vaan itseasiassa hyvä kuidun lähde. … Vehnäleipä on leipäsarjassa vaatimattomin kuidun lähde, mutta muihin elintarvikkeisiin verrattuna hyvä. -Leipätiedotus

Kansanterveyslaitoksen ylläpitämässä elintarvikkeiden koostumustietopankissa Finelissä voi kätevästi tehdä järjestetyn listan eri erintarvikkeiden kuitupitoisuudesta annoskokoon suhteutettuna.

Ruispuurossa on kuitua 7 grammaa, ruisnäkkileivässä 6 g, ruispaloissa 4 g ja vaaleassa leivässä 1 g. Papupadassa puolestaan on kuitua 17 g, kaakaossa 12 g, hernekeitossa 10 g, avokadossa 9 g, pähkinöissä 8 g, päärynässä 8 g, monissa marjoissa 7 g, bataatissa 6 g, kiivissä 5 g, linsseissä 4 g, appelsiinissa ja mandariinissa 4 g, persikassa 4 g, omenassa 4 g, manteleissa 4 g, banaanissa 4 g ja oliiveissa 4 g. (Kaikki nämä siis annoskokoon suhteutettuna.)

Kuten voimme havaita, vilja ei ole lainkaan korvaamaton kuidun lähde.

Katso myös Kuitumyytit

Myytti: Viljassa on runsaasti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita
Leipä ja vilja on turvallinen kivennäis- ja hivenaine”pommi” -Leipätiedotus

Vilja on erinomainen B-vitamiinien lähde, esim. tiamiinia ja foolihappoa saadaan eniten viljavalmisteista. Viljassa, erityisesti vehnäalkioissa on suhteellisen runsaasti myös E-vitamiinia eli tokoferolia. -Leipätiedotus

Viljavalmisteet ovat monipuolisia, tasapainoisia ja turvallisia kivennäisaineiden lähteitä. Niitä syömällä ei tarvitse turvautua “vahvistaviin” lisäravinteisiin. Suomessa viljavalmisteet ovat monen kivennäisaineen (mangaani, rauta, kupari, magnesium ja sinkki) paras lähde ruokavaliossa -Leipätiedotus

Leipätiedotus on sentään itse laittanut tuon pommin lainausmerkkeihin.

Finelin mukaan ruispuurossa on 0,2 mg ja leivässä noin 0,1 mg tiamiinia (B1-vitamiini) annosta kohden. Sianlihassa puolestaan on tiamiinia 1,3 mg, soijapavussa 0,6 mg, lohessa 0,5 mg, broilerissa 0,5 mg, hirvenlihassa 0,5 mg, maapähkinöissä 0,5 mg, perunassa 0,4 mg, maksassa 0,4 mg, kalkkunassa 0,3 mg ja lampaanlihassa 0,3 mg.

Finelin mukaan ruispuurossa on 32 mikrogrammaa (µg) ja tummassa täysjyväleivässä 22 µg foolihappoa annosta kohden. Maksassa puolestaan on foolihappoa 1840 µg, maksalaatikossakin 600 µg, pavuissa 240 µg, soijarouheessa 205 µg, kikherneissä 170 µg, punajuuressa 107 µg, paistetussa kananmunassa 103 µg, kukkakaalissa 90 µg, kiivissä 77 µg, lehtikaalissa 72 µg, parsakaalissa 68 µg, tofussa 65 µg, linsseissä 55 µg, maapähkinöissä 55 µg, appelsiinissa 53 µg, perunassa 46 µg, maitorahkassa 43 µg ja mansikoissa 43 µg.

Finelin mukaan vehnänäkkileivässä on 0,7 mg E-vitamiinia annosta kohden. Auringonkukkaöljyssä puolestaan on E-vitamiinia 16 mg, manteleissa 13 mg, hasselpähkinöissä 8 mg, munavoissa 7 mg, broilerissa 7 mg, maapähkinöissä 5 mg, kaakaossa 5 mg, lohessa 5 mg, majoneesissa 5 mg, rypsiöljyssä 5 mg ja silakassa 4 mg.

Finelin mukaan ruispuurossa on 2,6 mg, ruisnäkkileivässä 2 mg ja ruisleivässä 1,3 mg rautaa annosta kohden. Veressä puolestaan on rautaa 63 mg, veriletuissakin 30 mg, maksassa 22 mg, poronkäristyksessä 14 mg, maksalaatikossa 10 mg, naudanlihapihvissä 6 mg, kookosmaidossa 6 mg, linsseissä 6 mg, tonnikalassa 6 mg, hirvenlihassa 5 mg, soijarouheessa 5 mg, kaakaossa 4 mg, paistetussa kananmunassa 4 mg ja monissa sienissä 4 mg.

Finelin mukaan ruispuurossa on 84 mg, ruisnäkkileivässä 50 mg ja ruisleivässä 30 mg magnesiumia annosta kohden. Kaakaossa puolestaan on magnesiumia 208 mg, soijarouheessa 145 mg, manteleissa 139 mg, cashewpähkinöissä 130 mg, hernekeitossa 128 mg, pavuissa 95 mg ja maapähkinöissä 90 mg.

Finelin mukaan ruisnäkkileivässä on 1,4 mg ja ruisleivässä 0,9 mg sinkkiä annosta kohden. Poronkäristyksessä puolestaan on sinkkiä 10 mg, maksassa 9 mg, naudanlihassa 8 mg, hirvenlihassa 7 mg, muikuissa 6 mg, bulgarian jogurtissa 6 mg, kalkkunassa 6 mg, lampaanlihassa 5 mg, porsaankyljyksessä 5 mg ja maksalaatikossa 5 mg.

Kuten voimme jälleen havaita, vilja ei ole lainkaan korvaamaton vitamiinien, kivennäisaineiden tai hivenaineiden lähde.

Pahoittelen pitkiä luetteloja, mutta ne auttavat osoittamaan, että valinnanvaraa löytyy.

Katso myös Luonnon omat monivitamiinit

Vitamiineista ja kivennäisaineista en usko, että löydämme mitään ratkaisua täysjyväviljan terveysvaikutuksiin. -Mikael Fogelholm, ravitsemustieteen dosentti, blogissaan

Myytti: Leipä ja vilja ovat hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja
Leipä ja vilja ovat hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja -Leipätiedotus

Ruisleivästä keho ja aivot saavat pitkäkestoista energiaa … Verensokeri nousee hitaasti ja pysyy tasaisena pitkään. -Fazer Leipomot

Glykeemisellä indeksillä (GI) mitataan hiilihydraattien imeytymisen nopeutta. Mitä korkeampi GI on, sitä nopeammin elintarvikkeen hiilihydraatit imeytyvät.

Leivän GI on leivän laadusta riippuen noin 40-80. Kotimaisten mittaustuloksien mukaan runsaskuituisen täysjyväruisleivän (Oululaisen jälkiuunileipä, Fazerin oma tuote) GI on jopa 77 ja kaurapuuron 74. Sokerin (sakkaroosi) GI on noin 60. Useimpien kasvisten, lihan, kalan, munien ja rasvan GI on 0.

Matalana glykeemisenä indeksinä pidetään yleensä arvoa 55 tai pienempää. Leivän hiilihydraatti ei siis ole erityisen hitaasti imeytyvää.

Myös Kansanterveyslaitoksen Elintarvikkeet ja sokeriaineenvaihdunta (ELSA) -tutkimuksen mukaan sekä perinteisellä ranskanleivällä että ruisleivällä on suurehko GI.

Lähteet:
Glycemic Index and GI Database
International table of glycemic index and glycemic load values: 2002
Methodologic considerations in the measurement of glycemic index: glycemic response to rye bread, oatmeal porridge, and mashed potato
Kansanterveys-lehti 5-6/2007: Suomalaisen ruoan hiilihydraatit ja terveys – ELSA-tutkimus etenee

Myytti: Leipä ei lihota vaan leivänpäälliset
Ruisleipä on laihduttajan sallittu herkku. Kuitupitoista ruokaa ei pysty syömään liikaa ja siksi se ei lihota. -Fazer Leipomot

Tämä viimeinen myytti perustuu sellaiseen virheelliseen olettamukseen, että kaikki energia olisi vaikutukseltaan samanlaista lihomisen kannalta ja leivänpäällisissä saattaa olla enemmän energiaa kuin itse leivässä.

Palataan kuitenkin hetkeksi edelliseen myyttiin. Leivän GI on usein melko korkea, joten leipä nostaa verensokeria voimakkaasti, ja noususta seuraa jyrkkä lasku. Tämän vuoksi kylläisyysvaikutus on lyhytaikainen ja pian pitää saada taas lisää leipää tai jotakin muuta syötävää.

Leivän päälle taasen laitetaan yleensä rasvaa, lihaleikkeleitä, juustoa ja kasviksia. Vaikka niissä saattaakin olla reilummin energiaa, niin siitä huolimatta niiden GI on lähes 0, eli verensokeri pysyy tasaisena. Siten myös kylläisyysvaikutus on pidempi ja pidemmällä aikavälillä energiansaanti jää pienemmäksi.

Katso lisää leivästä ja päällisistä.

–

Kommentteja otetaan jälleen mielellään vastaan. Keksiikö ehkäpä joku lukijoista perusteita viljan ehdottomalle tarpeellisuudelle?

17 vastausta artikkeliin “Viljamyytit / leipämyytit”
Heidi Mönkkönen Says:

22. helmikuuta 2007 kello 20.53
Kiitos tästä tietopaketista!

Laitoin pari viikkoa sitten Leipätiedotus ry:n johtajalle seuraavanlaisen postin: “Olen kiinnostunut viljan terveellisyydestä/epäterveellisyydestä. Olen lukenut www.karppaus.info -sivustolta, että viljan fytiinihappo estää viljan ravinteiden imeytymistä (keskustelufoorumin “Yleinen karppauskeskustelu” -osiossa aihe “Viljan antinutrientit”). Ketjussa on myös Leipätiedotuksen tekstiä, jonka mukaan fytiinihappoa ei ole niin paljon, että se haittaisi ravinteiden imeytymistä. Leipätiedotuksen mukaan fytiinihappoa tarvittaisiin 2-5 g, ennen kuin se vaikeuttaisi kivennäisaineiden imeytymistä. Löytyykö teiltä tästä tutkimustietoa, vai perustuuko väite siihen, että Leipätiedotuksen tarkoitus on edistää leivänmyyntiä? Laitan vastauksenne tuohon keskusteluketjuun.”

Sain Leipätiedotuksesta tällaisen vastauksen:

“Kiitos yhteydenotostasi.
Fytiinihappolaskelmat perustuvat viljateknologian laitoksen esimiehen, professori Hannu Salovaaran laskelmiin.

Terveisin
Ulla Rauramo”

Olisko mahdollista, että selvittäisit professori Salovaaralta, mistä näissä laskelmissa on kysymys? Epäilen, että tässäkin asiassa meille tarjoillaan väärää tietoa.

Jari Says:

2. maaliskuuta 2007 kello 10.03
Vaikuttaa kyllä, että tuossa yritetään vetää kotiin päin. Lähetin Hannu Salovaaralle aiheesta sähköpostia, mutta hän ei ole toistaiseksi ottanut kantaa.

satunnainen_bUo53SiYuBd Says:

5. maaliskuuta 2007 kello 2.00
Tuon leipätiedotuksen nettisivultahan löytyy kaikki keskeinen virallinen propaganda. Siellä on virallisen neuvottelukunnan ruokakolmiokin (itse asiassa pyramidi), jonka pohjalla luonnollisesti on mm. pullapitko ja patonki muiden viljatuotteiden joukossa. “Kovalla” rasvallakin pelotellaan.

Ensiksi menin faq-osaan, josta heti löysin etsimäni lauseen:
“Leipä kannataakin päällystää sipaisulla margariinia ja kasviksilla.”

Niin että löytyihän se perinteinen ’sipaisu margariina’ sieltä, kuten arvasinkin.

Mutta asiaan: taas kerran hyvä artikkeli!

Camino Says:

22. maaliskuuta 2007 kello 0.30
“Maanviljely on keksitty vasta noin 10 000 vuotta sitten, eli se on ihmisen evoluution mittakaavassa uusi ilmiö. Joko ihmislaji on syönyt suurimman osan evoluutionsa ajasta väärää ravintoa, tai sitten vilja ei oikeasti olekaan välttämätöntä.”

Tälläisillä evolutiivisilla ravitsemusväittämillä otat suuren harha-askelen. 10000:n vuoden aika lajille, jonka ruoansulatuselimistö on sopeutunut sekaravinnon syöntiin ja jonka esi-isät ovat syöneet kasvien siemeniä jo miljoonia vuosia ei ole aika eikä mikään. Ota huomioon että muiden ihmisapinoiden pääasiallinen ruokavalio on hiilihydraattipitoiset hedelmät, lehdet ja siemenet. Homo Sapiens on varmasti myös nauttinut viljakasvien siemeniä paljon aikaisemmin, kuin maanviljely on keksitty.

Täten lajilla jonka elimistö on jo valmiiksi sopeutunut kasviksiin, ei tarvita mitään mullistavia rakenteellisia soputumia viljapitoisuuden lisääntymiseen ruokavaliossa. Pääasialliset evolutiiviset muutokset ovat ihmisen sopetumisessa tapahtuneet luultavasti mikrobikannan muuttumisella ja viljaproteiinien käsittelyyn tarvittavien entsyymien ekspression lisääntymisen kautta.

Valitettavasti emme voi suorittaa vertailua 10000 vuotta eläneiden ja nykyihmisten välillä siinä kuinka suuria muutoksia on tapahtunut, mutta voimme tutkia esim. ihmisen seuralaislajia koiraa. Tarkastelemalla koiran ja suden eroa ravintokäyttätymisessä, voimme huomata selvän eron. Koira on 10000:ssa vuodessa evolutiivisesti jo sopeutunut siihen, että osa sen ravinnon energiasta tulee viljasta. Ja tämä siitä huolimatta että alunperin se on suolistoltaan lihansyöjä.

Koiran evolutiisesta sopeutumasta viljaravintoon löytyy tarkempaa tietoa esim. täältä: http://www.palvelumaatti.fi/canis.html

Jari Says:

22. maaliskuuta 2007 kello 2.06
Siementen, kasvisten ja hedelmien ravintosisältö eroaa varsin reippaasti viljasta, joten en tekisi niiden perusteella johtopäätöksiä.

Koirista en tiedä mitään, mutta kun katselen ympärilleni, niin huomaan, että suomalaiset ihmiset eivät ole sopeutuneet erityisen hyvin viljan käyttöön.

Camino Says:

22. maaliskuuta 2007 kello 13.43
Edellisellä vastauksellasi osoitat kyllä objektiivisuuden ja tietämyksen puutteesi. Omilla mutu-väittämillä siitä mitä näet ympärilläsi ei ole mitään tekemistä tieteellisen lähestymistavan kanssa, joten tuollainen argumentointi tällaisessa kontekstissa kuuluu roskakoriin.

Sanohan muuten ne periaatteelliset ravitsemukselliset erot viljan jyvien ja vaikkapa muiden kasvien siementen kesken, jotka voisivat vaikuttaa niiden käytettävyyteen ihmisravinnoksi. Itse en keksi ainakaan muuta kuin muutamassa viljalajissa olevan gluteiinin, jota >99% suomalaisista voi huoletta käyttää. Lisäksi niiden loppujen suomalaisten eli keliakikoiden gluteeiinin intoleranssi johtuu autoimmuunisairaudesta eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen evolutiivisesta sopeutumasta viljan käyttöön.

Yhtä järjetöntä kuin edellisessä viestissä oleva väittämäsi, olisi sanoa että ihminen on huonosti sopeutunut kalaravintoon sillä perusteella, että jotkut sairastavat kala-allergiaa.

Jari Says:

22. maaliskuuta 2007 kello 21.44
Viljassahan lähes koko energia tulee tärkkelyksestä. Sen sijaan ainakin Finelin tuntemissa siemenissä energia tulee suurimmaksi osaksi rasvasta ja toiseksi suurimmaksi proteiinista. Tärkkelystä siemenissä on vain vähän.

Siispä en rinnastaisi viljaa ja siemeniä. Siementen syöminen ei ole sopeuttanut ihmistä viljan syömiseen.

Camino Says:

22. maaliskuuta 2007 kello 23.10
Eli olet siis sitä mieltä, että tärkkelyksen ansiosta ihminen ei ole sopeutunut viljan käyttöön. Kerrohan sitten mitä varten ihmiselle on kehittynyt ruoansulatusentsyymi nimeltä amylaasi, jonka ainoa tarkoitus on tärkkelyksen pilkkominen.

PS. viljan jyvät ovat myös siemeniä, joille on vain annettu erikoisnimi.

Jari Says:

23. maaliskuuta 2007 kello 8.58
Olen ihan samaa mieltä siitä että tärkkelyksen pilkkominen glukoosiksi (eli sokeriksi) tapahtuu hyvin tehokkaasti ihmisen elimistössä.

Mielestäni kuitenkaan suuri osa ihmisistä ei ole sopeutunut riittävän hyvin sellaisiin tärkkelysmääriin kuin nykyravinnossa on. Ennen maanviljelystä tärkkelystä oli ravinnossa huomattavasti vähemmän.

Kat Says:

23. maaliskuuta 2007 kello 11.41
…siinähän se ongelma juuri onkin, että tärkkelys pilkkoutuu sokeriksi suorastaan erinomaisesti.

Tärkkelyksestä (eli viljoista, perunoista ja sokerista) luopuminen on normalisoinut kohonneet verensokeriarvoni.

Ei tärkkelystä siis tämän lautaselle, kiitos.

(Ehkä viljan siemenille on annettu erikoisnimi siksi, että ne jotenkin mystisesti eroavat muista siemenistä? Mh?)

Kat Says:

23. maaliskuuta 2007 kello 11.41
Virhe. Sokeri ei tietenkään ole tärkkelystä. Pikku lapsus. Anteeksi.

Nina Says:

2. huhtikuuta 2007 kello 12.39
(Muuten, koirat eivät ole todellakaan sopeutuneet nykyiseen teolliseen ruokaan. Toki osa kestää sitäkin ja osa koiranruokamerkeistä on ihan ok, mutta useimmille koirille viljat aiheuttavat oireita. Koirille luonnonmukainen ravinto (esimerkiksi BARF) tuntuu olevan paras vaihtoehto, joten luonnonmukaisuuden tärkeyttä korostaisin ihmisenkin kohdalla - 10 000 vuotta on todella lyhyt aika. Tuossa ajassa ruoansulatuselimistö ei ehdi pahemmin muuttua.)

Karde Says:

21. toukokuuta 2007 kello 21.55
Elimistömme ei ole ehtinyt sopeutua siihen valtavaan päivittäiseen sokeri- ja tärkkelysryöppyyn, jota ns. tavikset läntisessä maailmassa syövät.
Todennäköisesti tämä on länsimaissa asuvien ihmisten sairastuttaja numero 1.
Kiitokset Jarille Leipätiedotuksen jakaman propagandan paljastamisesta. Leipätiedotuksen tieteellinen uskottavuus on samaa luokkaa kuin sadun keisarilla, jolla ei ollut vaatteita…

Heing Says:

22. toukokuuta 2007 kello 22.17
Kun nyt noista koirista on ollut noin paljon puhetta, niin mitenkähän hyvin sopeutuneita runsaaseen tärkkelykseen ne kuitenkaan ovat. koirien suurimpia ongelmia ovat nykyään ylipainoisuus ja muut normaalit elintasosairaudet, kuten diabetes, verenpainetauti ja erilaiset sydän- ja verisuoniongelmat.
Nykyisillä viljoilla on sitäpaitsi jalostuksen myötä äärimmäisen vähän tekemistä vuosituhansia sitten vallalla olleiden kasvien kanssa (tästä oli muuten mielenkiintoinen artikkeli viimeisimmässä tieteen kuvalehdessä).

Kerppa Says:

31. toukokuuta 2007 kello 15.59
Niin eipä nuo minun koira ainakaan pysty viljaa syömään, ihan samat elintasosairaudet niille pukkaa päälle kuin ihmisillekin! Komppaan täysin edellistä kirjoittajaa, koira on rasvan/lihansyöjä ja piste. Kasviksia ja hedelmiä joukkoon niin hyvin voivat! Enkä millään jaksa uskoa että koiria olisi syötetty 10000 vuotta viljalla, eiköhän ne ole saaneet ne rääppeet mitä ihmisiltä on jäänyt ja itse metsästäneet lisänä pienriistaa ja välillä vähän isompaakin. Ei tarvitse mennä kuin 50-luvulle, kun koirille heiteltiin sian roippeet yms. eikä osteltu kaupasta valmiita nappuloita, mistä suurin osa on viljaa. Eikä ollut diabetesta, kutinoita, hammaskiveä, silmien rähmimistä, iho-ongelmia. Niillähän nykyinen eläinlääkärikunta pidetään hengissä, allergialääkkeet vaan kehiin kun nahka rapisee koirasta! Parin kuukauden välein poistetaan hammaskiviä nukutuksessa yms. Oikeasti, se touhu menee jo eläinrääkkäyksen puolelle…syötetään kalliita erikoisnappuloita kun ei muka muuta kestä. Itseltäkin kummasta hävisi vuosien kolotukset ja ihottumat, mistä lääkärit vaan sanoi että perinnöllistä, on vaan kestettävä, käytä kortisonia! No ei tarvitse enää, kaikki on poissa! Ja jätin vain viljan, rasvaa niin paljon kuin sielu sietää. On se ihmeellistä…

Apsu Says:

18. joulukuuta 2007 kello 22.51
Ihmisten esi-isille alkoi kehittyä suuremmat aivot kun ruokavalio vaihdettiin kerälijän metsäsapuskoista lihaan. Lihan syöminen on mahdollistanut korkeamman energiapitoisuuden vuoksi älykkyyden lisääntymisen. Korkeamman energiapitoisuuden ruuat vanhemmilla ovat olleet edellytyksenä lapsuusajan pitenemiselle äidin hoivausmahdollisuuden lisääntymisenä, joka on ollut vaatimus aivojen koon kasvulle. Lihaa on alettu syömään noin 200 000 vuotta sitten. Viljaa noin 10 000 v. sitten. Sukupolvien pituus on kasvanut n. 13 vuodesta 17 vuoteen, joten lihansyöntiin on sopeuduttu noin 15 000 sukupolvea. Viljaan vasta 600 sukupolvea (4% hominidien eli ihmissuvun historiasta). (Koiria on “jalostettu” sudesta ehkä n. 4000 vuotta, mikä vastaa 2000 sukupolvea.) Koko ihmiskunnan voittokulku perustuu lihansyöntiin. Vehnänsiemeniä mutustelemalla roikuttaisiin vielä puussa.

Harry Says:

12. toukokuuta 2008 kello 8.39
Kommenteissa ja myyteissä menevät “puurot ja vellit” sekaisin.
Toiset puhuu viljasta ja toiset viljasta erotetusta jauhosta, josta nykypäivänä leipä pääosin tehdään. Tarkoitan kuidun ja alkion poistamisesta jyvästä myllyssä. Silloin jää jäljelle se jauho josta leipä pääsääntöisesti tänäpäivänä leivotaan. Mielestäni myyteissä pitää erottaa, puhutaanko viljasta raaka-aineena vai jauhosta josta leipä leivotaan.