Testata systeemiä

Uusaika kirjoitti:

Terapeuttini sanoo, että nyt alkaa uusi aika työpaikkakiusaamisen lopettamisessa. Media on viimein kijoittanut näistä tunnetuista tapauksista ja työpahoinvoinnista. Poliitikot on ahtaalla. Suomessa on kurja palkan ostovoima ja korkea työpahoinvointi. Kateus ja kiusaaminen kukoistaa.
Itse olen julkishallinnossa ja siellä on monta esimiestä ja muuta pikkunakkia, joiden toimia ei kukaan valvo. Joku pahnan pohjimmainen virastolähetti on luottamusmiehenä ja hierarkia ihan kamala. Esimieheni on ottanut minulta muutamaan kuukauteen ensin kaikki tehtävät pois, sitten kaikki työpaikkaedut pois ja joka kokouksessa kuulen, että minun ei tarvitse tehdä niitäkään vähiä juttuja, joita vielä on jäänyt tähteeksi. Olen siis joutunut hyllylle. Ensin luulin, että peukaloiden pyörittelyhän passaa. Ei siihen ainakaan stressaannu. Mutta kun tietää, mitä esimies puhuu selän takana ja kuinka joka käänteessä sanotaan, että "no, eihän TUOTA voi mihinkään päästää" vähitellen alkaa tulla ihan jatkuva pahoinvointi. Terapeuttini sanoo, että kuvaukseni perusteella esimieheni on psykopaatti ja käskee lukea niiden kanssa pärjäämisestä kaikenmaailman ohjeita. Ainoa ohje oikeastaan kuitenkin on, että psykopaatti kunnioittaa vain sellaisia joita se pelkää. Mutta miten voi saada psykopaatin pomon kunnioittamaan itseään, kun ei ole pelottelukeinoja. Kun on tullut hyllytetyksi eikä osaa huutaa ja räyhätäkään -- eikä uskaltaisikaan enää.
En ymmärrä miten me suomalaiset kestämme tätä. Se on ihan sama kuin se, että suomalainen ei koskaan kehtaa palauttaa annostaan ravintolassa vaikka se olisi kuinka pilalla tai vaikka likaisella lautasella. Olemme vaan hiljaa. Olen kyllä yrittänyt puhua esimiehen esimiehille mutta tulos on hiljaisuus ja yksi on jopa pahoitellut tilannettani. Siinäpä sitten se saldo. Olen varma, että se että olen kertonut tilanteesta on lähinnä antanut minulle hankalan maineen. Muutenkin on vihjattu, että ehkä en vain kestä työteliästä ilmapiiriä kun olen lasteni takia ollut 3 vuotta hoitovapaalla aiemmin. Tällaisia tasa-arvon vastaisuuksia saa vapaasti päästellä suustaan selityksenä jonkun psykopaatin mielivallalle ja sen aiheuttamalle tuholle. Samaan aikaan ihmetellään, miksi julkinen sektori on niin hidas ja tuottamaton. Mietitään miten sieltä saataisiin enemmän tehoja, siis toisin sanoen porukkaa pois. Suoritetasolla ei ole riittävästi työvoimaa ja sieltä supistetaan. Sitten kun joku pomo hyllyttää kilpailijoiksi kokemiaan ihmisiä, niiden työpanosta ei kukaan kaipaa, ehkä ei edes huomaa. Minulta on sähköpostit ja puhelinsoitot yksinkertaisesti loppuneet. Jotain yleisiä tiedotteita tulee ja jotain mainoksia pari päivässä. Kuinka paljon kaipaankaan ns rehellistä työtä, nyt kun en ole saanut mitään tehtäviä puoleen vuoteen. Olen miettinyt keikkasiivousta ja pikaruokakokkia vaikka kuulun tähän korkeampaan valkokaulussakkiin.
Olen puhunut lakimiehenkin kanssa mutta en tiedä, mistä päästä juttua lähtisi purkamaan. Kauhean maineen saa, jos jotain casea nostaa ja ennen kaikkea olen niin masentunut, että haluaisin lähinnä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka en ole lähelläkään niitä ikiä. Tällaisessa työelämässä ei voi olla mukana. Miksi me suomalaiset työpahoinvoijat emme mene kaduille osoittamaan mieltä, miksi kukaan poliitikko ei ehdota säästöiksi työpaikkakiusaamisen vähentämistä tai poistamista, miksi työpaikkakiusaamisesta saaduista hyvistyksistä tai korvauksista on niin vähän tietoa, että niitä ei jaksa edes uskoa olevan olemassa... Miksi näitä psykopaatteja ei pystytä seulomaan millään menetelmällä. Ne ovat niin tunnehäiriöisiä ja rajoittuneita, että ne pystyvät vaikka minkälaiseen rikokseenkin. Ne luulevat että pomona oleminen oikeuttaa mielivaltaan. Työpaikkakiusaaminen on vain yksi merkki rajojen puutteesta ja tunteettomuudesta. Niiden perheet kärsivät yleensä kauheasti. Minunkin esimieheni tapauksessa olen pari kertaa tavanut hänen puolisonsa, joka oli kuin hukkuva, joka tarrautuu ensimmäiseen oljenkorteen -- sellainen tunne tuli, kun joutui hänen vuodatustaan heti ensi tapaamisesta lähtien kuuntelemaan. Esimieheni on siis sadisti ja psykopaatti, terapeuttini mielestä. Jos teen asiasta suuren oikeusjutun, päätyy hän varmaan lehtiin, sen verran korkea-arvoisesta henkilöstä on kyse. Mutta entiedä jaksanko itse ottaa "kantelijan" taakkaa. Ja toisaalta kun olen asiasta valittanut, ei ole ylempien kasvoilla ilmekään värähtänyt. Kuka on siis hullu -- minäkö kun luulen, että psykopaatit pitäisi poistaa tai laittaa rajat ainakin, vai koko organisaatio. Uskallanko ruveta testaamaan, kuinka sairasta tämä työelämä on. Jos rupean, teidän kaikkien muidenkin työpahoinvoijien pitäisi ruveta. Jos nämä jutut jäävät yksittäisiksi, voidaan meidät aina leimata hankaliksi. Nyt pitäisi voida osoittaa, että systeemi on tosi pahasti vinossa, kun systeemi antaa vaikka kuinka paljon tilaa näille sadistisille psykpaateille pomoille ja rankaisee kaikkia muita huonoilla palkoilla ja syyllisyyden tunteella siitä, että ollaan muka kalliita ja tehottomia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä