Tuntuu tosi ahdistavalta, kun porukat vaan riitelee koko ajan ja ilmapiiri kotona on tosi huono. Mutsi on sanonut monta kertaa, että en enää kestä ja et olis parempi olla ilman faijaa.
Olen kysynyt, et eroavatko he. En ole saanut selvää vastausta. Kyl tää muakin ahdistaa, kun en tiedä mitä tapahtuu ja jos ne eroo, et kumpi sit muuttaa pois kotoa ja kumman kans mä sit asun. En tosiaan haluis et meidän perhe hajoaa!!! Kyl kai ne riidat saa aina sovittua, vai mitä?
Olen kysynyt, et eroavatko he. En ole saanut selvää vastausta. Kyl tää muakin ahdistaa, kun en tiedä mitä tapahtuu ja jos ne eroo, et kumpi sit muuttaa pois kotoa ja kumman kans mä sit asun. En tosiaan haluis et meidän perhe hajoaa!!! Kyl kai ne riidat saa aina sovittua, vai mitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Varmastikkaan et ole saanut vastausta, koska sun vanhemmatkaan ei tiedä.
Riitoja tulee ja menee, sen sä varmaan tiedät. Joskus asioista päästään yli ja joskus ei.
Mä tiedän eronneena, että tilanne rassaa kaikkia. Kokemuksesta uskallankin sanoa, että erokaan ei ole aina paha juttu. Sä vaikutat sen verran "vanhalta", että sun mielipitees asiasta otetaan varmasti ratkaisussa huomioon. Ja varmasti sun kannattaa jutella molemipien vanhemien kanssa siitä että kuinka paljon tilanne sua ahdistaa. Kumpikin sua varmasti rakastaa ja haluaa sun parasta, mutta riitainen koti ei ole kenellekkään hyvä paikka elää.
Hei ymmärrän tunteesi ja uskon sinua sen ahdistavan,eikä ihme.
Vanhenpien kyvyttömyyteen ilmaista itseääm ja tunteitaan on usein ongelmaista! Syitä on monia joista et varmaan voi aina tietää! ko.vanhemmuutta kun ei opeteta vaan opetellaan hieman hankalasti. Entä sitten itse ilmaisua taitaa sekin jäädä lapsipuolen asemaan. Haluan sinun ymmärtävän riidan juonnetta! Mitä Sinuun tulee he varmasti rakastavat sinua kaikesta huolimatta ja ovat varmaan harmissaan uskon niin. Vanhemmuus kun ei katkea välien rikoontumiseen vaan jatkuu sinun kautta läpi elämän. sinä kumminkin olet se yhditävä tekijä...muista tämä! Sinä et ole heidän toilailuistaan koskaan vastuussa vaan he ovat sinusta!! Kaikilla asioilla on tapana loksahtaa paikoilleen tavalla tai toisella. Erossa vanhemmat oppivat näkemään pakosta oman itsensä ja virheensä kun asioihin tulee etäisyyttä kuten olet itsekin huomannut, etäännyttyä asioista pystyy tarkastelemaaan paremmin. ps.hyvä kun pystyt tuomaan tunteesi esille mikäli madollista olisi hyvä se kertoa molempien vanhenpien kuullen ja näin jakaa asia. On myös hyvä jakaa se näinkin ja herättää muutkin tai vaihtaa ajatuksia muiden joilla on sama tilanne. Kaikkea hyvää sinulle t:j
Muista, että ei ole sinun vikasi, jos vanhemmat riitelevät ja ehkä eroavatkin. Tunteensa kannattaa kyllä ilmaista eli voit sanoa riidan kestäessa, että sinusta tuntuu pahalta kuunnella jatkuvaa riitaa.
Vanhemmat käyttäytyvät joskus typerästi ja pyytävät lapsia liittoutumaan Isää/äitiä vastaan. Sano silloinkin, että rakastat heitä molempia.
Yritä hoitaa omat asiasi (koulu yms.)kaikesta huolimatta. Muista pyytää apua ystäviltä, sukulaisilta ja opettajilta, jos sellaista tarvitset. Kyllä sinä pärjäät. Voimia.
Itse olen keskellä eroprosessia oleva isä.
Meilläkin riideltiin kotona tai etsittiin muuten vain etäisyyttä. Omat lapseni ovat varmasti lähellä sinun ikääsi ja hekin kärsivät tietysti tilanteesta. Nyt kun asun muualla, ei kenelläkään ole edelleenkään helppoa, mutta ainakaan lasten ei tarvitse seurata toisiaan kohtaan kylmien vanhempiensa välejä lähietäisyydeltä.
Vaikka minulla on välillä todella ikävä lapsiani ja arkielämää heidän kanssaan uskon, että ratkaisu oli sittenkin oikea heidän kannaltaan. Koti on rauhoittunut ja he saavat halutessaan tavata isänsä.
Vaikka kohdalle sattuessa avioero aina satuttaakin, pitää vanha viisaus siitä, että aika parantaa pitkälle paikkansa.
Koita jaksaa. Vanhempasi rakastavat varmasti sinua yhä edelleenkin. Ei rakkaus omiin lapsiin kuole minnekään avioeron takia.
don
Haluan sanoa sinulle oletko harkinnut ja miettinyt valintaa mitä aiot tai missä elät nykyisin? Valintasi saattaa olla takaperoinen eli kadut lopun elämääsi tekemääsi valintaa!
Olin 10v samassa raossa kuin sinä juuri nyt kuvittelin asioiden menevän toisin tai uskoin niin,mutta toisinkävi.Uskoin uuden kuppani hyväksyvän lapseni edellisestä suhteesta (25v aviosuhteesta)isku tuli myöhemmin ja niin monta muuta...voin sanoa sinulle kun samppanian kuplinta loppuu kestävätkö rahkeet sen jälkeen?
katkeran kalkin nieleminen ei todellakaan ole mieluista. kannattaisi harkita valintoja joita olet tekemässä! Toivon kakkea hyvää Sinulle ja lapsillesi jotka tarvitsevat sinua ISÄ T:kivireki
Ja vaikka olisikin ollut, eivät ainakaan omat lapseni todellakaan voineet kovin hyvin kahden pahoinvoivan aikuisen kodissa.
Tiedän, että lapseni tarvitsevat minua. Niin minäkin heitä. Näissä olosuhteissa saatan pystyä olemaan heille jopa parempi isä. Enkä vain se isä, joka jatkuvasti riitelee äidin kanssa.
Totta kai menin aikoinaan naimisiin loppuiäkseni. Lasten takia palasin kotiin aikoinaan jo muualle muutettuani enkä sinä mielessä kadu ratkaisuani. Mutta kaikella on rajansa. Myös jatkuvalla rakkaudettomuuden, vähättelyn ja mitätöidyksi tulemisen tunteella. Asiat vain kääntyvät monasti kahden aikuisen suhteessa huonoiksi ja silloin on lapsillekin parempi pidemmän päälle, että heillä on kaksi erillään asuvaa, mutta hyvinvoivaa vanhempaa.
Itsekin vaikka en ole lasteni kanssa kuten ennen tiedän että olen parempi isä, arvostan aikaa lasteni kanssa ja lapsetkin pitävät hyvänä ettei äidin kanssa ole riitoja. Toisaalta lapsetkin kaipaavat luokseni kokoajan ja eron jälkeistä tuskaa helpottaakin kun voin heitä ottaa luokseni milloin vain.
Erosin juuri tuon rakkaudettomuuden ja vähättelyn vuoksi joten ei yhdessä asuminen minun oloani tai avioliittoa olisi parantunut. Elämä menee joskus niinkuin ei odota, kukaan ei kuitenkaan ole kuollut vaikka aikuisten rakkaus hiipui ja lapset eivät ikinä eroa vanhemmistaan.
Olen kasvattanut poikaa 7vuotta kunnes hänen äitinsä löysi toisen miehen. Olen onnellinen niistä 7-vuodesta ja toivon pojan ottaneen kasvatuksestani vaarin.
Annan sinulle pienen neuvon. Puhu erikseen kummallekin vanhemmalle erikseen ja kerro heille avoimesti omat tunteesi riidoista ja mahdollisesta avioerosta. Tiedän kummankin rakastavan sinua ja haluavan sinun parasta mutta aikuiset ovat riidoissaan yleensä niin vihaisia ettei huomaa kuinka paljon omat lapset kärsii.
Minun vanhempani eroavat. Olen jo 20, mutta se vaikuttaa minuun silti. Ei samalla tavalla kuin se olisi vaikuttanut nuorempana, mutta vaikuttaa. Ymmärrän sinua. Mutta on tässä elämässä muutakin kuin tuollaiset ikävät paskanjauhannat. Voin luvata.
Hei ! Jos sun vanhemmat riitelee useinkin, niin luulen et se vaan jatkuu ja jatkuu.
Sano vanhemmilles, että heidän riidat satuttavat sinuakin ja että heidän pitää miettiä miten riidat lopetetaan. Olisikos ero sittenkin parempi. Sä kai voit itse päättää kumman luo haluut jäädä erossa. Ainaskin mun lapset päätti itse. Ethän sä eroo vanhemmista, ne sinulle jää vielä molemmat, mutta asuvat vaan eri osoitteessa. Joskus se ero on helpotus koko perheelle. Voimia sinulle ;)
Niinkuin täällä on moni sanonut, niin joskus on parempi että se ero tulee. Itse olen 27, vanhempani ovat riidelleet viimeisen 17 vuotta eikä loppua näy. Ja siltikään he eivät ole eronneet, tätä nykyä toivon että he olisivat eronneet jo vuosia sitten. Sen sijaan että meillä ois kaks omilla tahoillaan tasapainoista ja onnellista vanhempaa, meillä on yhdessä olevat, keskenään riitelevät, tasapainottomat vanhemmat jotka kilpailee lasten suosiosta ja mollaa toisiaan minkä ehtivät. Helvettiä tämä yhä on, vaikka itekin olen jo lähellä kolmeakymmentä ja asunut ja ollut omillani viimeisen kymmenen vuotta. :/
Jos omat vanhempasi eroavat, muista se että vaikka he eroavat toisistaan, he eivät eroa sinusta. Ei vaikka mikä tulisi.
Hei vaan,
vaikka kuinka haluaisin ettei lapseni joudu kokemaan riitojen ja eron aiheuttamaan epävarmuutta ja pahaa mieltä, taidan olla voimaton estämään eroa. Omakin ero satuttaa ihan viattomia osapuolia. Valitettavasti aikuiset eivät aina pysyt käyttäytymään aikuisen tavoin ja joskus on parempi rauhoittaa tilanne ja muuttaa eri asuntoihin. Surulliseltahan se tuntuu.
Minäkin koin aikoinaan oman perheeni jakautumisen ilmapiiriä puhdistavana, mutta muistan sen oikein hyvin, kuinka raastavaa aikaa se oli. Sisareni kanssa oikein odotettiin että ne eroais. Oltiin jo murrosiän loppupuolella.
Lasten syyhän se ei missään nimessä ole kun vanhemmat riitelee. Ja sinulla on varmasti oikeus sanoa heille molemmille miltä sinusta tuntuu. tai juttele jollekin toiselle aikuiselle jos se tuntuu paremmalta tai vaikka kavereille. Monet heistä ovat varmaan kokeneet samanlaisia ahdistuksia. Niin monet lapset nykyisin ovat joutuneet kokemaan eron ja sitäkin selviää lopulta, vaikka se tuntuisikin aluksi maailman kauheimmalta. Mitä isommat lapset, sitä enemmän aikuisten pitää kuunnella lasten nuorten omaa tahtoa elämästä eron jälkeen, ja lastensuojeluviranomaiset pitävät myös huolta lapsista erotilanteissa niin että lapsen etu otetaan huomioon.