Olemme 30 aviopari. Naimisissa n. 7v. Olen pitkään jo aavistellut, että vaimollani ja eräällä tutulla miespuolisella ystävälläni on jotain peliä keskenään. En osaa selittää, miksi aikanaan aloin asiaa epäilemään, mutta jotenkin tuntui kirältä ilmapiiriltä, kun olimme kaikki 3 koolla. Tiedättehän.. tunne, että kaikki ei ole, niinkuin pitää...??
Avauduin asiasta muutamankerran eräälle kaverilleni ja päätimme, että otetaan asiasta selvää. Tämä minun ystäväni lähti muutaman kerran seuraamaan vaimoani, hänen lähtiessään juoksulenkille. Vaimoni on kova harrastamaan juoksua. Harrastanut lajia jo ennenkuin olemme edes tavanneet. Ainoa aika, jolloin hän pystyisi periaatteessa tapaamaan tätä "ystävääni", sijoittuu juuri tuohon lenkkeilyajankohtaan, näin me asian järkeilimme.
Nyt alkaa "paras", tai paskamaisin osa, miten sen nyt ottaa...
Tämän viikon maanantaina vaimoni lähti kotoa "lenkille" ja nousi n. vajaan kilometrin päässä juuri tämän tyypin autoon, jota epäilinkin. Ajoivat eräälle paikkakuntamme syrjäiselle tielle. Tässäkohtaa kaverini ei uskaltanut seurata pidemmälle, vaan jättäytyi odottelemaan suojaan tämän tien lähettyville.
Noin puolen tunnin päästä he ajoivat takaisin samaa tietä. Ja tämä "kaveri" jätti vaimoni pois kyydistä vajaa 2km ennen kotiamme, josta kuulemma vaimoni alkoi juosta TÄYSILLÄ kohti kotiamme, (ilmeisesti saadakseen itsensä hikiseksi ja hengästyneeksi lenkistä..mene ja tiedä..)
Tämä viikko onkin mennyt miettiessä seuraavaa siirtoani. Väkivalta ei ole koskaan kuulunut, eikä tule kuulumaan tapoihini. Ja suoraan sanottuna, en tämänkaltaisen vaimon takia viitsisi edes käsiäni liata suoraan sanottuna.
Kauheasti en ole vaimolle jutellut ja aika kärppänä hän tivaakin, että "onko kaikki hyvin?" tyylisiä kysymyksiä.
Onko ideoita, että mitä tekisi tästä eteenpäin?
Avauduin asiasta muutamankerran eräälle kaverilleni ja päätimme, että otetaan asiasta selvää. Tämä minun ystäväni lähti muutaman kerran seuraamaan vaimoani, hänen lähtiessään juoksulenkille. Vaimoni on kova harrastamaan juoksua. Harrastanut lajia jo ennenkuin olemme edes tavanneet. Ainoa aika, jolloin hän pystyisi periaatteessa tapaamaan tätä "ystävääni", sijoittuu juuri tuohon lenkkeilyajankohtaan, näin me asian järkeilimme.
Nyt alkaa "paras", tai paskamaisin osa, miten sen nyt ottaa...
Tämän viikon maanantaina vaimoni lähti kotoa "lenkille" ja nousi n. vajaan kilometrin päässä juuri tämän tyypin autoon, jota epäilinkin. Ajoivat eräälle paikkakuntamme syrjäiselle tielle. Tässäkohtaa kaverini ei uskaltanut seurata pidemmälle, vaan jättäytyi odottelemaan suojaan tämän tien lähettyville.
Noin puolen tunnin päästä he ajoivat takaisin samaa tietä. Ja tämä "kaveri" jätti vaimoni pois kyydistä vajaa 2km ennen kotiamme, josta kuulemma vaimoni alkoi juosta TÄYSILLÄ kohti kotiamme, (ilmeisesti saadakseen itsensä hikiseksi ja hengästyneeksi lenkistä..mene ja tiedä..)
Tämä viikko onkin mennyt miettiessä seuraavaa siirtoani. Väkivalta ei ole koskaan kuulunut, eikä tule kuulumaan tapoihini. Ja suoraan sanottuna, en tämänkaltaisen vaimon takia viitsisi edes käsiäni liata suoraan sanottuna.
Kauheasti en ole vaimolle jutellut ja aika kärppänä hän tivaakin, että "onko kaikki hyvin?" tyylisiä kysymyksiä.
Onko ideoita, että mitä tekisi tästä eteenpäin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ala harrastaa vaikka lenkkeilyä...
Kuten edellinen vinkkasi, intä päästä mukaan lenkkiseuraksi. Jos kuntosi ei riitä juoksemiseen, niin aja polkupyörällä. Siinä on vaimolla selittäminen "miksi et saisi lähteä mukaan"!
No voisit vaikka seuraavan kerran, kun vaimosi lähtee lenkille ottaa auton ja ajaa sinne, missä viimeksi tapasivat. Mikäli ne tapaa siellä vielä, niin seuraa mihin menevät ja ei kun rysänpäältä kiinni. Eli annat niitten päästä touhuun ja sitten koputtamaan ikkunaa. Sanot, että anteeksi, mutta ajattelin kertoa, että vaimollani on sukupuolitauti, jonka häneen jonkin aikaa sitten tartutin. Sitten lähdet kotiin ja olet niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eiköhän se eukko tajua vihjeen..
Rakastatko vaimoasi? Kaikesta huolimatta?
Haluatko jatkaa liittoanne, jos vaimosi katuu ja vannoo lopettavansa nuo jutut?
Pelkäätkö kasvojen menettämistä?
Kun noihin löydät vastaukset, on ratkaisukin selvillä.
Minä lähtisin kävelemään välittömästi....
Tai jos asunto on sun, niin vaimon kamat vaan pihalle. Mutta minä en olekkaan kypsä aikuinen...
Tuska on valtava, mutta vihan/koston tielle en silti lähtisi. Se lopulta satuttaa itsesäsi enemmän.
Mieti oletko itse ollut suhteessa "kunnon" mies. Huomioinut, kunnioittanut ja rakastanut vaimoasi ja tehnyt hänen kanssaan yhdessä asioita.
Jos näin on ollut, niin en näe muuta vaihtoehtoa,
kun heivata eukko pellolle. Epärehellisyys ei
tule kantamaan suhdetta kovin pitkälle.
Jos taasen näet itsessä myös syytä siihen,
että eukko on katsellut aidan toiselle puolelle, niin sitten pitää miettiä miten rakentaisitte
suhdetta uudelleen ja vahvemmaksi.
Homma on kunnossa ja hoidettu ja olen vapaa poikamies! LUOJAN KIITOS, ei oltu tehtailtu lapsia!!!!!!
Joku tuossa aiemmin viittasi, että olenko ollut huomioiva ym ym aviomies. Omasta mielestäni kyllä olen huomioinut. Vaimo selitti minulle vaan, että tapahtui "silmitön ihastuminen, mutta ei rakastumista".. plaaplaa aika huonoa selittämistä.
Mutta abropoo, kevättä rinnassa ja uskokaa, tai älkää, OLO ON LOISTAVA!!!!
Hyvää kesää kaikille ja toivon, ettei teidän kohdalle satu näitä asioita. Mä selviän tälläsestä helposti, koska olen luonteeltani sen sorttinen, etten jää/ala murehtimaan asioita, jotka on jo tapahtuneet ja joille ei voi mitään.
Meilläkin. Yksi maanantai ilta vaimo lähti pyöräilemään, pyöräili vajaan kilometrin. Pyörä jäi siihen ja auto saapui.
Sen jälkeen käry kävi muutaman viikon sisällä monta kertaa, olivatpa jopa ns. työajalla, miehen asunnolla monta tuntia. Kotiin töistö noin klo 17.00, valittaen pitkää päivää...
Mitä teet, ole mies, älä tee mitään, hae ero.
Ovat ansainneet toisensa, kaksi petturia, tulevaisuus heillä yhdessä alkaa hyvin ja suuren luottamuksen vallassa. Liittäähän heidät yhteen rakkaus ja luottamus.
Kun vaimosi seuraavaksi tivaa käyttäytymistäsi, niin sano että: "Kaverini sattui näkemään sut samaan aikaan "lenkillä", kuin hän oli... haluatko, että jatkan kertomusta "juoksusta", vai kerrotko itse??
Harmi juttu tuollainen. Toivon sulle parempaa tulevaisuutta jonkun luottamuksen ja arvostuksesi arvoisen naisen kanssa.
Ensinnäkin onko teillä jälkikasvua?
Tilanne on vaikea jos on jälkikasvua.
Jos ei ole jälkikasvua, niin ota vaikka laina ja pidä parin vuoden loma muilla mailla ilman vaimoa.
Älä kerro mitään minne lähdet ja kauanko viivyt. Pidä vaimosi epätietoisuudessa, niin kyllä siinä ajatukset vähän kirkastuu. Oma elämä voi lähteä siitä myös paremmille raiteille.
lähde kävelemään.
Jos rakastat vaimoasi vielä niin anna hänelle ensin anteeksi ihan rauhassa. Sen jälkeen menen hänen luokse ja sano että hänen pelehteminen kaverin kanssa täytyy loppua tänään ja tähän paikkaan. Kerro että olet antanut anteeksi hänelle ja teidän on aika korjata suhteenne omat ongelman (joita vaimo korjaa varmaan toisen kanssa) iha kahdestaan, eikä kolmansia sotketa mukaan. Tietysti hän voi valita tämän toisenkin, mutta kaikkien kannalta on parempi että hän myös sanoo sen ääneen, koska ei se pettäminen niin helppoa ole hänellekään.
Jos taas rakastat, mutta et voi koskaan antaa anteeksi7tai rakkaus kuoli niin ilmoita että teille on tullut ero, joka johtuu yksin omaan teidän ongelmista, mutta viimeinen ripe oli repiä mukaan siihen kolmas pyörä, koska et voi hyväksyä pettämistä.
Joka tapauksessa päätit mitä tahansa en kannata vihaista asennetta missään nimessä. En kyllä itse hyväksy pettämistä missään muodossa, mutta en hyväksy myös vihoittelua enkä sitä sotaa mikä siitä syntyy. Jokaisella on oikeus rehelliseen kumppaniin, mutta jos jostain syystä tämä ei ole sitä ollut niin huutaminen, haukkuminen, riehuminen, mykkäkoulut tai mitään muutkaan huonon tavan asenteet ei asiaa koskaan korjaa. Se kun on ihmisessä itsessään ja se ei sieltä lähde ennen kuin itse asialle jotain tekee.
Olen pahoillani tilanteestasi, mutta muista että sinun tekemä ratkaisu ja se miten toteutat sen on aika ratkaiseva avainsana teidän asiaan.
jo mainitsin, että suhteemme tuli tiensä päähän ja vaimoni on vapaa "lenkkeilemään" niin paljon, kuin vain haluaa.
Itse tulen aikanani etsimään itselleni kumppania, joka arvostaa rehellistä suhdetta, eikä "ihastu silmittömästi" ensimmäiseen, joka tajuaa silmäänsä vinkauttaa.
Kiitos vastauksistanne ja hyvää alkanutta kesää!