pelkoja ja ahdistuksia. Markkinavoimat pakottavat loputtomaan kilpailuun, mistä saa palkinnoiksi riittämättömyyden ja vajaavaisuuden tunteen.
Markkinavoimat lietsovat nälkää jota ei voi koskaan tyydyttää. Pohjatonta halua saada lisää ja parempaa.
Koko elämä on kaupallistettu ja en voi olla huomaamatta miten tämä markkinakapitalismin rakenne, termistö ja toimintamalli on tunkeutunut kaikkialle, jopa ihmissuhteisiin.
Joku ajattelee että paskat, mutta totta se vaan on. Kaikki kytkeytyy kaikkeen ja se asia mikä on kulloinkin pinnalla tunkeutuu myös sinne, missä se ei ole enää suoraan kytköksissä lähtökohtiinsa.
Kun katsoo tätä palstaa, niin näkee etäisen heijastuksen koko yhteiskunnan tilasta, aivan samalla tavalla kun vanhoista mainoksista näkee mikä arvomaailma kyseisenä aikana on ollut.
Markkinavoimat lietsovat nälkää jota ei voi koskaan tyydyttää. Pohjatonta halua saada lisää ja parempaa.
Koko elämä on kaupallistettu ja en voi olla huomaamatta miten tämä markkinakapitalismin rakenne, termistö ja toimintamalli on tunkeutunut kaikkialle, jopa ihmissuhteisiin.
Joku ajattelee että paskat, mutta totta se vaan on. Kaikki kytkeytyy kaikkeen ja se asia mikä on kulloinkin pinnalla tunkeutuu myös sinne, missä se ei ole enää suoraan kytköksissä lähtökohtiinsa.
Kun katsoo tätä palstaa, niin näkee etäisen heijastuksen koko yhteiskunnan tilasta, aivan samalla tavalla kun vanhoista mainoksista näkee mikä arvomaailma kyseisenä aikana on ollut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ne samat parisuhde markkinavoimat tuovat myös riittävyyden ja voimakkuuden tunteen silloin, kun oikea ihminen osuu kohdalle. Sosialistista/kommunistista kollektiivi "pari"suhdettako tässä pitäisi harrastaa? Typerää pseudointellektuallia lässytystä minun mielestäni.
Ne markkinavoimat myös pakottavat toimijan pohtimaan kohderyhmää ja tarjottavan tuotteen hinta-laatu suhdetta. Helppoahan se on syyttää kilpailua siitä ettei kelpaa sen sijaan, että keskittyisi parantamaan tarjoamansa tuotteensa laatua tai keskittymään johonkin vähemmän laatu/bränditietoiseen markkinasegmenttiin :-)
Viestin aloittaja taisi tarkoittaa nimenomaan kaltaisiasi filosofeja. Onneksi sulle sentään oli hymiö lopussa, mutta äitini sanoin: ei niin leikkiä ettei puolet totta. Tuot mieleeni entisen pomoni, joka messusi posket innosta punaisena "oman elämänsä ulkoistamisesta" (viitaten siihen, että siivouksen, remonttihommat yms. voi ostaa palveluina sen sijaan että tekisi itse).
Totta kai toiset meistä ovat kauniimpia, komeampia, älykkäämpiä ja huumorintajuisempia kuin toiset ja ihmiset pyrkivät löytämään "parhaan" kumppanin, jonka omilla avuillaan voivat saada. Mutta bisnes-bulshitt -kielen ja ajattelun soveltaminen kaikille elämän osa-alueille on kyllä mielestäni vitsaus.
On jokseenkin huvittavaa, että kun kritisoi markkinakapitalismia ja sen soluttautumista jokaiselle elämän osa-alueelle, niin heti joku kaivaa kommunismin raadon haudasta.
Ikäänkuin olisi olemassa vain turbokapitalismia tai änkyräkommunismia. Niinkö?
En minä vastusta kapitalismia tai markkinataloutta, mutta pidän kyllä sen nykyistä suuntaa liian äärimmäisenä, kaikennielevänä ja kaiken alistavana.
En myöskään tarkoita, etteikö ihmisen tulisi pitää itsestään huolta (tämä ns. markkina-arvo).
Otan kantaa vain siihen että nykysuuntaus luo ihmisille olemattomia pelkoja, olemattomia tarpeita ja olemattomia odotuksia. Tämä on kapitalismin nykysuunta, ja se on myös siirtynyt muille elämän osa-alueille, mm. ihmissuhteisiin.
Haetaan sellaista jota ei ole olemassa ja yritetään olla sellaisten mallien mukaisia, jotka ovat epärealistisia. Järki on jäänyt kelkasta, on tullut vauhtisokeus ja valheelliset odotukset ja lupaukset ovat lumonneet monet meistä.
Ei, minä en ole kommunisti. Minä olen realisti ja asia jota ajan on että ihmiset alkaisivat ajattelemaan ihan ite.
Suuri filosofi Jope Ruonansuukin sanoo: "Aatteleppa ite". Tuota neuvoa voisivat noudattaa monet niistä, jotka nyt ovat ottaneet Jari Sarasvuon ja muun bisnespoppoon opetukset tosissaan.
ja se on saatu näyttämään normaalilta ja terveen järjen mukaiselta. Ihmissuhteistakin puhutaan talouden kielellä, mikä se on surkuhupaisaa. Jos et hehkuta ultraliberalistisen talousajattelun puolesta, olet kommari. Taloudesta on tullut kuin uskonto, ja taloususkovaiset hokee mantraansa kun eivät muusta välitä tietää.
Valtion virallinen deitti- ja avioliittoneuvosto voisi ihan hyvin jakaa ihmiset toisilleen. Valtion suunnitteluvirasto voisi ihmisten tietojen ja mieltymysten perusteella järjestää parhaiten sopivat ihmiset yhteen. Tästä parisuhdepäätöksestä ei tietenkään voisi valittaa ja jotta rakkaus ei siirtyisi "mustaan pörssiin", pitäisi uskottomuudesta ja luvattomasta seurustelusta määrätä kovat rangaistukset.
Tai siten voitaisiin jättää asiat ihmisten itsensä,eli markkinoiden hoidettavaksi. Kumpi vaihtoehto kuulostaa paremmalta?
Jokainen naikoot omaan säätyynsä. Duunarit keskenään, akateemiset keskenään, rikkaat keskenään, köyhät keskenään jne.