Kun avioero tulee monen vuoden yhteiselon jälkeen, alkaa kauhea kilpailu siitä kummalla menee paremmin. Mies ottaa vuoren kauniin tyttöystävän, exvaimo laiduttaa ja ostaa uusia vaatteita kymmenen vuoden tauon jälkeen. Se on jännä ilmiö. Arvostellaan toisiaan ja silleen. Mietin vaan että miksei se vaimo olisi voinut jo yhdessäolon aikana vähän tsempata ja pitää itsestään huolta, miksi antoi itsensä rupsahtaa, lapset on huono tekosyy siihen.
Yleensä jätetty osapuoli (lue: se kumpi hyötyy suhteesta enemmän ei haluaisi erota, se joka antaa muttei saa mitään yleensä ottaa ja lähtee) jää usein myrtyneenä marttyyrinä katkeroitumaan. Jätetty ei omalta itsesääliltään pääse yli ja jää yksin. Eron jälkeen näkee hyvin sen että millainen ihmienen todellisuudessa on. Jos olet vaikea tyyppi, narsisti tai luuseri, jääte eron jälkeen yksin. Avioliitto ja lapset oli ainoa keino saada joku olemaan kanssasi. JOs olet hyvä tyyppi ja ihmiset pitävät sinusta, ja huolehdit ulkonäöstäsi, löydät varmasti uuden alta aikayksikön. Nämä ovat totuuksia, turha kierrellä. Ja naiset usein verhoutuvat liikaa äidin rooliin jottei tarvitse ottaa vastuuta itsestään ja suhteestaan
Yleensä jätetty osapuoli (lue: se kumpi hyötyy suhteesta enemmän ei haluaisi erota, se joka antaa muttei saa mitään yleensä ottaa ja lähtee) jää usein myrtyneenä marttyyrinä katkeroitumaan. Jätetty ei omalta itsesääliltään pääse yli ja jää yksin. Eron jälkeen näkee hyvin sen että millainen ihmienen todellisuudessa on. Jos olet vaikea tyyppi, narsisti tai luuseri, jääte eron jälkeen yksin. Avioliitto ja lapset oli ainoa keino saada joku olemaan kanssasi. JOs olet hyvä tyyppi ja ihmiset pitävät sinusta, ja huolehdit ulkonäöstäsi, löydät varmasti uuden alta aikayksikön. Nämä ovat totuuksia, turha kierrellä. Ja naiset usein verhoutuvat liikaa äidin rooliin jottei tarvitse ottaa vastuuta itsestään ja suhteestaan
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja jätettynä pitää sanoa et eipä se ole siitä kiinni löytyykö vai ei, monta ois löytynyt mut pettämisen jälkeen ei ees halua välttämättä kokea moista uudestaan,, noh jos se on sitä luuseria ni ei voi mitään-)
Itse en kilpaile ex-kumppanini kanssa. Jos hänellä menee paremmin, minun elämä ei mene sen huonommin. Ja jos hänellä menee huonommin, minulla ei mene paremmin.Elämämme ei ole enää kytköksissä toisiinsa.
En anna ex:n elämän vaikuttaa omaani eron jälkeen.Mielestäni silloin, kun vertailee omaa elämäänsä ex:n elämään, ei ole todellisuudessa päästänyt itseään irti ex-puolisosta! Uutta kumppania en ota, koska haluan läpikäydä eroni rauhassa, jotta en vie samoja ongelmia seuraavaan suhteeseen. Kyse ei ole kumppanin saamisesta, vaan siitä etten ota uutta, vaikka saisinkin. Katkera en ole, enkä yksinäinen. Ja olen hyvä tyyppi :-)
muista pitää itsesi kuosissa suhteen aikana, vaikka parisuhteen ja lasten kustannuksella, jotta olet iskukunnossa eron tullessa....?
Mietin minkälainen tyyppi tämän on kirjoittanut.Ei asioita voi yleistää eivätkä kaikki ole noin pinnallista.Onko elämän tarkoitus mies tai uusi mies ,jos olet nainen?Tai uusi nainen,jos olet mies?Siis eron jälkeen.Naurettavaa!Todellisuudessa eron jälkeen useimmiten mies on heikompi astia,hän tarvitsee sen uuden naisen.Nainen taas haluaa olla mieluummin yksin,eroprosessista selvittyään.Näin olen ymmärtänyt.Nainen löytää toki aikanaan uuden rakkauden ja yleensä se on myös kestävää.Toisin kuin miehen.Hänellä ehtii olla monta suhdetta ennenkuin löytää sen oikean.Jaa,a kumpi on parempi?KIrjoittajan mielestä se joka ottaa,tai saa,samantien uuden kumppanin.Yksin jäänyt on hänen mielestään narsisti,luuseri!Valitettavasti myös narsisti,luuseri voi olla myös se joka saa sen kauniin tyttöystävän!Kritisoit naisia jotka verhoituvat äidinrooliin.No,Äidit ovat äitejä. Maailman sivu he ovat olleet vastuussa lapsistaan.Monet äidit ovat niin kypsiä ihmisiä, avioeronkin aikana,että lasten hyvinvointi on heille ykkösjuttu.Näin pitäisi olla myös isien kohdalla.
ykkösjuttu,olisi lasten äitinki.minä en kovin vakavissaan edes tällä hetkellä halua naisten suhteen olla,nautitaan nyt tästä pakollisesta vapaudesta.nytkö on jonkun aikaa erosta kulunut,niin olen huomannut etten tarvitse parisuhdetta,näitä eronneita naikkosia on niin paljon,että saan tarpeeni tyydytettyä muutenki.ex:ssä löysi hyvinki äkkiä seurustelu kumppanin,saatto olla jo avioliiton aikana.
Meillä ex yrittää kai todistaa itselleen, että teki oikein kun lähti.
Haukkuu minut lapsille ja kaikille jotka vain jaksavat kuunnella.
Mun mielestä hän on psykopaatti. Narsisti ei riitä kuvaamaan häntä.
Voitte vain arvailla, mitä psykopaatti tekee lähdettyään liitosta!
Muuten en välitä, hyvä kun läksi, mutta lapset kärsivät.
Onneksi ovat sen verran isoja, että eivät ihan usko kaikkea mitä äiti tuputtaa.
Eivät halua pahemmin puhuakkaan äidille, ainakaan puhelimessa, mitä olen sivusta pakostakin kuullut.
Olisivat mun luona aina, jos vain pystyisivät uhmaamaan äitiä.
Kohta varmaan uskaltavat, kunhan vielä vähän kasvavat.
Toivottavasti sitä ennen ei tapahdu mitään korjaamatonta vahinkoa.
Äidit voivat olla melkoisia petoja omille lapsilleen, kuten tuossa joku linkitti iltalehteen. Tappavat nälkään ja pitävät häkissä!
Minä en valitettavasti osaa yhtään ihmetellä!
No, kyllä tuon kirjoittajan teksteissä se perä oli, että kyllä se, joka jää roikkumaan katkeruuteensa ja menneeseen, on usein luuseri -jopa narsisti. Ainakin silloin jos koko loppuelämä menee exälle kostaessa (usein lasten kautta) ja vanhoja kaivellessa. Siinä lapsen etu ja paras tuppaa unohtumaan, oma napa on vain mielessä. Näillä henkilöillä monesti itsellään on useita suhteita eron jälkeen, mutta "sitä oikeaa" ei muka vain löydy. No ei löydy, koska tällaiselle ihmiselle ei ole mitään oikeaa, koska häntä ei kukaan kestä, tai hän kaivaa itse jokaisesta ihmisestä vain vikoja.
Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia, mutta useimmiten se hyvä, normaali ihminen löytää kuitenkin uuden, pysyvän ihmissuhteen.
Vielä elämänkirjosta: Kyllä se naristi-luuseri voi olla se, joka löytää uuden alistettavan ja hyväksikäytettävän kumppanin ja tämä liitto voi kestää elämän loppuun asti. Se, onko tällainen pysyvä liitto onnellinen ja hyvä onkin sitten ihan eri juttu. Mielestäni elämän onnistumista ei voi mitata sillä onko parisuhde vai ei.
Mutta hyvä parisuhde kylläkin kertoo paljon. Varsinkin jos sillä exällä vaihtuu kumppanit, eikä kenenkään kanssa onnistu, vaan kaikissa on aina muka jotain vikaa.
Miten mitataan elämässä onnistumista?
Ehkä elämässään onnistunut on se, joka ei käytä elämäänsä katkeruuteen, itsesääliin, vihaan, kostamiseen, loukkaamiseen?
Ja ne onnellisuuden avaimet ovat jokaisella itsellään. Kukaan toinen ei koskaan voi tehdä onnelliseksi, ellei ihmisessä itsessään ole sydäntä ja voimaa nauttia elämästä.
Sitä narsistia ei yksikään hänen käyttämänsä peili (toinen ihminen) voi tehdä onnelliseksi, sillä narsisti ei osaa olla onnellinen. Häntä ei kukaan voi rakastaa ehjäksi ja onnelliseksi.
Kukaan ulkopuolinen ei kykene arvioimaan toisten parisuhteen hyvyyttä tai huonoutta ulkopuolelta.Kukasta kukkaan liitävät eivät kaikki ole narsisteja.(Persoonallisuushäiriöt diagnosoi alan ammattilaiset).
Hmm-- olen joissain asioissa samaa mieltä. Yleensä nainen on se puolisko, joka roikkuu miehessä kiinni elintasonsa säilyttääkseen, varsinkin, jos mies on siihen asti kaikki kustantanut.
Itse olen taas senverran itsenäinen, että sitä pelkoa ei exälläni ollut.
Olen kuitenkin harrastanut säännöllistä liikuntaa ja huolehtinut itsestäni niin fyysisesti kuin psyykkisesti myös kahden lapsen äitinä. Silti olin myös hyvä äiti, sen kiitoksen saan nyt, kun lapset ovat jo isoja ja olen heille jonkinlainen äiti-kamu, jonka luo voi aina tulla juttelemaan.
Ei lasten saanti ja avioliitto hävitä naiseutta, halua miettiä mitä päälleen pistää, ulkonäöstä huolehtimista, kaikki on kiinni korvien välistä. Voi keskittyä voihkimaan sitä, miten rankkaa on tai sitten voi toimia. Uuden löytyminen ei ole koskaanmikään itseistarkoitus ollut, koska ei ole keneenkään tarvis ripustautua tai olla vain että olisi joku. Se vaatii harmoniaa ja vetovoimaa..sitä kuuluisaa kemiaa.
naiset ole taloudellisesti riippuvaisia miehen tuloista.Ei ainakaan pitäisi.Nykynaisethan ovat koulutettuja ja osaavia.Jos nainen haluaa jäädä hoitamaan kotiin pieniä lapsia,yhteisellä päätöksellä,pitäisi naisen tulevaisuus turvata kirjallisella sopimuksella.Mahdollisen avioeron ja yksinhuoltajuuden vuoksi.Se pitäisi olla selvä asia ja sopia menettelytapa miehen kanssa.Eihän eroa kukaan toivo tai edes usko,mutta totuus on karua.Siinä vaiheessa kun joku on tarvinnut ja kaapannut hyvätuloisen aviomiehen,vitsit ovat kotiaidillä vähissä.Mitenkä mahtaa olla koti-isien kohdalla?
...pitäisi naisenkin tedostaa jo kotiin jäädessään, että voi tulla päivä, jolloin mies lähtee, kotiäiti harvemmin eroa hakee, ellei ole uutta kiikarissa. Muistettava olisi myös se, että eläke ei kotona kerry eikä kuulukkaan kertyä.
Valitettavasti itse en kauhean ylös kotiinjäämistä arvosta, miksikö?
Töissä käyvänä äitinä hoidan ihan täsmälleen ne samat työt kuin kotiäitikin, ainoa ero on se, että lapset ovat noin 8 tuntia päivässä enemmän kotiäidin kanssa. No, kuinka paljon noiden 8 tunnin aikana lapset oikeasti työllistää, ei todellakaan 100%, hyvä jos 50%, kokemuksesta tiedän sekin.
Olen seuraillut tuttuja kotiäitejä ja olenhan itsekin muutaman kerran äitiyslomalla ollut.
Havainnot: Pihojen mammakerhoissa menee kivasti aikaa juoruillessa, telkasta tulee päivisin kaikenlaisia saippuasarjoja, joita on kiva seurata, vaunujen ja lasten kanssa on hyvä lähteä viettämään aikaa ostoskeskuksiin, lapsen voi laittaa johonkin kerhoon osaksi päivää ja pörräillä omissa jutuissa.....sitten voi huokailla miehelle miten rankkaa on olla kotona! Minusta se oli niin turhauttavaa, että menin mielummin mahdollisimman nopeasti takaisin töihin...lasten kanssa puuhailu: mielummin laatua kuin määrää.