Olen kerta kaikkiaan kyllästynyt tähän sukupuoleen. Jo pienenä halusin olla poika, koska pojilla oli kaikin puolin hauskempaa. Poikien leikit olivat kivoja, jänniä ja liikunnallisia. Tytöt nyhjäsivät jossain nurkassa tylsien nukkejensa kanssa, evvk. Pienenä minut vielä otettiin mukaan poikien leikkeihin, mutta sitten joskus 9-10-vuotiaana ei enää otettukaan. "Koska olet tyttö". Vanhemmatkin paheksuivat jos halusin leikkiä poikien kanssa rosvoa ja poliisia.
Sitten joskus teini-ikäisenä kaikki muuttui vielä pahemmaksi. Oli hirveän ahdistavaa, kun kerrottiin että nyt pitää ruveta "naiselliseksi", meikkaamaan ja nyppimään kulmakarvoja. Ei todellakaan kiinnosta! Miksi minun oletetaan saavan nautintoni itseni koristelemisesta? Tuntuu, että ainoa hyväksyttävä ilonaihe naiselle on "kaunistautuminen", joka ei kiinnosta minua tippaakaan.
Tykkään liikunnasta ja jääkiekon seuraamisesta ja hevistä ja autoista. Armeijaankin haluaisin mennä, mutta vanhempani vastustavat sitä niin paljon, että taitaa jäädä tekemättä (vaikka jo täysi-ikäinen olenkin).
En halua olla nainen. Tuntuu, että naisten kuuluu tykätä vain meikkaamisesta ja shoppailusta ja katsoa saippuasarjoja ja kuunnella rakkauslauluja. En todellakaan ajele säärikarvoja, miksi pitäisi? Inhottaa kun kaikkien kavereiden mielestä olen jotenkin "vääränlainen".
Ilmeisesti minun olisi pitänyt syntyä mieheksi. Hetero kuitenkin olen, vaikka tuskin koskaan ketään miestä löydän, kun en meikkaa ja nypi karvojani ja haaveile lapsista.
Sitten joskus teini-ikäisenä kaikki muuttui vielä pahemmaksi. Oli hirveän ahdistavaa, kun kerrottiin että nyt pitää ruveta "naiselliseksi", meikkaamaan ja nyppimään kulmakarvoja. Ei todellakaan kiinnosta! Miksi minun oletetaan saavan nautintoni itseni koristelemisesta? Tuntuu, että ainoa hyväksyttävä ilonaihe naiselle on "kaunistautuminen", joka ei kiinnosta minua tippaakaan.
Tykkään liikunnasta ja jääkiekon seuraamisesta ja hevistä ja autoista. Armeijaankin haluaisin mennä, mutta vanhempani vastustavat sitä niin paljon, että taitaa jäädä tekemättä (vaikka jo täysi-ikäinen olenkin).
En halua olla nainen. Tuntuu, että naisten kuuluu tykätä vain meikkaamisesta ja shoppailusta ja katsoa saippuasarjoja ja kuunnella rakkauslauluja. En todellakaan ajele säärikarvoja, miksi pitäisi? Inhottaa kun kaikkien kavereiden mielestä olen jotenkin "vääränlainen".
Ilmeisesti minun olisi pitänyt syntyä mieheksi. Hetero kuitenkin olen, vaikka tuskin koskaan ketään miestä löydän, kun en meikkaa ja nypi karvojani ja haaveile lapsista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kyllä kieltämättä aika paskaa. Samaa mieltä,mut silti tulee taivuttua typeriin stereotypioihin liikaa. Joten hatun nosto sulle, kun elät niinkuin ajattelet.
Saat olla sellainen kuin olet. Ei kaikki naiset ole mitään shoppailevia meikki tyyppejä =) Kyllä muutakin päässä liikkuu. Onhan se kiva jos on siisti sen takia ettei mummut juokse karkuun karvaista naamaa, ei siinä muuta ole .. :D
Eli oikeastaan kaikki on hyvin. Vai mitä ??
kai kasvoissa pitkää karvaa kasvaa, lukuun ottamatta pientä ihohyötyvää vai pitäisikö nekin ajella ettei pelästytä mummmuja (ja miehiä)? ;) Ehkä jotkut trimmaa nekin sitten.
Tykkään kans lätkästä ja hevistä. Armeijaan en tosin menis. Ei mua jaksa kiinnostaa mikään jatkuva shoppailu ja hienostelu. No liikunnasta nyt voi tykätä naiset ihan samalla tavalla ku miehetkin. En kuitenkaan mies haluais olla. Ei ole kukaan tullu sanomaan, että pitäis olla joku prinsessa tyylinen eikä tyylistä valittamaan. Kavereitten kans ku ollaan tätä metal väkeä,ni nää prinsessa leikit saa sit pitää sen tyyliset jotka niitä haluaa olla.
naisen muottiin! Elän kuinka haluan ja olen onnellinen, tee sinäkin samoin. Kaverit ovat olleet miespuolisia pienestä pitäen. Rakastan jenkkiautoja ja lätkää. En voi sietää sauppuasarjoja tai nyyhkyleffoja, kauhua tai tiedettä ja toimintaa sen olla pitää. Olen hetero ja miehetkin on aina pitäneet siitä että olen oma itseni. En haluaisikaan perinteisiin sukupuolirooleihin jumiutunutta miestä. Mies joka haluaa paapoa minua kuin jotain avutonta nukkea on minulle kauhistus. Vaikka olen miesmäinen, omaan myös naisellisen näkökulman joihinkin asioihin, se miehiä aina kiinnostaa. Ei ole pakko olla aivoton trendi/meikkipelle. Saat olla sellainen nainen kuin haluat. Mene ihmeessä armeijaan! Se ei kuulu vanhemmillesi mitään.
Hevi on paskimmillaankin parasta! :)
Hyvää kevättä! :)
Ei ole pakko! Onhan sitä paljon juttua liikenteessä siitä, mitä kuuluu tehdä, kun on nainen. Mutta tosiaan, ilmankin pärjää ihan hyvin. Nuorena yhtenäisyyden paineet ovat varmasti vielä kovemmat, mutta pidä pintasi.
Jokaisella on oikeus määritellä itse se, miten naiseuttaan toteuttaa. Anna siis kavereiden meikata ja shopata, keskity sinä siihen, mikä sinua kiinnostaa. Anna itse itsellesi lupa olla sellainen kuin olet - voi olla, että tunne vääränlaisuudesta helpottaa jo sillä jonkin verran. Löydät kyllä ystäviä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
on tällaiset käsitykset?
"Tuntuu, että naisten kuuluu tykätä vain meikkaamisesta ja shoppailusta ja katsoa saippuasarjoja ja kuunnella rakkauslauluja."
Missä oikein olet viettänyt aikaasi, kun sulla on tuollainen käsitys? Onhan noita kanasnaisiakin, jotka vain shoppaavat, meikkaavat ja katsovat saippuasarjoja, mutta minusta he ovat kyllä vähemmistö. En itse juurikaan meikkaa, en käytä korkokenkiä, pukeudun yleensä farkkuihin ja t-paitoihin/huppareihin. Tykkään kävellä metsässä ja luonnossa muutenkin, pidän viskistä ja kuuntelen rokkia. Taivuttelin mun miehen, että ostettiin meidän autoksi sporttiauto, jossa on potkua, sillä on mahtavaa kurvailla moottoritiellä. Elokuvissa actionleffat kiinnostaa eniten, rakkauslällyilyt hyvin harvoin. Olen mielestäni silti ihan tarpeeksi naisellinen - ei naisena oleminen tarkoita, että pitäis olla kananen. Naisena on kivaa, kun ei yritä pakottaa itseään yhteen muottiin.
Luinkin tuosta vielä, että sun vanhemmat paheksui rosvo&poliisileikkejä - taitaa olla vähemmistönä tuollaiset vanhemmat nykyään. Mun omat ei paheksuneet.
Kun vanhemmat eivät ole aikanaan hyväksyneet lastaan sellaisena kuin tämä on, jää tunne "vääränlaisuudesta" kummittelemaan helposti lopuksi ikää. Ympäristön paineet on usein jopa helppo kestää, jos omilta vanhemmilta on kasvuiässä riittänyt hyväksyntää.
Kaikenlaisia leikkejä sai leikkiä ja yhdessä leikkivät tytöt ja pojat pihalla, esim. kirkonrottaa. Nukkeleikit ei kiinnostanut, mitä niillä voi edes tehdä.. oli mulla silti nukkeja, barbeja ainakin, niitä ja niiden tavaroita keräiltiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa.
Muuten ei kiinnosta shoppailut, eikä sen puoleen lätkän toljottaminenkaan. Eniten kiinnostaa uskonnot, yhteiskunta ja politiikka.
Olen heteromies ja välillä tunnen olevani niin erilainen keskimääräisestä miehestä että minun olisi varmaan pitänyt syntyä naiseksi mutta jokin kohtalon oikku teki minusta ratkaisevalla hetkellä miehen.
... siis että jos saisin naisena elää, tykkäisin silloinkin vain naisista.
Haluan olla sukupuoleton Uuden Maailmanjärjestyksen presidentti!
http://www.youtube.com/watch?v=7a9Syi12RJo
o/
Mulla on sama ongelma.. mut hetero oon.
Oon aika poika ollu aina, oon aina leikkiny poikien kaa (paitsi viimeset 4 vuotta koska oon jo 7lk).
Tämmönen aate et haluun ollapoika on tullu nyt vasta seiskalla, ennen oo vaa pukeutunu hupoariin ja college housuihin. Äifille en uskalla mitää mainita, koska tuntuu et ottaa sen vaa läpällä :(, enkä muutenkaa uskalla sanoo tästä mitää kellekkää..
Tukka tyylin haluaisin muuttaa. Poika tyyliin. Esim. Takajeejeeks koska tykkään siitä ( jos multa leikkais sivulta hiukset pois nii mulla olis takajeejee koska mulla on aika lyhyt tykka ja otsahiukset menee taakse).
Mut sit mietin et mitä mun kaverit ajattelee, ja mitä mun ohastus ajattelin koska silläki on takajeejee ja tällee ja muutenki mitä se ajattelin :/
Mut nyt vähemmän enää mietin mitä muut ajattelee, oon tulku vahvemmaks kiusaamisen kautta. Mua on siis kiusattu tän adian takia ja syrjitty.
Nykyään pukeudun verryttely- tai collegehousuihin.. meikkaan kyllä joo mutta vaan sillai et saan finnit piiloo (vaikka ei niitäkää paljoo ole)
Mua ahistaa joskus ku mietin et oon tyttö mut haluun olla poika /( :(..
Mut on k8va huomata etten oo yksin tän asian kanssa
Vähän tuli kirjotus virheitä mut tarkotan nyt siis sitä, että mua ahistaa joskus ajatella et oon tyttö mut haluun olla poika.
Kaverit vois ajatella ekana että mitähän v*ttua, mut ei ne mua hylkäis :)
Joskus mietin mitä mun ihastus ajattelee jos leikkaan hiukset pois ja muutan tyylii jne. Kesällä ois kiva vaa kävellä kylil ilma paitaa, nainen ku oot nii saat tyylii sakot ku kävelet ilma paitaa kylil :(
Mul o ongelma kans.. Siis oon vasta 14v. En vaa yksin kertasesti haluu olla tyttö/nainen... Oon aina ollu poikamainen enkä oo mekkojakaa suostunu ikinä päälle laittamaa enkä koskaa leikkiny barbeilla.
Mie meikkaan sen verea et saan punotukset naamast poijes (laitan peite tai meikkivoidetta). Pukeudun t-paitaan löysiin housuihin ja joskus huppariin/collegepaitaan.. Mut..
Entä jos on sellanen ongelma että ei hyväksy omaa kehoaan?
Siis mulla ei kauheesti mitää muotoja ole (JA IHAN HYVÄ) mutku en haluis mitää muotoja ollenkaa.. En rintoja enkä isoo takamusta.. Takapuoli täs se pahin on ku sisko(8v) sanoo ain isoks ja joha sitä itekki alkaa luuleen et se on iso (todellisuudes ei ees).. Mut en haluis mitää edes pieniö rintoja.. Haluun sellaset niikun pojil :(
Saad
Naisia+on+erilaisia+ja+tulee+aina+olemaan.+Piste.
Mulla on semmonen ongelma et joskus haluun olla poika ja joskus taas tyttö :Dja oon tosi poikamainen ja koulua haluisin olla semmonen joka pelleilee jne mut ku oon tyttö niin en "voi tehä sitä"
kyllä tytötki voi pelleillä. ite koulussa tyttönä aina pelleilin ja sain koko luokan nauramaan useasti.
Miehenä oleminen on aivan yliarvostettua.