Onko onnellisia kokemuksia?

Kun ei kuvittele, että elämä vain tapahtuu, ja tuo mukanaan onnen ja autuuden; vaan ymmärtää, että elämä täytyy ihan itse elää ja itse on vastuussa myös onnesta ja autuudesta. Meidän liitossa näin ajattelevia on kaksi. Olen ihmetellyt, kun paljon puhutaan huuman katoamisesta ja siitä kuinka arki astuu suhteeseen. No, huuma ei ole kadonnut ja arjen yhdessä jakaminen on minusta juuri se elämän suola. Ajattelen ihan päivittäin, että olen onnellinen juuri nyt, juuri näin. Niin ja vaikka meille avioon astuessa sanottiinkin, ettei se muuta mitään, niin kyllä meillä se yhteinen side vahvistui, ja minusta on ihanaa olla oman mieheni vaimo. Tässä elellään sillä mielin, että kummallakin olisi mahdollisimman hyvä olla. Rakkaus on vain sanahelinää, jos siitä puuttuu kunnioitus ja arvostus toista kohtaan. Tämän ymmärtämisellä pääsee pitkälle.

Rehellisesti sanoen: mitään en kadu niin paljon kuin sitä, että menin avioon nykyisen mieheni kanssa.

Silmäni avautuivat vasta myöhemmin ja nyt yritän kerätä voimia eroprosessiin.

Tämän miehen takia jäin myös lapsettomaksi, hän ei "muistanut" mainita, ettei pysty saamaan lapsia.

Jos te olette olleet jo kuusi vuotta yhdessä, niin luulempa ettei naimisiin meno teidän kuvioitanne paljon pääse muuttamaan. Luulen, että lapsen saaminen on teille se tuleva isompi muutos. Mutta uskon teidän tapauksessa ennusteen olevan hyvä.

Itse olen ollut naimisissa vaimoni kanssa jo kohta parikymmentä vuotta. Siihen mahtuu sekä kuivia aikoja, että todella läheisiä aikoja. Rakastan vaimoani edelleen ja tahdon osoittaa sen hänelle koskettemalla häntä ohimennen, halaamalla, kehumalla häntä lastenkin aikana jne. Huomaan hänen eleistään ja sanoistaan myös, että hän rakastaa minua. Tahdon vanheta vaimoni kanssa ja istua vanhana keinustuolissa verannalla yhdessä maailman menoa ihmetellen.

On ollut aikoja, jolloin toinen on tuntunut kaukaiselta ja ruoho aidan takana on alkanut vihertää. Silloin olen saanut jostain viisaan neuvon, että avioliitto on TAHDON asia. Minä tahdon sitoutua tuohon ihmiseen. Minä tahdon osoittaa huomiota ja kunnioitusta tuota ihmistä kohtaan. Tuntui miltä tuntuu. Ja yleensä tunteet kyllä tulevat sitten perässä takaisin.

Kaikki alkoi keskustelusta. Puhuimme toisillemme ihan kaikesta. Sellaista ei ollut kummallekkaan ennen tapahtunut. Minäkin tuppisuu mies löysin sanat kuin itsestään hänen kanssaan.

Puhuttiin varmaan kolme päivää ja sitten käsi jäi käteen. Siitä alkoi oikea elämä, kaiken odotuksen jälkeen. Meillä on halu kulkea samaan suuntaan.

Ihmiset ei osaa lukea toisten ajatuksia. Jos joskus tuntuu olevan jotain vialla, niin silloin pitää sanoa suoraan. Niin pahaa asiaa ei ole, ettei sitä voi kertoa. Samoin sanotaan ääneen kaikki hyvät asiat, vaikka kuinka toinen näyttäisi ne havaitsevan.

Olen välillä reissutöissä. Puhelin on käytössä meillä. Joka ikinen päivä on haluttanut soittaa ja aikaisemmin soitin puhelimella noin 3 kertaa kuukaudessa. Työnkuvani muuttuu kesäloman jälkeen, reissaaminen jää pois. Me jo suunnitellaan mitä tehdään syksymmällä.

Tiedän olevani onnellinen ja sanon sen ääneen.

Nämä nettipalstat on valittajille.

Ei niissä onnellisissa ole mitään erityistä kertomista.

Mitä pelkäät?

Odotatko jotain erityistä muutosta elämääsi avioliiton myötä?

se miksi menin naimisiin en halunnut kommarien isyystesteihin ja omaisuuden jako on automaattisesti määritelty.

Miehistöä purkkariin on 3 lapsen verran ja perheen kanssa on kiva purjehtia ja muutakin harrastaa.

Relaa elämää myös, nyt on vuoroni ottaa rennosti koska tein vaimolle ok-talon. Taidan mennä palkkatöihin sitten vasta kun kokonaisverotus suomessa on max 10%:-)

Olemme mieheni kanssa menneet nuorina naimisiin...no, nuoria ollaan toki vieläkin. Olemme molemmat kasvaneet tässä liitossa, tulleet läheisemmiksi päivä päivältä. Täytyy sanoa, että välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa... Yksi asia kuitenkin pysyy, ja se on rakkaus. Mikään ei sitä pysty muuttamaan. Se on kasvanut koko ajan, samoin kunnioitus välillämme lisääntyy. En kadu naimisiinmenoa, mieheni on minulle tärkeintä maan päällä. Nytkin kun häntä katson (nukkuu tuossa vieressä), on sydämeni pakahtua hellyydestä ja rakkaudesta häntä kohtaan.

Takana meillä on usean vuoden kaukosuhde. Romantiikka on säilynyt, vaikka arki on liittoomme astunutkin. Kaiken, minkä kotona teen, teen rakkaudella. Olemme molemmat temperamenttisia ja voimakastahtoisia, siitäkin johtuen riitely kuuluu liittoomme ajoittain... Tärkeintä on kuitenki ANTEEKSIANTAMINEN toiselle. Lapsesta asti olen noudattanut neuvoa "Älä koskaan anna auringon laskea vihasi ylle". Rankankin riidan jälkeen käperryn mieheni kainaloon nukkumaan. Elämä on tässä ja nyt. Tämä hetki on tärkeä, ja tätä hetkeä emme halua tuhlata riitelyyn tai muuhun turhanpäiväiseen, vaan nautimme toisistamme.

Kun on riittävästi yhteistä aikaa, mahdollisuus avoimeen keskusteluun silloin, kun sitä tarvitsee, yhteiset "pelisäännöt" lisäksi rehellisyyttä, luottamusta, hellyyttä, kunnioitusta, ja se kaikista suurin: RAKKAUS. Silloin ollaan jo tiellä kohti kestävää avioliittoa. Lisäksi tietysti molempien halu sitoutua tähän liittoon.

Luulen, että usein avioliittoon mennään väärillä perusteilla. Voidaan esimerkiksi ajatella, että särkynyt suhde korjataan menemällä naimisiin. Aluksi idea voi tuntua loistavalta, yhdessä suunnitellaan häitä ja ollaan onnellisia, mutta häiden jälkeen koittaa arki, ja sitä ei kestetä. Nykymaailmassa avioliittoa ei ehkä kunnioiteta tarpeeksi, yhteiskunnan mukana ihmiset ovat muuttuneet itsekeskeisemmiksi ja hedonistisemmiksi. Ajatellaan, että mikä tuntuu hyvältä, on oikein. Viihdekulttuuri korostaa seksin ja seksikkyyden valtaa ja voimaa, ahneus ja irstaus ovat valloillaan, ja sitä pidetään normaalina. Nettiseksi, porno ja syrjähypyt tuhoavat yhä useamman liiton. No, nyt eksyin jo aiheesta. Eli asiani oli, että kyllä avioliitto voi olla onnellinen ja kestävä, tuoda elämään sellaista nautintoa ja onnea, mitä ei mikään muu pysty tarjoamaan Avioliitto rakennetaan yhdessä, ja siinä eletään yhdessä, se vaatii molemmilta lujaa tahtoa ja sitoutumista. Vaikeistakin asioista voidaan yhdessä selvitä. Mikä sen ihanampaa kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sellaista huolenpitoa ja rakkautta, mitä voi saada omalta puolisolta, ei pysty mikään/kukaan muu tässä yhteiskunnassa tarjoamaan. Maailma on kylmä ja kova, puolison vierellä se näyttää kauniimmalta ja turvallisemmalta.

Nämä ovat minun kokemuksiani, jokainen tehköön ratkaisunsa itse ;) Ja huom. en väitä, etteikö sinkkunakin voisi olla onnellinen, tämä vain sopii minulle ja on minun mielipiteeni :)

Olen onnellisesti naimisissa,ja tietysti maailman parhaan miehen kanssa.
Parisen vuotta sitten seurasin näitä keskustelupalstoja tiiviisti ja aloin itsekin murehtimaan ihan älyttömiä asioita.Vähän väliä tuskailin että onkohan meillä nyt OIKEESTI kaikki hyvin .Jotenkin kaikki lukemani ihmisten murheet manipuloivat aivojani ja tunteitani aika rankastikin.
Sitten tapahtui jotain...Tietokone sanoi "kaput" ja oltiin kolme kuukautta ilman konetta.En siis päässyt vapaa-ajallani nettiin ollenkaan,enkä töissä todellakaan ehtinyt.
Sen kolmen kuukauden aikana aivot ja sydän virkistyivät enkä murehtinut enää mitään turhia olemattomia juttuja.
Vihdoin kun saimme uuden koneen ja tulin lukemaan näitä palstoja niin suhtautumiseni on täysin muuttunut.Enää ihmisten jutut eivät saa päätäni sekaisin ja osaan eriyttää toisten jutut omasta elämästäni.Mutta todellakin niin voi käydä että jos aina vaan lukee/kuulee kaikenlaisista peikoista jotka vahtaavat parisuhdetta,voi itsekin alkaa ajatella vaikka mitä sontaa omastaan.
Minut nettibreikki sai ainakin ajattelemaan uudella tavalla.Näköjään näiden palstojen jatkuva lukeminen voi olla jollain tapaa "vaarallistakin".
Pidä sinäkin breikki äläkä lue näitä palstoja hetkeen.Kokeile ainakin jos vähänkin alkaa ahdistamaan.

Seurusteltiin yli 6 vuotta, jonka jälkeen mentiin naimisiin. Missään pilvilinnoissa ei leijailla, mutta suuria riitojakaan ei ole.

Olemme oikein tyytyväisiä ja onnellisia tässä tilaneessa. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että uskalsimme sitoutua toisiimme täysin ilman mitään takaportteja.

Ei näitä tarvitse suuremmin huudella, muttei ole valittamistakaan. Eli eletään omaa elämää.