Minulla on kahdesta seurustelusuhteesta kokemuksia siitä että kumppani ei lainkaan kunnioita enää sen jälkeen kun he eroavat. Ensimmäisessä suhteessa erottiin yhteisymmärryksessä naisen tahdosta ja eron jälkeen hän ei ollut vähänkään kiinnostunut enää mitä minulle kuuluu. Ymmärrän jos ei halua olla ystäviä, mutta miksi henkilö ei enää välitä kuulla kuulumisia, henkilöstä joka oli aiemmin hänen paras ystävä? Riitoja tai muuta ei ole ollut ja nainen on sanonnut haluavansa pysyä ystävinä. Sen sijaan jos törmätään hän kyllä jaksaa kehua uutta miestä, muusta hän ei sitten puhu kuin uudesta miehestään. Onko tämä oikein? Minusta se on äärimmäisen ilkeä ja tökeröä toista kohtaan.
Ex-kumppanin kunnioitus erotilanteessa?
exä-
151857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
... ovat juuri tuollaisia. Niin kauan kun naisella on voitettavaa, kohtelu on hienoa. Mutta kunhan muodostut tarpeettomaksi, kohtelu on sen mukaista.
Oman kokemukseni mukaan olen samaa mieltä, vaikka varmasti miehissäkin on tällaisia hyväksikäyttäjiä :(
Lähes kaikki naiset jotka ovat olleet jollain tavalla elämässäni, ovat käyttäneet minua hyväkseen. Eräs naiskaveri oli aina yhteydessä kun hän oli masenutnut tai allapäin, lähes päivittäin vuoden ajan, mutta heti kun hän löysi miehen itselleen, hän häipyi silmänräpäiksessä mitäänsanomatta elämästäni. Samoin oli toisen naiskaverin laita, alettuaan seurustella, hän keksi mitättömän tekosyyn suuttua ja käski olla ottamatta yhteyttä enää. Sitten nainen jonka kanssa seurustelin vuoden, ei koskaan maksanut takaisin kun ostettiin lippuja, ehkäisyä, ruokaa, satunnaisia pikkutavaroita mun piikkiin. Sit oli yksi naiskumppani, joka yksi päivä jätti, käski olla ottamatta yhteytä ja vaihtoi mut lennossa toiseen mieheen. Se yhteistä on kaikissa ollut, että eron lähestyessä mahdolliset lainat ei enää makseta takaisin, vaan ajatellaan että näin ollen kun kohta erotaan, voi lainan pitää itselleen, eikä tarvi maksaa takaisin, kun käskee toisen olla ottamatta yhteyttä.
Otan osaa, naiset (ja osa miehistä) usein tuijottavat omaa napaa ja ovat itsekkäitä, eivätkä ota kumppanin tunteita tarpeeksi huomioon. Sen joskus huomaa näissä palstoilla, joissa annetaan usein neuvoksi vaan tehdä kuten itse haluaa. Sehän on juuri itsekkyyden määritelmä, tehdään kuten itse haluaa, eikä ota muita huomioon. Tai ei ainakaan tarpeeksi...
ottakaa itseänne niskasta kiinni ja lopettakaa tollainen ruikutus,ihan oikein kun naiset on käyttänyt teitä vässyköitä hyväksi..ette näköjään ole saaneet naisianne kuriin..hah..olkaa miehiä älkääkä hiiriä
Kaikki eivät ole naistenhakkaajia. Jos nainen ei halua maksaa takaisin niin mitä muuta siihen voi tehdä, pyyttää tai käskeä mut siinäpä kaikki.
ei sitä naista hakata tarvi,voi niitä muillakin keinoilla pitää ruodussa..ja jos on kyse isommista summista niin senkun lampsii ulosottovirastoon niin ne hoitaa sit homman loppuun
Olen nainen ja minulle on ollut ehdottoman tärkeää suhteen lopussa että kaikki maksettu puolin ja toisin ja mitään ei jää kumpaakaan vaivaamaan.
Minä inhoan olla kenellekään velkaa. Maksan aina velkani, vaikka olen huomannut, että aika harvinainen tapaus olen ihmisten keskuudessa, koska monethan eivät maksa velkojansa.
Sitten myös sekin, jos olen suhteessa niin tarjoaminen ja maksaminen menee puoliksi eli ei ole toinen joka aina maksaa.
Olen varakkaasta perheestä ja olen huomannut toki niinkin, että monet miehet jotka ovat lähestyneet minua ovat jotenkin automaattisesti olettaneet, että minä tarjoan ja maksan. kaikista parasta on, että asiat menee puoliksi ja eikä kenellekään jää huono fiilis.
Maine, menestys ja vauraus ovat naisille rakkauden todellisia mittareita. Kun tiputaan onnistuneiden sfääreistä alemmalle keskivertotasolle, mies saakin kuulla olevansa luuseri eikä edes rakkauden arvoinen. Haetaan siis eroa, ettei tarvitsi pilata omaa loppuelämäänsä epäonnistujan seurassa. Samalla saa rokotettua puolet omaisuudesta ja juhlat jatkuvat...
Eivätköhän naiset, jotka tarvitsevat ehdottoman auktoriteetin, ole itse suurimpia luusereita. He ovat kykynemättömiä ottamaan vastuuta itse omasta elämästään siirtämällä sen tosiasiallisesti miehelle. Eihän mies voi elää naisen puolesta ja yrittää arvailla naisen tarpeita ja toiveita. Kyseessä ei voi olla tasapuolinen toista kunnioittava rakkaus, vaan julma valtapeli ja alistusuhde. Joten turpaan vaan!
Ja silti todella tyypillistä naiselta. Silloin kun nainen toimii toisin kuin kuvasit niin hän on oikeasti jotain erityistä... ja etenkin sellaisesta erottuaan sietää miettiä muutamaan sataan kertaan että miksi oikein tuli erottua. Ne "ei kuulu enää koskaan sanaakaan" tapaukset nyt ovat sellaisia, että loppujen lopuksi parempi kun pääsi eroon.
Olisi kiehtova kuulla naisten näkäkulmaa tähän, miten he puolustavat moista käytöstä. Se on totta että tämä on hvyin monen naisen toimintatapa. Minulla ja lähipiirilläni on tästä enemmän kuin tarpeeksi kokemuksia.
" Ne "ei kuulu enää koskaan sanaakaan" tapaukset nyt ovat sellaisia, että loppujen lopuksi parempi kun pääsi eroon."
Ei minulla kyllä ole mitään intoja enää olla missään yhteyksissä exiin. Miksi pitäisi? Eihän siitä seuraa muuta kuin vitutusta. Mikäli taas voi erota ja olla muina miehinä kaveria heti sen jälkeen, niin siinä tapauksessa olisi pitänyt varmaan erota jo pari vuotta aikaisemmin.
Nurkissa pyörivät exät ovat aina haittana uusia suhteita solmiessa. En tosiaan itsekään katso hyvällä, mikäli uudella kumppanilla on liian lämpimät välit exään. Ei tarvitse olla riidoissa, mutta ei kyllä tarvi käydä kahvillakaan tai soitella. Ex on ex ja sillä sipuli. Exän takia ei kannata sotkea uusia suhteitaan.
Lapset yms. ovat sitten taas aivan eri asia. Lapsia kun on, niin silloin yhteyksiä on tietenkin pakko pitää.
Onko tosiaan näin että on vaikeaa erota ystävinä?
Vastaan itse kysymykseeni..Aiemmasta suhteesta lähdin itse ja olemme edelleen exän kanssa ystäviä. Yhteiseloa kesti 13 vuotta, mutta tunteet kuolivat kasaan omalta puoleltani. Joten ero oli paras ratkaisu.
Nykyinen exäni on edelleen minulle arka paikka eikä hänkään halua nähdä minua. Kuulemma minua ei ole helppo unohtaa mutta näin ei hänen mielestä tarvitse tehdäkkään. Hänellä on jo uusi suhde, joka alkoi todella nopeasti eromme jälkeen. Yhdessäolomme oli viha-rakkaus-suhde. Rakastimme ja vihasimme toisiamme. Intohimoa oli paljon.
Nyt hänen tahdostaan en ole missään tekemisissä hänen kanssa koska hän ei siihen omien sanojensa mukaan pysty. Siis johtuuko tämä siitä että hän on katkera minulle vai mistä? Rakastan häntä edelleen ja ottaisin hänet hetkessä takaisin. Mutta hänen omien sanojensa mukaan hän on toisen naisen kanssa tosissaan.
Todella vaikeaa on unohtaa mies tuosta vain. Ikävä kalvaa välillä todella kovaa ja en tajua kuinka hän pystyy heti jatkamaan toisen kanssa jonka hän tapasi viikko eromme jälkeen. Erostamme on vasta kuukausi.
Miksi pitäisi olla yhteydessä exään? Eihän siinä mitään "pitää" ole. Mutta "saa" kyllä.
Vaikka se rakkaus loppuisi, niin yleensä sen suhteen aikana on puhuttu kaikesta mahdollisesta, jaettu yhdessä ilot ja surut. On itketty ja naurettu yhdessä. Moni pariskunta on käytännössä myös kaksi parasta ystävää yhdessä.
Se mitä mä en ymmärrä on, että jos ennen on voitu puhua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, niin miten sen jälkeen voisi olla kuin ei olisi enää pienintäkään merkitystä mitä sille entiselle seurustelukaverille kuuluu. Ennen jaksettiin valvoa yöt jotta voitiin puhua kaikki mahdollinen läpi, miten sellaisen jälkeen voi olla ettei mitään väliä? Paitsi siis jos eroon liittyy joku ihan kohtuuton loukkaus kuten pettäminen, lyöminen tai muu.
Toiseksi, ehkä tässä tulee esiin se että kovin monessa suhteessa ollut ihminen seurustelee aina vain "nykyisen seurustelukaverin" kanssa. Ei niin että "mä seurustelen nyt X kanssa". Mulla ei kovin montaa seurustelukaveria ole ollut, mutta kaikki ovat olleet tärkeitä. Mä olen jakanut syvimmät tunteeni ja kaiken muun mahdollisen jonkun tietyn ihmisen kanssa, ketä mä ajattelen nimeltä. Mä en osaa suhtautua tähän niin, että minäpä tässä jaan syvimmät tunteeni tämän nykyisen seurustelukaverin kanssa, ja kun tämä suhde loppuu niin sitten jaan ne seuraavan kanssa ja unohdan entisen. En minä ainakaan osaa niin ajatella.
Se nyt on ihan selvää, että entisten seurustelukavereiden ei pidä heilua mukana nykyisissä kuvioissa. Ei mun mielestä silti ole paha, että jotain yhteyksiä pidetään, lähetetään synttärikortti, joulukortti, kysytään joskus mitä kuuluu. Kun ihminen ei tee noin, niin mun mielestä ainakin tuntuu silloin, että onkohan tuo oikeasti koskaan välittänyt yhtään? Ei mulla ainakaan se välittäminen ole kadonnut entisiäkään kohtaan. Tai sitten mä olen vain tyhmä ja lapsellinen.
harvainaisen hyvin vastattu, olen ihan samaa mieltä. En käsitä miksei voida yhteyttä pitää ja varsinkin alussa auttaa toista eron yli ja olla hänelle ystävä ja tuki.
tilanne on minulla. 10 vuotta heitettiin tosta noin vaan sivuun. Sattuu ja paljon. Tällä hetkellä haluaisin vain vihata kyseistä henkilöä, mutta en kykene siihen. Voimia kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa.