Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta musiikkikoulut tappavat ihmisen viimeisetkin jäljellä olevat musiikkiinnokkuudet.
1. Pääsykoe: Tästä sen jo näkee. Heti ennen kuin edes pääsee oppilaaksi, tulevat oppilaat / hylätyt pistetään kilpailemaan keskenään siitä, kuka hyväksytään oppilaaksi ja kuka ei. Tämä on monella kauhea paikka ja osa voi tosissaan pelätä tätä tilannetta, ja joutuuhan siinä esiintymäänkin, kun pistetään laulamaan arvostelijoiden edessä ja monelle tämä voi olla niin kauhea paikka, etä kun pitäisi avata suu ja laulaa, pelkääkin niin paljon, että ei saa sanaakaan ulos ja alkaa esim. itkemään (näin on käynyt monelle tuntemalleni lapselle ja nuorelle).
Tästä voi jäädä epäonnistuneelle niin kauheat traumat, että ei enää koskaan halua osallistua mihinkään musiikkitoimintaan.
Kuoroonkin pyrkiessä on pääsykokeet. Suorastaan ihme, että vauvamuskariin pyrtkiviä vauvoja ei pistetä riviin lattialle ja sitten katsotaan, kuka vauva jokeltaa musikaallisimmin ja kenen äiti/isi taputtaa tahtia vieressä oikeimmalla tavalla.
Miksi musiikkia pitää osata jo ENNEN kuin menee musiikkikouluun? Eikö sinne laitokseen mennä siksi, että oppisi jotain?
Sitä paitsi nämä musikaalisuustestit eivät kerro mitään todellisesta musikaalisuudesta. Testit myös suosivat sosiaalisia lapsia/nuoria/ym. koska siihen sisältyy esiintymistä ja monelle ujolle ja aralle ja miksei myös sosiaalisemmallekin tämä testaustilanne voi ola todella pelottava ja stressaava. Epäonnistumisen riski on suuri, jos kokee tämän tilanteen epämiellyttäväksi ja pelottavaksi.
2. Pakkoesiintymiset. Näissä laitoksissa on esiintymispakko, koska kuulemma oppilaalla on velvollisuus esiintyä muille. Normaali esiintymisen jännitys kuuluu asiaan ja on normaalia, mutta jos pelko on niin voimakasta, että se todellakin haittaa esitystä ja elämää muutenkim, niin tällaista ei saisi millään pakottaa esiintymään, vaikka olisi kuinka velvollisuus tahansa. Ja sanomattakin on selvää, että pelko vain pahenee, jos pelko pakotetaan kohtaamaan vastoin tahtoaan. Mielestäni esiintymisvelvollisuuden tilalle pitäisi tulla esiintymismahdollisuus. Tällöin esiintymään pääsisi ne, jotka haluavat esiintyä, mutta ketään ei pakotettaisi tähän. Esiintymiset ovat monelle syitä, miksi he eivät halua edes pyrkiä musiikkikouluun, vaikka kiinnostusta ja intoa oilisi. Tunnen monia, joilla tämä on este musiikkikouluun pyrkimiselle ja monesti olen nähnyt, kun lapsi/nuori pelkää niin paljon, että ei kykene soittamaan lavalla ja halvaantuu täysin pelosta ja alkaa itkemään tai juoksee itkien pois. Onpa myöhemmin kotona hakattu piano suuttumuksesta, epäonnistumisen ja surun tunteesta kirveellä hajalle ja kalliita viuluja on lentänyt lattialle esiintymissalin lavalle. Näihin onnettomiin eri-ikäisiin muusikoihin on iskostunut ikuinen pelko musiikkia kohtaan.
3. Tutkinnon suorittamiset: Samasta syystä kuin esiintyminen. Tutkinnot ovat hyviä niille, jotka haluavat sen suorittaa, mutta mielestäni oppilatoksissa tulisi olla tutkinnon suorittamisen MAHDOLLISUUS, ei VELVOLLISUUS/PAKKO. Eli sen saisi suorittaa se, kuka haluaa. Tiedän monia, jotka ovat tunneilla osanneet erittäin hyvin, mutta kokeessa halvaantuneet pelosta niin, että kokeesta on tullut erittäin ala-arvoinen arvostelu. Moni tuntemani henkilö on jättänyt opiskelun kesken ensimmäisessä tutkinnossaan epäonnistumisen takia (yksikin näistä oli todella hyvä ja taitava, mutta arvostelutilaanteessa ei osannut yhtään mitään pahan pelon vuoksi).
Varmasti näissä oppilatoksissa on tasokas opetus ja ammattitaitoiset opettajat, mutta ylläoleviin asioihin tulisi mielestäni tulla muutos.
1. Pääsykoe: Tästä sen jo näkee. Heti ennen kuin edes pääsee oppilaaksi, tulevat oppilaat / hylätyt pistetään kilpailemaan keskenään siitä, kuka hyväksytään oppilaaksi ja kuka ei. Tämä on monella kauhea paikka ja osa voi tosissaan pelätä tätä tilannetta, ja joutuuhan siinä esiintymäänkin, kun pistetään laulamaan arvostelijoiden edessä ja monelle tämä voi olla niin kauhea paikka, etä kun pitäisi avata suu ja laulaa, pelkääkin niin paljon, että ei saa sanaakaan ulos ja alkaa esim. itkemään (näin on käynyt monelle tuntemalleni lapselle ja nuorelle).
Tästä voi jäädä epäonnistuneelle niin kauheat traumat, että ei enää koskaan halua osallistua mihinkään musiikkitoimintaan.
Kuoroonkin pyrkiessä on pääsykokeet. Suorastaan ihme, että vauvamuskariin pyrtkiviä vauvoja ei pistetä riviin lattialle ja sitten katsotaan, kuka vauva jokeltaa musikaallisimmin ja kenen äiti/isi taputtaa tahtia vieressä oikeimmalla tavalla.
Miksi musiikkia pitää osata jo ENNEN kuin menee musiikkikouluun? Eikö sinne laitokseen mennä siksi, että oppisi jotain?
Sitä paitsi nämä musikaalisuustestit eivät kerro mitään todellisesta musikaalisuudesta. Testit myös suosivat sosiaalisia lapsia/nuoria/ym. koska siihen sisältyy esiintymistä ja monelle ujolle ja aralle ja miksei myös sosiaalisemmallekin tämä testaustilanne voi ola todella pelottava ja stressaava. Epäonnistumisen riski on suuri, jos kokee tämän tilanteen epämiellyttäväksi ja pelottavaksi.
2. Pakkoesiintymiset. Näissä laitoksissa on esiintymispakko, koska kuulemma oppilaalla on velvollisuus esiintyä muille. Normaali esiintymisen jännitys kuuluu asiaan ja on normaalia, mutta jos pelko on niin voimakasta, että se todellakin haittaa esitystä ja elämää muutenkim, niin tällaista ei saisi millään pakottaa esiintymään, vaikka olisi kuinka velvollisuus tahansa. Ja sanomattakin on selvää, että pelko vain pahenee, jos pelko pakotetaan kohtaamaan vastoin tahtoaan. Mielestäni esiintymisvelvollisuuden tilalle pitäisi tulla esiintymismahdollisuus. Tällöin esiintymään pääsisi ne, jotka haluavat esiintyä, mutta ketään ei pakotettaisi tähän. Esiintymiset ovat monelle syitä, miksi he eivät halua edes pyrkiä musiikkikouluun, vaikka kiinnostusta ja intoa oilisi. Tunnen monia, joilla tämä on este musiikkikouluun pyrkimiselle ja monesti olen nähnyt, kun lapsi/nuori pelkää niin paljon, että ei kykene soittamaan lavalla ja halvaantuu täysin pelosta ja alkaa itkemään tai juoksee itkien pois. Onpa myöhemmin kotona hakattu piano suuttumuksesta, epäonnistumisen ja surun tunteesta kirveellä hajalle ja kalliita viuluja on lentänyt lattialle esiintymissalin lavalle. Näihin onnettomiin eri-ikäisiin muusikoihin on iskostunut ikuinen pelko musiikkia kohtaan.
3. Tutkinnon suorittamiset: Samasta syystä kuin esiintyminen. Tutkinnot ovat hyviä niille, jotka haluavat sen suorittaa, mutta mielestäni oppilatoksissa tulisi olla tutkinnon suorittamisen MAHDOLLISUUS, ei VELVOLLISUUS/PAKKO. Eli sen saisi suorittaa se, kuka haluaa. Tiedän monia, jotka ovat tunneilla osanneet erittäin hyvin, mutta kokeessa halvaantuneet pelosta niin, että kokeesta on tullut erittäin ala-arvoinen arvostelu. Moni tuntemani henkilö on jättänyt opiskelun kesken ensimmäisessä tutkinnossaan epäonnistumisen takia (yksikin näistä oli todella hyvä ja taitava, mutta arvostelutilaanteessa ei osannut yhtään mitään pahan pelon vuoksi).
Varmasti näissä oppilatoksissa on tasokas opetus ja ammattitaitoiset opettajat, mutta ylläoleviin asioihin tulisi mielestäni tulla muutos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sen jälkeen en ole soittotunnille mennyt, kun minut pakotettiin esiintymään koulun jossain tilaisuudessa, jossa oppilaat esiintyivät toisilleen. Olin niin ujo lapsi, etten koskaan puhunut tunneilla mitään.
Sitten tuli tämä pakollinen esiintyminen. Minun olisi pitänyt soittaa kahden muun viulistin kanssa eräs laulu pianon säestäessä. Vieläkin muistan sen kammottavan hetken, kun astuimme lavalle ja kaikki tuijottivat meitä. Kun olisi pitänyt aloittaa, en yhtäkkiä muistanut enää, mitä miunun piti soittaa, vaikka olin ennen tätä koko ajan mielessäni kerranut, miten kappaleemme meni. Toiset lapset aloittivatm, mutta minä seisoin lavalla pelosta´halvaantuneena, enkä muuta voinut tehdä, kuin seistä viulu toisessa ja jousi toisessa kädessä ja silmäni täyttyivät kyyneleistä. Esitykse"mme" lopuksi ihmiset rupesivat taputtamaan ja muistan, miten kamalalta tuntui kuunnella taputuksia: puristin kyyneleiset silmini kiinni enkä kestänyt kuunneella taputusta. Esitykesen lopuksi meille jaettiin kukat ja jopa minä sain kukan, vaikka olin vain idioottina seissyt tekemättä mitään. Opettaja talutti minut pois lavalta ja pyyhin kyyneleitäni vartavasten tätä tilaisuutta varten ostetun hienon mekon hihaan.
Enää ikinä en suostunut menemään soittotunnille. Onneksi moinulle löuytui yksityinen opettaja, jonka kotona käyn soittotunneilla ja joka ei pakota esiintymään.
Tavallaan lapselle tulisi opettaa esiintymistä, pakottaa tosin ei saisi. Mutta mielestäni tässä tilanteissa auttaisi vanhempien käyttäytyminen. Ei mitään hössötystä vaan muutaman kerran pitäisi sanoa että hyvin se menee. Itselläni ei ole juuri koskaan ollut vaikeuksia esiintyä yleisön edessa soittamassa. Puhuminen on eri asia. Se on aivan eri asia minulle. Pääsykokeet ovat hyödyllisiä' sinänsä että nähdään ketkä lapsista haluavat soittaa ja ketkä vain ovat tulleet vanhempien painostuksesta.Musikaalisuustestitkin osoittavat kuinka alusta täytyy lapsen kanssa aloittaa jos ja kun hän pääsee sisälle. Tutkinnon suorittamiset myöhemmässä vaiheessa ovat pakollisia saavat pysyäkin, sillä jos haluaa ammattilaiseksi niin täytyy pystyä esiintymään pienelle lautakunnalle. Lisäksi oppilaan tulisi itse sanoa mitä kappaleita haluaa tutkintoon ja opettaja voi sanoa että kelpaavatko ne. Näin oppilaalla on ohjelmisto jota mukava ja rentoa soittaa kun pitää joka kappaleesta. Itselläni on edessä pianon tolppa, opettajani kanssa katsoimme juuri sellaisia kappaleita tutkintoon jotka minä koen mielyttäviksi ja jotka ovat oikean tasoisia. Eli toisin sanoen opettajassakin on syytä jos oppilasa jännittää esiintymisiä kauheasti tai jos opettaja saa tilanteen tuntumaan vähemmän kauhealta. Onneksi itselläni molemmat opettajani ovat vähän vanhempia ja kokeeneempia joten he osaavat tukea oikealla lailla.
Onhan muuten yksi asia parantunut TAI sitten huonontanut tilannetta. Vuositutkintoja ei enää ole.
Terveisiä kaikille jännittäjille ja koittakaa hankkia mukavia esiintymiskokemuksia. Ennen tutkintoa on hyvä kysyä kylään puolituttuja muutama kappale ja soittaa heille, täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Silloin saa tuntumaa ja tottuu tilanteeseen.
1. Valtionavun piirissä olevilla musiikkiopistoilla on tietyt velvoitteet oppilaiden suhteen. Nämä tulevat oppilaitoksen ulkopuolelta. Jolleivät oppilaat etene tietyssä putkessa, rahoitus tyssää. Kun rahoitus tyssää, lukukausimaksut nousevat. Toisin sanoen: jos pyrit valtionavun piirissä olevaan musiikkioppilaitokseen, sinun täytyy tajuta että sinua aletaan välittömästi kouluttaa ns. muusikon ammattiura silmälläpitäen.
2. Voit mennä tietenkin ns. vapaisiin musiikkiopistoihin - joissa ei ole pääsykokeita eikä tutkintovelvoitteita. Ongelmana on hinta: kustannukset nousevat n. kolminkertaisiksi. Jollei näin tapahdu, on joko opettajasi ammattitaidoton, tai sitten kaikkia vero- ym. velvoitteita ei hoideta asianmukaisesti. Mutta täällä saat opiskella ihan miten huvittaa.
3. Voit mennä kansalaisopiston pianoryhmään. Saat viikossa 8 minuuttia opetusta - yleensä ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole kovin motivoitunut touhusta.
Musiikkia opiskelevat opiskelijat ottavat usein mielellään oppilaita. Hinta ei huimaa ja varmasti saa tasokasta opetusta!