minusta teillä kakkosilla että pettäjällä on mielenterveysongelmia.
kuka täyspäinen haluaisi koskea varattuun ???
yöks...
en ikinä pystyisi menemään sänkyyn varatun kanssa - ajatuskin kuvottaa- ja vielä jos oma puoliso olisi samana päivänä vailla seksiä ni mennä sänkyyn sitten sen kanssa. siis hyi...
eikö ole hiukkasen pimeää?
sitten jos vielä käydään matkalla toisen kanssa ja ostellaan lahjoja niin eikö sekin ammu jo yli?
minusta on turhaa selittelyä aikuselta ihmiseltä joka selittelee että on eroamassa- paskat sanon minä.
aikuinen tervepäinen ihminen hoitaa vanhan suhteen alta pois- suree- elää hiukan itselleen- etsii uuden kumppanin?
aikuinen ihminen ei petä- koska on vastuuntuntoinen ihminen joka kantaa vastuunsa suhteestaan.
tervepäinen ihminen ei selittele kellekkään että olen nyt eroamassa ja uskottele millekkään kakkoselle että on eroamassa koska tervepäinen ihminen eroaisi vanhasta suhteestaan ja miettisi miksi suhde ei toiminut ja katsoisi peiliin?
minusta ei olisi kakkoseksi- odotella jonkun epätasapainosen ihmisen soittoa että nyt passaa että tuo toinen on silloin siellä ja siellä- voidaan tavata?
siis oikeesti??? hyi???? haloo????
jos mulle tulis joku tuollanen tyyppi ehottelee niin neuvosin sitä suoraan psykologille ja varmasti jos ite oisin kakkonen niin menisin suoraan vapaaehtoisesti hoitoon.
minusta tervepäinen ihminen laittas ensin oman elämänsä järjestykseen ja ettis sitten lisämausteeksi toisen tasapainosen ihminen kenen kanssa harrastaa sitä upeaa seksiä ja toimia niin kuin toimisi pettäessään. mutta silloin se ei loukkausi ketään.
nyt kakkoset ja pettäjät kattokaa peiliin ja miettikää mikä elämässänne on pielessä? miksi olette noin epätasapainossa?
kuka täyspäinen haluaisi koskea varattuun ???
yöks...
en ikinä pystyisi menemään sänkyyn varatun kanssa - ajatuskin kuvottaa- ja vielä jos oma puoliso olisi samana päivänä vailla seksiä ni mennä sänkyyn sitten sen kanssa. siis hyi...
eikö ole hiukkasen pimeää?
sitten jos vielä käydään matkalla toisen kanssa ja ostellaan lahjoja niin eikö sekin ammu jo yli?
minusta on turhaa selittelyä aikuselta ihmiseltä joka selittelee että on eroamassa- paskat sanon minä.
aikuinen tervepäinen ihminen hoitaa vanhan suhteen alta pois- suree- elää hiukan itselleen- etsii uuden kumppanin?
aikuinen ihminen ei petä- koska on vastuuntuntoinen ihminen joka kantaa vastuunsa suhteestaan.
tervepäinen ihminen ei selittele kellekkään että olen nyt eroamassa ja uskottele millekkään kakkoselle että on eroamassa koska tervepäinen ihminen eroaisi vanhasta suhteestaan ja miettisi miksi suhde ei toiminut ja katsoisi peiliin?
minusta ei olisi kakkoseksi- odotella jonkun epätasapainosen ihmisen soittoa että nyt passaa että tuo toinen on silloin siellä ja siellä- voidaan tavata?
siis oikeesti??? hyi???? haloo????
jos mulle tulis joku tuollanen tyyppi ehottelee niin neuvosin sitä suoraan psykologille ja varmasti jos ite oisin kakkonen niin menisin suoraan vapaaehtoisesti hoitoon.
minusta tervepäinen ihminen laittas ensin oman elämänsä järjestykseen ja ettis sitten lisämausteeksi toisen tasapainosen ihminen kenen kanssa harrastaa sitä upeaa seksiä ja toimia niin kuin toimisi pettäessään. mutta silloin se ei loukkausi ketään.
nyt kakkoset ja pettäjät kattokaa peiliin ja miettikää mikä elämässänne on pielessä? miksi olette noin epätasapainossa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Yhdyn sinuun! :)
aivan samaa mielta kanssasi!!
Teoriassa elämä meneekin näin ja niin sen pitäisikin mennä.
Mutta harvoin ihminen elää elämänsä virheettömänä, vahvana, täyspäisenä ja - tunteettomana. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi virheitä tehnyt. Ja kun pintaa kuopsuttaa, kaikilla aikuisilla ihmisillä on mitä omituisempia juttuja johonkin suuntaan.
Nuoret ihmiset vielä hokevat, että "en koskaan". Niin se mustavalkoisuus murenee ja elämä saa monia lisävärejä, kun tulee ikää lisää.
Aikuinen tervepäinen ihminen ei kyllä syöksy
sarja-avioliittoihin, no USAssa ehkä, mutta ei Suomessa. Sori vaaan.
Henkilökohtaisesti oma virheeni ja sekopäisyyteni on sitä, että sopivaa miestä ei helpolla löydy. Ja sitten sopiva löytyy varatusta, joka ei kyllä koskaan ollut eroamassakaan. Päätin siis suhteen sen vaikeuteen, koska helpompaa on tietenkin rakastaa vapaata miestä, kuin varattua miestä.
Vitsi, kun elämä olisi niin helppoa, että kun päätät rakastua ihmiseen, niin sitten rakastut. Ja kun päätät, että et rakastu, niin sitten et rakastu. Kun kaikki olisi vain kiinni päätöksistä. Et liho, kun päätät niin, et katso myöhään illalla hyvää leffaa, kun päätät niin, et koskaan tiuski kun päätät niin. Siis onko tällaisia ihmisiä olemassa? Henkilökohtaisesti heillä ei ole kyllä minulle mitään annettavaa enkä todellakaan sopisi seuraan. Kuolisin ikävään.
Joo ei elämä todellakaan ole niin musta-valkoista, että voisi päättää mitä milloinkin tuntee. Itsellä ollut nuorempana aloittajan kaltainen tiukka moraali näiden asioiden suhteen, mutta kyllä se moraali löystyy iän myötä. En mä mene moralisoimaan kenenkään tekemisiä, kun en voi niistä toisten tunteista tietää.
Itsellä tilanne, että olen varattuun mieheen äärimmäisen ihastunut. En vaan tunteilleni mitään mahda. En tiedä vielä kuinka tässä käy, koska ihastukseni on kunnollinen ihminen ja empii suhteeseen antautumista.
Tuntuu ettei ihmisillä ole omaa tahtoa ollenkaan.
Ei se todellakaan niin mene ettei asioihin voi itse millään tavoin vaikuttaa.Kyllä ihminen antaa itselleen luvan rakastua. Kaikille voi toki houkutuksia tulla, mutta niistä täytyy varatun ihmisen pystyä kieltäytymään.Ei rakkaus ja rakastaminen tapahdu silmänräpäyksessä.Pelottava ajatus, ettei voi muka itse vaikuttaa elämänsä kulkuun. En ainakaan itse haluaisi olla niin tahdoton etten pystyisi omaa elämääni kontroloimaan. Kyllä ihminen päättää elämästään itse.
tarvitse ottaa niin tosissaan. Nauti tunteesta, se on ihanaa.
Jos jätät sen tuolle asteelle, voit säilyttää muiston kauniina, ilman lopun katkeruutta, kateutta, pettymystä ja ikävää. Mies voi lähteä kokeilemaan kanssasi, kokeilee aikansa ja myös kiintyy. Ei jätä kuitenkaan puolisoaan ja sinä sitä odotat. lopulta jättää sinut kun ei jaksa valehtelua enää ja puoliso voittaa vaakakupissa. Sinä itket että miksi koskaan lähdit tähän mukaan ja elämä on vaikeaa pitkään.
Itsekin parisuhteen aikana olen ihastunut monesti, mutta ei se vielä mitään tarkoita, tunteita tulee ja menee. Aina tulee myös uusia ihastumisia ja yleensä ne liittyy tiettyyn luonteenpiirteeseen, ei ihmiseen kokonaisuudessaan (eihän toista edes tunne kunnolla).
Voit myös miettiä, mikä on sen asian osuus, että (jos) olet sinkku ja kokonaan vailla miestä? Yksinäisyys pistää kokeilemaan, että josko sittenkin vaikka varatun miehen kanssa?
Älä ainakaan tuossa tilanteessa lähde leikkiin mukaan. En löisi vetoa sen puolesta että koskaan saisit miestä pelkästään itsellesi.
Joskus on syytä ottaa tunne tunteena ja jättää asiaan liittyvät ikävyydet kokeilematta. Mutta ihastuneena tätä on vaikea noudattaa, tunne huutaa että kyllä meistä tulee vaikka mitä, tunteet on niin vahvat. Eikä ikinä uskoisi että se menee ohi, jommalta kummalta nopeammin kuin toiselta.
suhteeseen alkajat ovat ihmisinä hyvin vietävissä olevia. Kuvaavat itse itseään tunteellisiksi, mutta oikeammin ovat enemmänkin jokaisen tunteen vietävissä.
Eivät nekään, jotka suhteesta varattuun ymmärtävät kieltäytyä, ole mitään tunteettomia. Yhtä vahvat tunteet (huumaava ihastuminen) heilläkin on! He vain ymmärtävät ettei jokaista tunnetta tarvitse noudattaa. Esim. suuri raivo menee myös tunteena ohi jonkin ajan päästä eikä henkilöä johon se kohdistuu kannata raivonpuuskassa esim. tappaa.
Järkeä voi käyttää vaikka tunteet pelissä olisivatkin. Toiset osaa toiset ei. Ei siinä ole mitään hienoa, jos ihminen on jokaisen tunteen vietävissä, eikä osaa kontrolloida itseään yhtään.
suhteen. niille emme voi mitään, mutta teoilleem voimme. Miksi unohtaa järki ja toimia kuin kuolaava koira.
Rakkautta voi todellakin olla ensi silmäyksellä. Nekin, jotka ovat oikeasti onnellisesti naimisissa, ovat sen kertoneet.
Siis aina ei voi vaikuttaa elämänsä kulkuun. Se on USAlaista äärioikeistolaista ideologiaa, kylmää ja syyllistävää.
No minä olen exkakkonen, otin elämäni takaisin omiin käsiini. Mutta kaikki eivät siihen pysty, ei etenkään se varattu. Uusi kakkonen tulee, kunhan sopiva löytyy. Elä hätäile, ei se heti tule!
Se on eri asia, jos saat olla varatulta rauhassa.
Mutta viikkokaupalla tapahtuva pommitus, joka kohdistuu ihmiseen, joka on rakastunut, on liikaa. Jos suuria tunteita ei ole, voi hyvin sitä järkeään ja tahdonvoimaansa käyttääkin.
Jos henkilö olisi jokaisen tunteen vietävissä, ei edes osaisi tänne kirjoittaa..
Ja miksi varattu pommittaa? Se johtuu siitä, että hänellä ei ole menetettävää, jos ei onnistu.
Vaimo on aina siinä vierellä.
NORMAALI ihmien hallitsee tunteensa ja käytöksen , turha sinun on muuta väittää , voit myöntää rehellisesti että olet ilkeä ,ITSEKÄS pahansuopa, muista ihmisistä piittaamaton ,olen minäkin nuorena kokenut tunteita moneenkin vieraaseen , mutta kyllä olen AINA järkeillyt mitä siitä seuraa ja mitä menettää jos juoksee tunteitten perässä , olen vahvasti sitä mieltä että ihminen joka on tunteitten vietävissä ON ERITTÄIN TYHMÄ JA LOPPUJEN LOPUKSI MYÖS VASTUUTON IHMINEN , SEMMOSEEN IHMISEEN EI KOSKAAN LOPPUJEN LOPUKSI VOI LUOTTAA , on siis epäluotettava ihminen ,eikä hänelle voi mitään vastuullisia tehtäviäkään koskaan antaa , koska hän voi tunteitten varjolla tehdä jopa rikoksen , mieti sitä mikä oikeesti olet.
tunteisiinsa , ne VOI HALLITA , se on pelkästään päätöksen tekoa ,ja asioitte panemista tärkeys järjestykseen, jos hairahtuu kiellettyyn suhteeseen se on AINA tehty päätös ,on tietoisesti halunnutkin kielletyn suhteen,ja silloin ihminen on muista ihmisistä täysin piittaamaton ,ajattelee vain itseään ja nautintoa , on siis ihmis- suhteissaan vastuuton ,ja epäluotettava ihminen.
Missä välissä ehdit rakastua tuohon pommittavaan
varattuun ihmiseen? Ihastunut varmaan olet,kovastikkin, mutta rakastunut...? Olitko jo ollut suhteessa häneen ja ehtinyt rakastua.
Jos varattu ihminen ei selvää rauhaanjättämis pyyntöä ymmärrä, niin uskoisin että vastuu on silloin saaliilla, ja tässä tapauksessa sinulla.
Sinulla vaan ei ole voimia torjua pommitusta tarpeeksi jämäkästi, vaan toinen tajuaa että vastustelusi on teennäistä. Alitajuisesti toivotkin ettei sinua jätettäisi rauhaan. Kuvittelet, että "pommittaja" pommittamalla todistaa rakkautensa sinuun, ja siten oikeutat itsesi kuvittelemaan, että olet osallisena suureen,kaikkivoipaan ja järjettömään tunnemyrskyyn, jolle kukaan ei vain mitään mahda.
Kokemus opettaa käytännön, teoria teorian.
Ei todellakaan ole voimia torjua pommitusta tarpeeksi jämäkästi alussa, koska tunteet ovat niin vahvat. Teennäistä vastarinta ei ole, mutta heikkoa. Sitä yritin selittää.
Pommittaminen ei ole rakkautta eikä aina ihastumistakaan varatun puolelta välttämättä, senkin jo kerroin. Lue siis teksti uudestaan.
Jos joku viisas osaa vetää viivan rakastumisen ja ihastumisen välille, niin ilmoittautukoot heti tänne! Kertokaa ihmeessä, mikä ero siinä on!
Ihmisillä, jotka ihastuvat ja rakastuvat helposti, on helppoa. Mutta jos se tapahtuu harvoin, "on piru irti", on mies naimisissa tai ei. Tunteet vievät mennessään. Konkarit ovat eri juttu, miehiä menee ja miehiä tulee.
Kuvittelet.... kaikenlaista
Rakastuminen tapahtuu ihastumisen kautta. Ihastuminen ei aina edes muutu rakastumiseksi.Rakastunut ihminen on oppinut jo tuntemaan toisen hyvin ja -hyväksymään toisen huonotkin puolet.
Ihastutaan-rakastutaan-rakastetaan.
jonka tunsin jotenkuten ennestään. Tuttavia olimme ja niin vain ihastus pääsi tapahtumaan. Pientä viatonta flirttiä oli ilmassa ja haaveilin siitä millaista miehen kanssa olisi. Olin aivan ihastunut häneen mutta samalla tiesin että hän on varattu joten pieni varoituskello soi taustalla.
Ilmeisesti minulla sitten on jonkinlainen itsesuojelumekanismi tallella, sillä vaikka olin korvia myöten häneen lääpällään, suurimmat tunteet loppuivat kuin seinään sillä hetkellä kun mies ehdotti meidän välille "vähän enemmänkin" eli siis salasuhdetta. Petyin siihen että mies oli valmis pettämään puolisoaan.
jos miehen parisuhde olisi oikeasti ollut huono ja hän olisi muuten vaan jättänyt puolisonsa, voisimme kenties olla nyt yhdessä. Mutta aloitteellaan hän teki selväksi että pieni seikkailu kanssani olisi mukava. Olen realisti ja ymmärsin tämän. Korkeentaan saisin miehestä joskus pettävän puolison itselleni.
Kun miehelle tekee selväksi ettei halua moiseen mukaan, täytyy olla aika hölmö yksilö jos jatkaa kinuamista tämän jälkeen pitkäänkin. Kyllä silloin myös tämä toinen nainen lyö vettä myllyyn osaltaan.
Jotkut ihmiset uskovat itsestään ehkä ihastuneena hieman liikoja ja mielellään selittävät varatun parisuhdeongelmilla kaiken. "Me sovimme vain paljon paremmin yhteen" tuntuu olevan yleinen ajatus. Ehkä se tuntuu myös hyvälle että varattu jaksaa vain pommittaa kerta toisensa jälkeen. No mikäs sillä on pommittaessa vaikka vuosikausia, kun puoliso on jo rinnalla. Vapaana miehenä tuskin jaksaisi kuukautta pidempään vongata jos sitäkään.
En kyllä oikein ymmärrä tuota "jos varattu ihastus kokoajan pommittaa niin ei siitä pysty kieltäytymään"... Kysymys on kai siitä ettei edes halua kieltäytyä, eikä se tosiasia, että varattu on valmis pettämään puolisoaan, haittaa toista naista mitenkään. Ei ehkä osata ajatellakaan että sama kohtalo osuu sitten myös itselle aikanaan.
Ymmärrän pointtisi. Toivo elää vaikka todellisuus on tiedossa. Kun on antanut itsensä ihastua, sitä toivoo että saisi toisen itselleen ja silloin on vaikea ajatella järjellä.
Mutta siinä on eroja eri ihmisten välillä, että miten ihastumaan itsensä ylipäätään päästää varattuun henkilöön. Fiksuimmat eivät anna tunteidensa viedä niin pitkälle että eivät pääse irti ihastumisestaan. Fiksut eivät "hieman kokeile" vetovoimaa varatun ja itsensä välillä ja kun huomaavat ihastumisensa, jarruttelevat sitä hieman. Eivät tarkoituksella rupea liian läheisiksi varattujen ihmisten kanssa. Antavat tunteiden viedä sitten jos toinen joskus sattuu eroamaan.
Ehkä se mitä yritän selittää on, että ne jotka tuntuvat näiltä salasuhteilta välttyvän, kunnioittavat muiden(kin) ihmisten parisuhteita, eivätkä ensin ihastu johonkin ja sitten mieti onko henkilö varattu vai ei. Varatut ovat jo valmiiksi heille hieman "nou nou", koska siitä ei kuitenkaan mitään hyvää tulisi.
Ehkä se alkoholikin jotain joskus selittää...
Ainakin itselläni se meni niin, että en "antanut", koska sehän olisi ollut väärin, koska mies on varattu.
No seksiä ei sitten harrastettu. Mutta niin monta tuntia siinä ei-harrastamisessa sitten meni, että siinä ajassa olisi moni muu käynyt treffeillä monta kertaa.
Olis sitten varmaan pitänyt olla oikein moraaliton ja mennä heti sänkyyn. Se olisi varmaan säästänyt jatkotarinalta, mutta tässä tapauksessa halusin tehdä oikein, josta tulikin sitten väärin.
Don't worry nuoriso. Jos mies olisi teidän puolisonne, olisitte jutelleet kanssani useamman kerran.
Huokaiskaa siis.
Puhut asiaa. Ihmetyttää lähes kuusikymppisen ukon sekstailut leskirouvan kanssa, kun siltä puolelta ei ollut kyse rakkaudesta vaan seksin saamisesta. Itse kyllä hakisin tasokkaan rakastajan enkä miestä, jonka näkeminenkin suorastaan etoo,koska on ruma, epäsiisti, huonot hampaat jne. Liekö vain kostoajatus, kun itse nainen on tullut petetyksi. Kukapa kertoisi mitä naisen mielessä liikkuu.
Kukapa tietää, minkälaisia me olemme kuuskymppisinä. Kenties otetaan sieltä, mistä saadaan. Ukot ovat joko kuolleet tai vetelevät viimeisiään. Halut ne on hiilelläkin.
Nuo jutut on miltei pakko kokea itse ennenkuin ne todella tajuaa. On niin helppo aina sanoa "minä en koskaan..." ja "sinä teet väärin..."
Kyllä jotkut tosiaankin ovat eroamassa, kun ovat uskottomia. Toiset taas eivät. Joku lopettaa uskottomuuden, toinen ei. Joillakin on avioseksiä kotona, toisilla ei. Jotkut tuntevat itsensä uskottomaksi sivusuhteelleen, jos heillä on vielä avioseksiä - toiset lopettavat siis avioseksin, mutta toiset eivät Jne. jne.
näyttää pärjäävän ne henkilöt, jotka varovat varattuihin ihastumista ja keskittyvät vapaisiin miehiin/naisiin.
On äärimmäinen "lottovoitto"todennäköisyys törmätä varattuun, joka oikeasti on eroamassa, ja toisekseen, valitsee salasuhteekseen juuri suuren rakkautensa. Todennäköisempää kun on että varattu ei ole eroamassa koskaan tai jos onkin, salasuhde on tavallaan vain irtipäästämistä helpottamassa, ns. siirtymävaihe ja se uusi puoliso löydetäänkin muualta.
Tämän rinnalla taas tutustuminen vapaaseen ihmiseen, jonka kanssa voi tapailla ja soitella silloin kun mieli tekee ja tutustua avoimesti...
Lähtökohdat onnistumiselle ovat huikeasti paremmat. Suhde perustuu todennäköisemmin aidolle keskinäiselle kiinnostukselle.
Salasuhteelta voi välttyä järjen käytöllä ja yksinkertaisesti sillä ettei päästä itseään ihastumaan toivottomasti varattuun alunperinkään. Ihastuminen ei tarkoita sitä, että sen mukaan pitää lähteä tai että ihastuksen kohde on ainoa "oikea" tässä elämässä.
No eipä nyt todellakaan ole harvinaista, kun varattu eroaa uuden rakkauden takia (joka kyllä joissain tapauksissa alkaa olla jo melko vanha, kun ero sitten astuu voimaan). Tiedän ja tunnen tällaisia tapauksia useita. Tosin melkein kaikki noista tuntemistani ovat varattuja naisia, jotka ovat eronneet ja menneet naimisiin/parisuhteeseen sinkkumiehen kanssa. Mutta olen kuullut huhuja, että näin on käynyt miestenkin kanssa ;).
Tässä kun lukee noita viestejä, ei yhtään ihmettele, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Täällä vain päätetään mennä naimisiin ja päätetään rakastaa. Naimisiin mennään samoilla syillä kuin valitaan ammatti. Kuinkahan moni
oikeesti naimisiin mennessään tietää, mitä rakkaus on? Sitä vain päätetään, että nyt mennään...
Muualla on kovin yleistä käydä vieraissa tekemättä siitä sen kummempaa numeroa...
ei siinä katota, ketä loukkaa ja miten, elämä on siel ja tääl yhtä ihanaa hullun myllyä, eikä siinä auta vaimon tituleerata ketään mielisairaaksi, järissään ollaa ihan molemmat petturit, töitä tehdään ja asiat hoidetaan, vaikka kotona joutuu lepytys vetoja tekemään, ulkomailla viikko tai kylpylä ja taas vaimo on kiltti ja uskoo ihan mitä vaan.