Ollaan seukattu reilu vuosi ja päällisin puolin oltu onnellisia yhdessä. Tietenkin ollut jotain riitaakin joskus ja kireyttä ilmassa. Vuoden aikana tyttöystäväni on muutaman kerran riidan yhteydessä tai seurauksena laittanut suhteen poikki. Riidan aiheet yleensä ollut aika pieniä eli meillä ei ole ollut mitään suuria ongelmia joten olen vastustanut eroja.
Meneehän siinä aina vähäks aikaa pohja suhteelta jos toinen on vakaasti ollut sitä mieltä ettei halua jatkaa elämää mun kanssa mut sit muuttaa mielensä kun ollaan juteltu ja sovittu. Yleensä erossa ollaan ehditty olla vaan päivä tai pari.
En ole jäänyt miettimään niitä riitoja ja eroja kovin pitkäksi aikaa mut oon huomannut et oon tullut epävarmaks suhteessamme. Kaipaan vakuutteluja siitä että on vakavissaan ja rakastaa mua. Takerrun lauseissaan helposti sellaisiin kohtiin jotka voisi tulkita jotenkin niin että hän ei välitä minusta jne. ja usein tulkitsen ne juuri niin. Hän tietysti hermostuu siitä, mut en tietenkään tee sitä tahallani.
Menetän nykyään helposti hermot jos huomaan ettei ota mua huomioon.
Johtuuko tää niistä erotilanteista? otin ne tosi raskaasti ja vielä pahemmalta tuntu ku tyttöystävä oli niissä tilanteisa tosi etäinen ja kylmä. Halusin taistella suhteemme puolesta ja sen takia menin aina tyttöystäväni luo nöyränä puhumaan suhteemme puolesta.
En tiedä onko se ollut virhe. Pelkään että tyttöystäväni on alkanut pitää mua itsestäänselvyytenä ja suhdetta sellaisena johon ei tarvi panostaa kun on en mihinkään haihdu vaikka on jättänytkin monta kertaa.
Miten saan itteäni niskasta kiinni ja kohotettua profiiliani omissa ja tyttöystäväni silmissä?
Meneehän siinä aina vähäks aikaa pohja suhteelta jos toinen on vakaasti ollut sitä mieltä ettei halua jatkaa elämää mun kanssa mut sit muuttaa mielensä kun ollaan juteltu ja sovittu. Yleensä erossa ollaan ehditty olla vaan päivä tai pari.
En ole jäänyt miettimään niitä riitoja ja eroja kovin pitkäksi aikaa mut oon huomannut et oon tullut epävarmaks suhteessamme. Kaipaan vakuutteluja siitä että on vakavissaan ja rakastaa mua. Takerrun lauseissaan helposti sellaisiin kohtiin jotka voisi tulkita jotenkin niin että hän ei välitä minusta jne. ja usein tulkitsen ne juuri niin. Hän tietysti hermostuu siitä, mut en tietenkään tee sitä tahallani.
Menetän nykyään helposti hermot jos huomaan ettei ota mua huomioon.
Johtuuko tää niistä erotilanteista? otin ne tosi raskaasti ja vielä pahemmalta tuntu ku tyttöystävä oli niissä tilanteisa tosi etäinen ja kylmä. Halusin taistella suhteemme puolesta ja sen takia menin aina tyttöystäväni luo nöyränä puhumaan suhteemme puolesta.
En tiedä onko se ollut virhe. Pelkään että tyttöystäväni on alkanut pitää mua itsestäänselvyytenä ja suhdetta sellaisena johon ei tarvi panostaa kun on en mihinkään haihdu vaikka on jättänytkin monta kertaa.
Miten saan itteäni niskasta kiinni ja kohotettua profiiliani omissa ja tyttöystäväni silmissä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Selkeästi sinä olet enemmän sitoutunut suhteeseen kuin naisesi.
"elkään että tyttöystäväni on alkanut pitää mua itsestäänselvyytenä ja suhdetta sellaisena johon ei tarvi panostaa kun on en mihinkään haihdu vaikka on jättänytkin monta kertaa. "
Näinhän se on.
Jos olet nykyisen saanut, todennäköisesti saat jonkun toisen vastaavan. Ei kannata pitää kynsin hampain suhteesta kiinni eikä alkaa ovimatoksi.
"Miten saan itteäni niskasta kiinni ja kohotettua profiiliani omissa ja tyttöystäväni silmissä?"
Et taivu tyttöystäväsi tahtoon. Seuraavan kerran kun uhkailee erolla, niin ilmoitat vaan että tämä oli tässä nyt. Vaarana toki on, että homma tosiaankin oli siinä, mutta kyllä se tuolla touhulla siinä on jossain vaiheessa i alla fall.
ei tyttöystäväsi kunnoita sinua ja pitää sua ovimattonaan. Älä suostu kaikkiin kotkotuksiin ja erotaan-eipäserotakaan -hömppään vaan kerro selvästi, että et tällaiseen juttuun lähde mukaan. Jos hän jättää sinut sen takia, niin homma olisi joka tapauksessa mennyt puihin ennemmin tai myöhemmin. Jos taas huomaa, että sullakin on oma tahto ja sua ei pompotella, saattaa suhteenne parantua. Ei sellainen suhde, jossa toinen komentelee ja toinen vaan nöyränä pyytelee palaamaan takaisin, pidemmän päälle toimi kumminkaan päin.
Minulla ja miehelläni on/oli juuri samanlainen tilanne. Oltiin vuosi yhdessä, erottiin (minun päätöksestä) ja nyt ollaan 4 kertaa palattu yhteen.
Nyt sitten, täysin yllättäen mies kertoi että haluaa erota.Hänen tunteensa ovat "loppuneet". Hänen mielestään olemme enemmänkin työkavereita kuin parisuhteessa,.Viimeisen 2 kk:n aikana minulla on ollut erittäin vaikeaa, koska olen ollut työn puolesta kaukana hänestä, olen työn puolesta ollut stressaantunut ja väsynyt (sehän heijastuu suoraan suhteeseen ja seksielämään)Hän ei rakasta minua enää.
Ja asia on juuri niin kuin sanoit, minä pidin häntä itsestäänselvyytenä,ja oletin, että koska hän rakastaa minua oikeasti, hän kestää minulta ihan mitä vaan.
Mutta eipä vaan kestänyt. Tiedän,että olen koetellut häntä jopa liikaakin..:( Ja olen hyvin pahoillani siitä.
Nyt olen ihan rikki,en vain voi kuvitella elämääni ilman häntä.. (oltiin yhdessä n.2v. ja kuin paita ja peppu)
Hän ei halua enää yrittää, mutta siltikin sanoo, että voin soittaa hänelle ihan milloin vain tulee ikävä tms..Hänen tavaroitaan on vielä minun asunnolla, mutta hän sano vain että "kyllä ne sieltä kerkiää hakia,eihän se tämän päivän homma ole.." Minuun niin sattuu, kuinka tunteettomaksi hän on mennyt! Niin, syyhän löytyy siitä kun katsoo peiliin.
vaikuttaa läheisriippuvuudelta!!!
Tutustu aiheeseen ja...
ole valpas!
Kasva!
Niin, mulla ollut hieman sama tilanne. Ollan oltu yhdessä kaksi vuotta ja tänä aikana erottu useamman kerran...ja aina palattu yhteen. Minä olin alussa se, joka aina riidan päätteksi sanoi, että haluan erota. Parista tunnista pariin päivään oltiin "erossa". Yleensä hän otti yhteyttä, hieroi sovintoa ja minä pyysin anteeksi, että ylipäätänsä uhkasin erolla (koska en sitä oikeesti halunnut, mutta jostain syystä se sana tuli aina ulos suustani, mutta niin itsepäinen olin etten voinut itse ottaa yhteyttä). Mieheni joka tapauksessa jossain vaiheessa sai tarpeekseen minun raivareistani, radikaaleista sanomisistani ja jatkuvasta erouhasta. Kerran sitten riidan päätteeksi hän ilmoitti, ettei enää jaksa tätä ja haluaa erota. Ja oli ihan tosissaan. Ja minä murruin täysin, tajusin vasta silloin mitä olen menettämässä ja miten kauhealta eroajatus tuntuu. Tällä kertaa oltiin erossa hieman pitempää ja minä pyysin anteeksi, lupasin muuttua, pyysin uutta mahdollisuutta. Ja lopulta hän antoi. Mutta sen jälkeen riidat on päättynyt siihen, että mieheni ilmoittaa että turha yrittää enää jatkaa, ei tästä tule mitään. Ja voin sanoa että se on ihan kauheeta elää koko ajan siinä pelossa, että toinen jättää. Juuri kun itse on ymmärtänyt toisen arvon ja tajunnut, että tämä on se ihminen jonka kanssa haluan olla. Ja kokoajan pyytää häntä jäämään, kun elämä ilman häntä ei tunnu enää elämältä. Eikä ne riidat tosiaankaan ole kuin normaaleja kotitöistä, aikatauluista tai väsymyksestä tulevia kinasteluja. Asutaan siis yhdessä.
Vähän aikaa sitten riideltiin taas ja hän halusi erota ja lähti. Tällä kertaa minullakin tuli raja vastaan, enkä enää pyytänyt häntä takaisin, en ottanut yhteyttä.Ja kun hän sitten otti muutaman päivän päästä yhteyttä minuun, en puhunut mitään palaamisesta yhteen vaan puhuin asioista joita meidän tulee hoitaa kuntoon ja selvittää erotessamme. Ja kun hän sitten ilmeisesti tajusi, että ero tässä nyt sitten on tulossa niin mieheni mietittyään otti yhteyttä ja sanoi, että eikö vielä voitais yrittää. Ja tietenkin minä halusin jatkaa, en missään vaiheessa halunnutkaan erota, en vain enää jaksanut elää erouhan alla ja pyytää häntä palaamaan. Kuulostaa varmaan kamalalta tämä meidän suhde, mutta tarinan opetus on se että toivottavasti nyt kumpikin meistä on tajunnut, ettei se jatkuva eroamisella uhkailu ole hyväksi tälle suhteelle eikä sitä kukaan jaksa kovin pitkään. Toivottavasti jatkossa ei kumpikaan enää ikinä sano "haluan erota".
Meillä on ollut sama tilanne, mutta niin päin että poikaystävä on vihjaillut erolla...
Mun mielestä reagoit asiaan aivan normaalisti!
Siltä tytöltä on tosi törkeää, että hän heittelee sulle tollasta asiaa,niinkuin se ois vain joku "letkautus" muiden joukossa.
Mielestäni sun täytyy keskustella tyttöystäväsi kanssa asiasta ja kertoa miltä susta ne tilanteet tuntuu ja että hänen on lopetettava
tuo lapsellinen käytös, jos meinaa sun kanssa olla.
Tyhmintä sinulta on että näytät tytölle olevas tossun alla. Jos tyttö uhkaa erolla, sä taistelet ja näytät, että välität ja että otat iskun kuorees siitä, että tyttö uhkaa erolla,
saa hänet ajattelemaan että olet itsestäänselvyys ja hän voi tehdä sinulle mitä itse haluaa.
Puhu hänelle tunteistasi ja sano että jos hän haluaa olla sinun kanssa, on erolla uhkaileminen loputtava. (btw.. on erittäin lapsellista uhkailla ko. asialla)
Parisuhteessa pitää pystyä olemaan varma toisesta!