"Sirpaleet, ne sydämeni on.
Palaset, jotka jälleen joudun korjaamaan,
rikoit sä, sä ilkee ystävä.
Ei oo ketään, kuka kuuntelis,
joudun taas pettymään, suremaan.
Jäin yksin taas jälleen kerran.
Sirpaleet, jotka viiltää sisintä,
sattuu kipeää."
Mä olen jälleen yksin. Kukaan ei välitä musta. Kukaan ei taho olla mulle ystävä.
Muhun sattuu kun näen jotkut onnelliset yhdessä, ystävät ja rakastavaiset.
On mullakin poikaystävä joka rakastaa, mut ei me olla ydessä. Se ei enää tahdo viettää aikaansa mun kanssa, hänellä on parempaakin tekemistä. Miks aina mä joudun kärsimään tällaiset tilanteet?
-lasilintu-
[email protected]
Palaset, jotka jälleen joudun korjaamaan,
rikoit sä, sä ilkee ystävä.
Ei oo ketään, kuka kuuntelis,
joudun taas pettymään, suremaan.
Jäin yksin taas jälleen kerran.
Sirpaleet, jotka viiltää sisintä,
sattuu kipeää."
Mä olen jälleen yksin. Kukaan ei välitä musta. Kukaan ei taho olla mulle ystävä.
Muhun sattuu kun näen jotkut onnelliset yhdessä, ystävät ja rakastavaiset.
On mullakin poikaystävä joka rakastaa, mut ei me olla ydessä. Se ei enää tahdo viettää aikaansa mun kanssa, hänellä on parempaakin tekemistä. Miks aina mä joudun kärsimään tällaiset tilanteet?
-lasilintu-
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oliko tuo kenties joku laulu tuo sirpaleet...?kuulosti tutulta...kenen biisi?vai itsekkö kirjoitit? :)
Sun ehkä kannattais miettiä että miksi oot tässä tilanteessa,yksin?mihin ne kaverit lähti?miksi?
jos ei oo ensimmäinen kerta niin olet varmasti vahvempi kuin viimeksi...millainen poikaystävä se sellainen on joka ei halua olla sun kanssa?puhu asiat selviksi!!!Eihän semmonen peli vetele.jos jätkä jättää niin anna jättää,ehket tarvitse häntä rinnallesi masentamaan sinua maan tasalle...ehkä jossain on jotain parempaa joka sinusta välittää :) siitä on vain otettava selvää rohkeasti!!!Ja tuohon kysymykseesi vastaisin että et ole ainoa kovanonnen lapsi.Et ole ainoa joka joutuu kärsimään...ja tiedän että se sattuu TODELLA paljon,ahdistaa ettei saa henkeä ja kuin jokin tuolla rinnassa särkyisi...mutta uskon että se vahvistaa loppujen lopuksi.Sen avulla oppii vastaisuudessa katsomaan vähän paremmin ihmisten läpi ja selviää paremmin vastoinkäymiset.
Elämä on tällaista...mutta jos haluat jatkaa niin loppujen lopuksi elämä on sen arvoista,kaikki on.
Rohkeasti vain eteenpäin!!!!!kohti uusia haasteita.Vähän kuin aloittas elämänsä ihan tyhjältä pöydältä puhistais pöydän kaikelta pahalta :)mitä mieltä olet?
Oma Runo/laulu.. Kirjoitan paljon runoja ja laulujen sanoja.
Ystävät, ne ilkikuriset kurjistajat! Ne jättivät minut juuri kun tarvitsin heidän tukea.
Ja kerran, mun ihana ystävä -Jani, kuoli syöpään kun olin 11vuotias. Me oltiin tosi hyvät ystävät ja Jani tuki mua kun mulla oli vaikeeta. Mutta sekin loppui aikanaan.
Ystävistä ei ole mihinkään, he jättävät heti kun minä tarvitsisin heitä, mutta he roikkuvat minussa niin kauan kun saavat lohtua omiin murheisiinsa. Tämä koettiin, ja se oli hirveää. Juuri kun perheeni oli laskemassa alamäkeä ystäväni jarruttivat ja jättivät minut kovaan vauhtiin kohti kuilua. Siihen loppui meidän ystävyys.
Ntjaa.. Poikaystäväni kyllä rakastaa, mutta jotenkin tuntuu ettei sillä vain ole aikaa minulle. Ollaan puhuttu, mutta ei ole näyttänyt auttavan. Yrtin puhua sille jälleen tänään, mutta kiire painoi edelleen. Mutta mä rakastan poikaystävääni, se on mulle kaikki kaikessa, en halua että se jättää.. Meidän yhteiset hetket ovat niin ihania.. Mutta sitten jälleen masentaa.
Pöydän puhdistaminen.. Siitä onkin katkelma päiväkirjassani, varmaankin merkintä lokakuu 2002
Halusin jo tuolloin aloittaa uudelta PUHTAALTA pöydältä, juuri silloin ystäväni lähtivät kiitämään taas ylämäkeen. Halusin aloittaa ihan kokonaan, unohtaa menneet ja rakastaa tulevaa. Mutta Perhe tuli tielle, he halusivat mun jatkavan omaa helvettiä samassa radassa. Joten jouduin jäämään helvettiin. Muistelin pahoja menneitä, näin painajaisia, pelkäsin painajaisia.
Kaiken teen vieläkin. Näen vanhoista painajaisia, pelkään painajaisia, pelkään pimeää, pelkään yksin oloa, pelkään Itseäni.
Mutta mistä aloittaa uuden pöydän järkkääminen? Mitä haluan jättää, mitä poistaa? Haluan kaiken uuden. Vai täytyykö muistot jättää.. Sillä mottoni kuuluu: Muistot tekevät maailman kauniiksi!
Lasilintu
[email protected]
Hei hei! Nyt sää nyyhkit liikaa. Mikähän lienee perimmäinen syy..poika kaverit vaiko se ainainen
tyhjyyden tunne.. veikkaisin tätä jälkimmäistä puet asiat siihen malliin. Kannattaisi pohdiskella asiaa kaiketi tältä laidalt? Mitä itse arvelet mikä sen aiheuttaa? Olet kaiketi melankolisti? Saattaisi olla myös väärän lainen poika ihanne sen vaihtaminen saattaisi tervehdyttää tai ainakin tuulettaa tuon ainaisen surumielisyyden harteiltasi sillä olet sen tarpeessa ja lopeta tuo ripustautuminen johonkin vaan jatka etsintää kyllä se oikea sieltä löytyy
jolla on sinulle aikaa riittävästi.Ryhdistäydy heti ja lähde jonnekkin päivä menee ja toinen tulee asiat eivät etene noin senhän olet jo itsekin todennut joten minne suunnistat älä ainakaan samoihin mestoihin sieltä löytyy aina samanlaisia! Hyntteet niskaan jo nyt! Haluaisin nähdä ....joku odotta sinua jo nyt missä sä viivyt kultani mun..mä oon odottanut sua kauan! vieläkö mun täytyy odottaa pitkään..T:jan
Ehkä minustakin perimmäinen syy tähän helvettiin on tyhjyys. Olenhan mä sen huomannut, ei vain sen tunne, vaan myös sen olotila, henkeä ahdistaa, tyhjyys yrittää ulos henkisesti, päätä jomottaa kun aivot hakkaa. ajatukset vilisee kahden sadan kilometrintuntivauhdilla aivoissani ja silmissä sumenee. Ei se ole vain tunne, se on enemmän.
Tyhjyyden tunteen, elämä sen aiheuttaa, nykyinen tilani, yksinäisyys ja ihmiset jotka loukkaavat.
Poika tässä ei ongelmana ole! Tai no ehkä on, mutta totuutta on ihnottava katsoa silmiin. Tämä mun nykyinen, niin ei ole mitenkään suotavaa seuraa mulle, mutta mä rakastan sitä. Totuus on että selviäisin paremmin elämästä ilman tätä poikaa. Mutta totuus on ilmaista mutta raakaa, joten ei kiitos. Eihän me olla oltu yhdessä kuin neljä viikkoa, joten aika tuore suhde tämä on, tuulettamisella ei ole aikaa. Rakastan Timoa.
Ikäähän mulla tosiaan on vasta 14, joten aika vaikea on mihinkään uuteen mestaan mennä.. Kotikylän disko illat saavat tälle iälle passata.. Vaikka uusiin kiinnostus olisi. Kaupunkiin olis jees mennä. Mut löytyy pikkukylän diskosta joka kerta joku uus kasvo. Tai ainakin joka neljäs perjantai (kun diskoja on joka toinen perjantai)
Et tällain Jan..
Tänään olis tarkoitus mennä katteleen diskoon mitä näkyy. Sain jopa kaverinkin! Serkkuni pojan joka on päälle 18!
Kiitti neuvoistas, mut melankolisti? Oletko sitä mieltä et olen melankolisti!?
Kiitos Jan!
Lasilintu
[email protected]