Eli, mitäpä olet askarrellut viimeksi?
Kukko teki tälläisen iltapuhteina verstaalla.
http://www.aijaa.com/v.php?i=2125768.jpg
Jotain strategisia tietoja: Käyttötarkoitus apupöytä/mikroaaltouunin pöytä.
Materiaali tervaleppä ja mänty. Nysväämisen vähentämiseksi käytin enimmäkseen varastokokoa olevaa höylättyä puutavaraa.
Jalkoihin tölväsin 12mm poralla reiät noille tulpille ja vasta sitten ruuvinreiät. Tämä siksi että jälkikäteen tulpanreiän poraaminen olisi sälöttänyt puuta turhaan. Jalkojen pohjassa on rampamuhvit ja tallat joita voi säätää.
Pöydän kansi on jämäpala tervaleppäliimalevyä joka on jiirikehystetty tervalepällä. Sahasin kehyksiin ja liimalevypalaan uran jonne pistin vanerisoiroa ja polyuretaaniliimaa joka huolehtii siitä että ei tarvi pahemmin tilkitä pieniä koloja liitoksissa eikä arvailla meneekö liitos kohdakkain. Neljä liimapuristinta ympärille niin automaattinen onnistuminen. Olisin käyttänyt lamelloja mielummin mutten löytänyt konetta mistään...
Rungon osat hioin 120 hiekkapaperilla kevyesti, kannen sitten huolellisemmin 240 karkeuteen saakka. Tuossa pöytä on vielä vailla lakkaa, tarvii käydä kaupassa hakemassa sellaista...
Vittumaisinta : Nysvätä nuo jiirikehykset. Puoli milliä liian pitkä tai lyhyt niin jää irvistään sauma. Oli pakko käyttää isointa pöytäsahaa tässä koska siinä on ainoa tarkka kulmasahaus. Joten siinähän sitä rampattiin sahan ja kokoamispaikan väliä jatkuvasti eikä oikein mitään tuntunut tapahtuvan...
Mokia : En sitten katsellut rungon ristimittaa ennenkuin kokosin rungon. Puolen sentin verran salmiakissa. Muutama sauma jäi hiukan aukinaiseksi eikä PU-liima täyttänyt niitä. Olisi voinut olla säästelemättä sen liiman kanssa... Täytän saumat vaan lakalla ja annan olla sellainen. Puupastaa voisi käyttää jos olisi sellaista. Ei ole.
Onnistumisia: Koko millilleen suunniteltu. Kansi on nätti ja hionnan jäljiltä suora ja naarmuton. Ja se kun ei ollut mitään valmista suunnitelmaakaan pöydän korkeutta ja kannen kokoa lukuunottamatta niin oli hienoa kun kaikki meni tehdessä ihan nappiin, mitään osia ei tarvinnut tehdä toista kertaa ja lopputulos on toimiva.
Lisäideoita: Nyt kun mietin niin olisi voinut tehdä tuohon kannen reunojen ja sisäpalan väliin muutaman millin vahvuisen täytekerroksen tummemasta puusta siten että siihen tulee tumma neliö. Jalat olisi voinut tehdä jotenkin koristeellisemmiksi kuten myös nuo jalkojen väliset tuet. Toisaalta turhaa hifistelyä, joskus yksinkertainen on kaunista.
Aikaa meni kaikkiaan 5 tuntia.
Kukko teki tälläisen iltapuhteina verstaalla.
http://www.aijaa.com/v.php?i=2125768.jpg
Jotain strategisia tietoja: Käyttötarkoitus apupöytä/mikroaaltouunin pöytä.
Materiaali tervaleppä ja mänty. Nysväämisen vähentämiseksi käytin enimmäkseen varastokokoa olevaa höylättyä puutavaraa.
Jalkoihin tölväsin 12mm poralla reiät noille tulpille ja vasta sitten ruuvinreiät. Tämä siksi että jälkikäteen tulpanreiän poraaminen olisi sälöttänyt puuta turhaan. Jalkojen pohjassa on rampamuhvit ja tallat joita voi säätää.
Pöydän kansi on jämäpala tervaleppäliimalevyä joka on jiirikehystetty tervalepällä. Sahasin kehyksiin ja liimalevypalaan uran jonne pistin vanerisoiroa ja polyuretaaniliimaa joka huolehtii siitä että ei tarvi pahemmin tilkitä pieniä koloja liitoksissa eikä arvailla meneekö liitos kohdakkain. Neljä liimapuristinta ympärille niin automaattinen onnistuminen. Olisin käyttänyt lamelloja mielummin mutten löytänyt konetta mistään...
Rungon osat hioin 120 hiekkapaperilla kevyesti, kannen sitten huolellisemmin 240 karkeuteen saakka. Tuossa pöytä on vielä vailla lakkaa, tarvii käydä kaupassa hakemassa sellaista...
Vittumaisinta : Nysvätä nuo jiirikehykset. Puoli milliä liian pitkä tai lyhyt niin jää irvistään sauma. Oli pakko käyttää isointa pöytäsahaa tässä koska siinä on ainoa tarkka kulmasahaus. Joten siinähän sitä rampattiin sahan ja kokoamispaikan väliä jatkuvasti eikä oikein mitään tuntunut tapahtuvan...
Mokia : En sitten katsellut rungon ristimittaa ennenkuin kokosin rungon. Puolen sentin verran salmiakissa. Muutama sauma jäi hiukan aukinaiseksi eikä PU-liima täyttänyt niitä. Olisi voinut olla säästelemättä sen liiman kanssa... Täytän saumat vaan lakalla ja annan olla sellainen. Puupastaa voisi käyttää jos olisi sellaista. Ei ole.
Onnistumisia: Koko millilleen suunniteltu. Kansi on nätti ja hionnan jäljiltä suora ja naarmuton. Ja se kun ei ollut mitään valmista suunnitelmaakaan pöydän korkeutta ja kannen kokoa lukuunottamatta niin oli hienoa kun kaikki meni tehdessä ihan nappiin, mitään osia ei tarvinnut tehdä toista kertaa ja lopputulos on toimiva.
Lisäideoita: Nyt kun mietin niin olisi voinut tehdä tuohon kannen reunojen ja sisäpalan väliin muutaman millin vahvuisen täytekerroksen tummemasta puusta siten että siihen tulee tumma neliö. Jalat olisi voinut tehdä jotenkin koristeellisemmiksi kuten myös nuo jalkojen väliset tuet. Toisaalta turhaa hifistelyä, joskus yksinkertainen on kaunista.
Aikaa meni kaikkiaan 5 tuntia.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ainaski puu näkyy muovaantuvan käsissäs. :))
Ja minussa on kultamokka-idylliä ;-D
tehä käsilläs töitä..mun appiukko on kans puuseppä.Loihtii tosi kauniita esineit ja huonekaluja iha vaa hups tosta noin..hieno lahja sulla toi kädentaito.:))
Tuo edessä alhaalla oleva tuki jossa on "aaltokuviota" on loimukuvioista leppää. Sitä jos jaksaisi kerätä lautojen lomasta saisi tehtyä kauniita esineitä. Ko. puu näet "loimuaa" kuin tuli kun sitä kääntelee. Kyseinen ominaisuus on erään loissienen tuoma ominaisuus lepässä (ja muutamissa muissa puulajeissa.)
äitienpäiväkortin ja aikaa siihen meni suurinpiirtein kymmenen minuuttia.
Mulla mitään kokopäivää oo aikaa nysvätä.:-D
Maalaamisessa oli kova homma, ei saanut käyttää kuin kahta sinistä ja niiden sävyjä.
Muuten helppo nakki. Tämmösiä tilaustöitä voi tehdä lisääkin :)
http://www.aijaa.com/v.php?i=2125870.jpg
sä ainaski olet maalari vaikko taiteilija maalari??:))
:=)
..sun linkkejä ja täytyy myöntää että sieltä löytyy vilpittömästi sanottuna hienoja töitä.
Upee ja taitohan tossa on pakko jyllätä. Paljoko paloi aikaa? Ootko siis maalari muutenkin, galleriakuvassakin suti käessä.
Tollasella taidolla... pistetäänkö kimppabisnes pystyyn kunhan saan opeteltua tekeen intarsiatöitä taidolla ja varmuudella? Sä maalaat ja mä teen puukuvioinnit saman nimen alla. Hunajakukon koristelupalvelu Oy.
:) toisinaan onnistuu toisinaan ei.
ihan nostan sulle hattua.Itte en osaa maalata ollenkaa..mut nyt pitää kyl jo kiiruhtaa.Salille viel ehittävä muuten sulkee ovet ja jää laiska olo.:))
kun tein sivussa monta muuta juttua.
Mä olen niin työllistetty etten ehdi laittaa ite bisnestä.(paitsi nyt oon lomalla) Mut toi Hunajakukon koristelupalvelu Oy olis hauska nimi :)
Myydään noita omia kädentaitoja? Vai teetkö tilaustöitä vai itseksesi jotain jota sitten kauppaat?
Jos mä opettelen sen intarsian niin varmaan jäisin ihmetteleen peukaloita pyöritellen että kuka ostais tai tarvis... :)
jumpe
vierailevien pappien puhujanpulpetti, se multa tilattiin. :)
Missään vaiheessa ujuttaa sinne jotain pirullista maalausten sekaan. Jotain pippeliä joka näkyy vaan yläviistosta katsottuna tai jotain muuta vastaavaa pikkujäynää?
:D
on neljä työnantajaa ja teen niin paljon kuin vain ennätän :) Mut normaalipalkkatyö on opettaminen. Sit tilaustyöt on asia erikseen.
mut mua välillä pelotti olla yksin kirkossa. HUI
Jeesusta ristiltä alas. Mihin kirkkoon tuo tulee? Vierailevia pappeja, maantiekirkkoonko?
Oijärven rukoushuoneessa. Tein sinne myös kastepöydän ja muuta sälää.
just tuollaista oon ettinyt, mutta matalempaa mökille pieneks "sohvapöydäks", pyödät alla. Ei löydy.
Mun käsityöt on savitöitä, viimesimmät. Saunatonttuja, hedelmälautanen, tuikkukippoja, seinämobileja..
Viimevuosina vähemmän mitään omin käsin, mikä on ikävää.
Mutta upea pöytä, ei saa kaupasta tuolaista tai se maksaa hirveesti. Ai niin,..kävin takomassa pari vuotta sitten takorautaset kukkapöydän jalat, mutta en osaa hitsata, niin ne odottaa varastossa huomista päivää...
Tuolla samalla tekniikalla paljon jyhkeämmän tarvekalun; tein esikoiselle kehdon johon saa laitettua äitiyspakkauslaatikon vuoteeksi, alle tuli sellainen avohylly tarvikkeille ja alle huonekalupyörät että muksua voi siirrellä paikasta toiseen. Ei olis ongelma siis tollanen sohvapöytäkään, siihenkin sais alle sellaisen avohyllyn helposti...
Itse diggaan just massiivipuusta. Huonekalulevy on persoonatonta.
yks tuttu tekee samoin kaikkee itse, tekee ihan alusta alkaen kaikki, liimapuulevytkin, jotta saa riittävän paksua. Kuivattaa raakasahatun laudankin ja siitä... Ja ne on kauniita, ihan isoista huonekaluista alkaen.
Minä tykkäsin siitä takomisesta, vaan on tosi vaikeeta. Yks mies tako vieressä, ja sillä se rauta meni just niinkun se halus ja oli helpon näköistä. Vaan mulla kuumentu joskus liikaa ja sitte taoin liian kovasti..hermot meinas mennä, kun tuli sellasia vänkyröitä, mutta itepähän tein. Ja se ope, joka muuten oli nainen, ei neuvonut mua ollenkaan. Niin ett kantapään kautta taottiin, ei sitä muuten opikkaan.
juurikaan luonut mitään omaa designia, olen vain laittanut autoa parempaan kuntoon ja saanut samalla keuhkoihin metalli- ja maalipölyä. Nuorempana duunasin kaksipyöräisiä.
hyvännäköinen pöytä. Kyllä puu on kaunista. Tarkkaan olet tehnyt, ei näy vikoja :)
pääsis leuhkimaan palstalla, mutta eipä mulla kuvaa siitä omien kätteni työstä ole, niin kuin ei juuri mistään muustakaan. Mulla ei ole edes muuta kameraa kuin tuo kännykamera. Kuvauskohdekin on sen verran kaukana, ettei tähän hätään viitsi kuvaa lähteä ottamaan.
Tässä kuitenkin jonkun toisen versio samasta aiheesta:
http://www.tenojoki.fi/tenoluvat/images/tenolainen_vene.jpg
ei tietenkään niin hieno kuin se itse tehty :)
Ei liity ammatillisiin osaamisalueisiin mitenkään, harrastuksiin voi liittyä. Aikaa meni huomattavasti enemmän kuin 5 tuntia. Tuossa hommassa suorakulmaviivaimella ei tee mitään.
Voin sanoa että puuveneen rakennusta taitavat - olkoota ammattilainen tai harrastelija - saa kyllä multa niin paljon kunnioitusta sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti että joudut kottikärryt hankkimaan saadaksesi sen respectin kotiin asti.
Puun saa aina kellumaan, mutta mystiikka tuleekin siitä kun matkustajat pysyy kuivana... :D
enemmän veistäneet sanoneet, että jokainen timpuri tai puuseppä kyllä kelluvan puurasian askartelee, mutta veneen tekoon vaaditaan kättä, silmää ja sielua. Se soudettavuus ja liukuvuus riittävän vakauden lisäksi on oikeasti taitolaji.
on tehnyt linnunpöntön ja pannunalusen duunissa, kun sijaistin parii veistotuntia, mutta en usko et kukaan tahtoo nähdä niitä tekeleitä. Ei meinaa niiku täysinäinen kattilallinen keittoa pysy täytenä, jos kyseistä pannunalustaa käyttää. :DD
Se on hieno se pöytä, toiset ne osaa. Olisi kiva osata itsekin. :))
Mut se mitä olen viimeksi tehnyt, niin neulonut pipon pojalle, mutta siitä on jo aikaa, olin silloin raskaana. http://www.aijaa.com/v.php?i=2126543.jpg (en tiedä onnistuiko linkitys) :DD
Ainiin, jotain pientä räveltänyt muovailuvahasta ja sormiväreillä yms., mutta en nyt taida naurattaa niillä ketään. ;P
Maksaa ja jahnia, jälkimmäistä lähinnä kesiksestä ja koisosta. Valitettavasti maksa oli vähän heikkoa (ehkä myös omani), mutta jahni olikin melkoisen onnistunutta. Mietin olisiko pitänyt sittenkin tehdä punaviinikastike sille maksalle... ja huuhdella maut lopuksi metaxalla. Harmi että on aikaa vain tällaisille tuhottaville askarruksille :)
Kulinaristinen askartelu on niitä kaikkein kunnioitettavimpia taitoja.
Syöminen - hyvä syöminen - on täysin aliarvostettua.
Suuri haaveeni on saada sellainen porukka joskus kokoon jotka ovat ruuan ystäviä. Vaikka kerran kuukaudessa viettää yksi päivä syöden. Sellaisella periaatteella että jokainen jäsen tekee koko porukalle yhden ruokalajin kukin vuorollaan, siten että koko päivä vaan syödään toisten tekemiä herkkuja - ja sitten tehdään itse koko lössille se oma pieni siivu.
Eli kokoajan saa syödä laatusapuskaa ja itse ei tarvi tehdä juuri mitään. Ruokia nauttiessa ja odotellessa voivat muut pelailla vaikka jotain tai jutustella tai mitätahansa.
Isännän/emännän rooli on se että jos jollain on menoja etc. niin ne voidaan sovittaa toimintaan, ja isäntä huolehtii että kyökissä on tilaa ja välineitä tehdä. Pitkin kuukautta ruokaryhmä suunnittelee mitä tuona safkapäivänä syödään.
Ja pointti siinä että syödään paljon pieniä aterioita ja jokainen loppuun asti ajateltu sapuska. :)
Minusta ainakin tuo on hyvä idea... :D
Kyllä kyllä, samoilla linjoilla sitten! Tuo sun idea on todella erinomainen ja monen kannattaisi kokeilla jos suinkin mahdollista. Yhdessä syöminen on yksi niistä elämän huippujutuista, ja yhdessä tekeminen yhtä hienoa jos ei hienompaakin. Ei missään nimessä hukkaan heitettyä aikaa. Itse olen aina nauttinut siitä kun on ollut tilaisuus kokkailuun kavereiden kesken.
kyllä sitten taitavaa sakkia. Mielettömän upeita aikaansaannoksia kun hiukan selailin porukan linkittämiä kuvia. Mä väkertäisi itelleni kukkatason, jos vaan osaisin väkertää sellaisen, minkä kehtais laittaa näytillekin.
Mä oon viime aikoina viettänyt aikaa suti kädessä, mutta se on sellasta hyötymaalaamista, ei mitään luomista eli sinänsä tylsää. Vanhaa tykkään entisöidä, parhaillaan tekeillä on 100-vuotiaan arkun entisöinti.
Aikoinaan sain taltioitua paperille ihan kohtuuhyviä teoksia, mutta sittemmin mun piirustus- ja maalausinspis on ollut hiukan hukassa. Tarvitsis ottaa itseään niskasta kiinni, ja aloittaa rakas harrastus uudestaan.