Olen sellaisessa tilanteessa, että olen eronnut noin kaksi vuotta sitten. Mieheni halusi erota minusta ja virallisesti ero astui voimaan viime vuonna. Tapasin uuden miehen eron jälkeen ja mies on minua 16 vuotta vanhempi. Hankalaa tässä on se, että mies, jonka tapasin on itsekin vähän aikaa sitten eronnut. Hänen vaimonsa halusi erota. Miehen vaimo on vieläkin hänelle tärkeä ja hän haluaa puheittensa mukaan olla uskollinen hänelle kuolemaansa asti, mutta hän ei ole ollut uskollinen, koska on ollut minun kanssani.Mies haikailee vieläkin tämän entisen vaimonsa perään.
Mikä olisi järkevää toimia tässä tilanteessa? Pitäisikö minun jättää mies, kun kerran hän ei halua kanssani naimisiin tai seurustella, mutta silti me tavallaan seurustellaan, mutta mies ei myönnä sitä itselleen. Olen lähes päivittäin hänen luonaan. Olisiko välimatka kenties hyvä? Me asumme todella lähellä toisiamme.
Mikä olisi järkevää toimia tässä tilanteessa? Pitäisikö minun jättää mies, kun kerran hän ei halua kanssani naimisiin tai seurustella, mutta silti me tavallaan seurustellaan, mutta mies ei myönnä sitä itselleen. Olen lähes päivittäin hänen luonaan. Olisiko välimatka kenties hyvä? Me asumme todella lähellä toisiamme.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olet siis ihastunut melkein isäsi ikäiseen mieheen! Haloooooo! Onko sulla joku isäkompleksi?
Hae ikäistäs seuraa.
Perustele mulle miksi en voisi olla ystävä vanhemman miehen kanssa? Mulla ei ole mitään isäkompleksia mitä sä sillä sitten tarkoititkaan? Aika pahasti ja tyhmästi kommentoitu! Et tiedä minusta etkä hänestä kuitenkaan enempää!!! Minulla on eräs erittäin hyvä ystävä jonka tytär seurustelee 13 vuotta vanhemman kanssa, että en ole ainut! Rakkaus ei katso ikää.
ei rakkaus iästä ole kiinni.
Itsellä vanhempienkin ikäero on 17v ja ei
ole näyttäny haittaavan.
On vaan joskustullut mieleen esim miehet
40v alkavat oikein aikuistua, miehistyä.
Samoin naiset 30vuotiaina ajattelevat jo
muutakin kun baila baila.
Siis eikö 10v ole ikäerona just sopiva?
Ei tietenkään niin että tyttö 13v ja poika 23v.
Vaan myöhemmin kun lapsuus ja lapselliset
puuhat on ohi ja perhettä perustetaan.
Hei!Luin Sun kirjoitustasi jäädää tai jättää ja huomasin, että melko samanlainen tilanne on täällä hetkellä myös minulla päällä. Erottuun Susta vaan sillä, että tunnen nykyistä miestä jo 15 vuoden ajan.Tosi, suhteeksi tämä muuttui vasta 2 1/2 v sitten, kun erosin itse 15 v vaikean avioliiton takia. Ongelma täällä hetkellä on tämä, että myös nykyinen miesystäväni on eroamassa todella pitkästä liitosta ja vaikka koemme yhdessä ollessamme ihania hetkiä, niin jossakin vaiheessa, hän ikänkuin vetäytyy ja pistä jarrut päälle.Ymmärrän sen, ettei hän halua sitoutua, koska on "taistelemassa" itseänsä vapaaksi liitosta, mikä ei toimi. Tiedään tunteen, koska koen olevani samanlaisessa pattitilanteessa jatkuvasti häneen kanssa, kuten Sinäkin. No hullua tässä suhtessa on viellä tämä, ettei hän osaa sanoa, mikä meidän kuvio oikein on. Hän ei halua seurustella, mutta silti me teemme asioida yhdessä (matkat, yhteiset illat jne.)Hän ei halua sitoutua, mutta tavalla hän on jo sitä. Hän ei osaa ottaa vastaan tunteita, mutta silti nautti niistä!? Hän ei voisi kuvitella parisuhtetta uudelleen, mutta mikä se meillä sitten on? Välillä tuntuu, ettei tämä sellainen vetele. Kamppailen epätoivon ja toivon välissä ja monesti ajattelen samalla tavalla. On hirveätä, kun tunteet ovat järjen tiellä ja ajatuukseet kiertää kehä. On kamala, kun ei koskaan saa kunnon vastauuksia, kun toinen vaan ei tietää, mitä oikeasti elämälta halua.Tästä ei varmasti Sinulle paljoon apua oo, mutta ainakin tiedäät, etet ole ainut, joka on tämmöseen tilaanteeseen joutunut.Ja silti yhdessä olo tuntuu taivalliselta ja hänelle ajatus minun menettämisestä, tuntuu hänestä hirveältä. Olemme yrittäneet erota jo 3 kertaa, onnistumatta siinä.Onko tässä mitään järkeä.? Ehkä Sinuun pitäsi myös punnita nämä plussat ja miinukseet ja ennekaikkea miettiä, mitä itse haluat.
Tämä mies, jonka kanssa olen välittää minusta vain ystävänä. Hän kertoi mulle, että kun olin nuorempi oli hän katsellut minua ja ajatellut, että voiko noin kaunista ihmistä olla olemassa. Juttelimme viime yönä jälleen kerran ja hän sanoi, että hänen tunteensa ovat nyt erilaiset, että hän ei ole enää niin ihastunut minuun. Hän sanoi myös erään toisen asian joka loukkasi minua. Sitä en tahdo tässä sanoa, mutta se satutti minua. Sanoin miehelle, että nyt minä lähden kotiin (Olin silloin hänen luona yötä)ja teen tästä jutusta lopun. Minusta ei kuitenkaan ollut lähtijäksi. Olen monena yönä saanut itkeä. Kysymys on siitä ,että tämä mies haluaa olla uskollinen entiselleen ja hän jopa sanoi minun siskolle ja tämän miehelle, että haluaa olla tälle entiselleen uskollinen kuolemaansa saakka. Hän ei uskalla mennä uudestaan naimisiin, koska pelkää, että me ei sovittaisikaan yhteen tai tulisi jotain ongelmia. Eniten ehkä loukkaa se, että mies sanoo näin: "virheitä sattuu ja joutuu syntiin". Se kertoo sen että olen vain jokin virhe hänen elämässään tai siltä se tuntuu. Minulla on ollut todella vaikeaa muutenkin erään asian vuoksi. Ero oli minulle järkytys ja se sai minut masentumaan pahasti. Olin koko avioliiton ajan hyvin yksin. Nykyinen mies sanoi, että hän säälii minua. Kaikki nämä asiat yhteensä saavat aikaan sen ,että olen pettynyt tai toisaalta ymmärrän häntä, koska hänen vaimonsa haki tavarat vasta jokin aika sitten, mutta minusta hänen pitäisi miettiä tulevaisuutta ja kohdata omat kipunsa ja jatkaa elämää eteenpäin.
Hei!Luin Sun kirjes ja kiitos ja viellä yksi asia...luin ja tiesin, mitä seuravaaksi sanot. Tiesin sen koska smat asiat olen käynyt läpi ja samat asiat on minulle sanottu ja yhtä syvästi minua on loukattu...aivan uskomatonta. Ajattelin jopa, että kyse on samasta ihmisesta, koska munki "ystävä" sanoi ja kertoi minulle samat asiat. Tiedään tunteen ja sen tuomaan ahdistukseen. Ei ole minullaka sitä oikeata reseptia, koska täällä hetkellä olen itsekin samassa tilaanteessa ja kyyneleistä voisi saada kokonaisen lammeen. Ei Sinuun tarvikka kertoa, mikä se juttu oli, luuleen tietäväni sen muuteenkin...Ilmeisesti olet nuori, ainakin nuorempi, kun minä, ja haluat perheen ja se on täysi ymmrettävä.Ihminen joka tuntee olevansa avioliitossansa yksinäinen, ei voi olla enemmään yksinäisempi, koska olen kokenut saman yksinäsyydeen. Ymmärrään todella hyviin Sinuun tuskasi ja myös tämänhetkisen tuskasi.
Minulla on siinä mielessä erikonen tilanne, etten välttämättä halua enään naimisiin, mutta kaipaan kyllä yhteistä aikaa sekä asioitteen tekemistä yhdessä. Ja ihmettelen , kuin tyhmä voi olla mies, joka sellaista tarjousta ei hyväksy. Koska en "vaadi" häneltä mitään,ei sitoutumista eikä yhteistä talouutta yms.
Tiedätkö Sinä syyn, minkä takia häneen vaimo hänet jättii? En muista, oliko heillä lapsia, ootko mainitsenut sen? Ja kuinka hän meinaa olla uskollinen entiselle vaimolle. Mun miesystävä puhuu perhen säilyttämisesta kasassa. Hän toivoo, että (vaikka hän itse onki avioeron pistänyt virelle), niin eron jälkeen he voivat silti olla perhe ja tehä asioita yhdessä. Hän jopa halua auttaa exia selvimään erosta, joka on minulle täysiin käsittämätöön termi, sillä miteen tämä on ylipäätäänsä mahdollista??? Eli siinäkin osassa ovat tarinamme joteenkin hyviin samalaiset....Toinen halua vannoa! ikuista uskollisuutta ja toinen halua pitää perheen kasassa, vaikka ovat eroneet....
Voisitko häneltä suoraan kysyä, mitä hän Sinulta odottaa ja mitä halua. Olen itse sitä kysynyt, saamatta mitään vastauuksia (niitä vaan ei ole hänellä) tai jos, niin ne ovat kaikki niin epämääräisiä, että jää ymmärrystä ja ymmärdämistää vaille.
Minuun neuvoni Sinulle on se, että jos Sinä voisit hänelle kertoa omistä syvistä tunteista, mitä koet, jos hän tekee näin. Yrittää jollakin tavalla saada hänet ymmärdämään, että Sinuun sattuu ja paljoon. Ja kyllä Sinä sen ratkaisun teet, silloin kun aikaa on kypsä. Tiedään, että jonaina päivänä se seinä tulee vastaan, kun et enään välittää. Suhde on pakko elää ja käydää loppuun asti, ainoastaan silloin pystyy sen lopettamaan. Ja asioitteen on tarkoitus aina jollakin ihme tavalla selkiytyä.
T.Lexy
Olet oikeassa siinä, että haluan perheen. Tämä mies on 37- vuotta ja minä olen 21-vuotta. Hän on aika nuorekas ikäisekseen. Hänellä ei ole lapsia. Hän haluaa olla sillä tavalla uskollinen puolisolleen, että ei harrasta seksiä muiden naisten kanssa ja on sanonut, että jos hän rakastuisi niin sillä ei ole mitään merkitystä, koska hän aikoisi kovettaa sydämensä. Hän pelkää, että häntä loukataan.Silti hän haluaa kosketella minua ja jatkuvasti halata ja pitää hyvänä minua. Lähetin hänen vaimolle viestin, mutta hän ei vastannut. Kerroin hänelle tilanteen. Minusta hänen vaimonsa on aika itsekäs kun ei vastaa. Olisin halunnut auttaa sillä tavalla tätä miestä pääsemään yli jos he olisivat keskustelleet yhdessä tämän vaimon kanssa vaikeasta avioliitostaan. Mutta niin kuin se yleensä menee ei vaimo pidä mitään yhteyttä, eikä tämä mies edes pysty lähettämään vaimolle viestiä, koska vaimo on laittanut eston päälle sähköpostiin. Hänen entinen vaimo on pyytänyt, että tämä mies jättäisi hänet rauhaan, mutta vieläkin hän lähettää viestiä tälle ja uskoo, että vaimo tulee takaisin. Kaikki hänen läheiset täällä päin pitävät häntä aika outona juuri sen vuoksi, että hän uskoo vielä vaimonsa tulevan takaisin. Mutta uskon, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Minun tilanteeni on se,että asun yksin. En kuitenkaan viihdy yksin vaan kaipaan seuraa. Siksi olen usein tämän miehen luona yötä, todella harvoin omassa asunnossa. En ole koskaan jättänyt ketään, en tiedä millaista elämä sen jälkeen olisi. Me olemme kuitenkin hyviä ystäviä. Pärjäisinkö yksin, en tiedä.
Miehellä ei ole lapsia, eikä ole minullakaan. Hänen vaimonsa sai keskenmenon aikanaan.
En tiedä, että miksi hänen vaimonsa jätti hänet, mutta mies kertoi tämän vaimonsa sanoneen, että ei rakasta tätä miestä ja halusi olla naimisissa vain turvatakseen oman taloudellisen tilanteensa eli tämä hänen vaimonsa oli opiskelija. Mies kertoi mm. että kun mies oli kaupassa ostanut vyön joka maksoi 50 euroa oli tämä vaimo lyönyt miestä kassillaan naamaan. Heidän avioliittonsa oli miehen mukaan todella kamala ja molemmat vain halusivat kuolla pois. Alku oli miehen mukaan ihan ok.
Voi Sinua.Olen todella pahoillani puolestasi. Olet niin kovin nuori viellä. Joteenkin tämän pohjalta, mitä kerroit, tulee väkisin mielleen ajatus, että hän on hyviin riippuvainen siitä menneisyydestä, mitä on kokenut yhdessä sen naisen kanssa.Ja minusta häneen pitäisi saada ammattiauttajan apua, koska koko tämä tilanne on aika outo. Hän elää jossakin menneessä, mitä ei ole enään edes olemassa ja silti ei päästää sitä irti. Sinuna miettisiin tarkkaan, haluaisitko jatkaa sellaista suhdetta, joka vahingoitta myös Sun mielenterveyyttä. Olet ilmeisesti suloinen,tunteeva nuori nainen ja elämä edessä. Voisitko ajatella, vaikka muuttamista kauemmas, pois häneen luotaa? Oletko pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja sen vuoksi yksinäinen, ettei ei oikeasti ole ketään,keneen tutustuisit? Olen sitä mieltä, ettei ei sellainen suhde, jos asenne hänellä on sellainen, pitkään päälle kuitenkaan tule onnistumaan. Ja ikäisekseen hän ei ole kyllä kypsä aikuinen.Sellainen kuluttaa ennen pitkään Sinut ihan loppuun. Sinun iässä pitäisi olla vaan ihania asioita ja uskoon vakasti, että Sinulleki on jossain se oikea tarkoitettu ja odotamassa juuri Sinua.Ota aikaa ja mieti, mitä ihan oikeasti elämältä haluat ja voiko hän todellakin vastata kaikkehin Sun odotuuksiin ja toiveisiin. Onko hän oikeasti juuri sellainen mies, ketä elämääsi kaipaat. Et tulee olemaan koskaan onnellinen häneen kanssa, jos haikailu entiseen perään vaan jatkuu ja Sinä saat olla ikuineen kakkonen. Uskon kuitenkin, että osat ratkaista tämän ongelman ja lopuksi ehkä vastauukset eivät olekka näin kaukana..Tutkiskele sisintääsi ja asioita, miksi haluat olla häneen kanssa. Onko se yksinäisyys vai jotain muuta? Mitä hän voisi Sinulle tarjota ja lopuksi, haluatko juuri häntä ihan oikeasti vai onko se vaan tottumuus?
Se , mitä kirjoittat hänestä, kuulosta aika hurjalta, ihmettelen, miteen mies jaksa viellä haikailla väkivaltaista naista...
Olen miettinyt, että muuttaisin toiselle paikkakunnalle. Minua kuitenkin pelottaa yksinjääminen. Minun isäni sanoi, että hän voisi ostaa siskon ja hänen miehensä asunnon ja minä maksaisin hänelle vuokraa. Olen miettinyt montaakin paikkakuntaa kuten Turku tai Raisio. Minun kaikki ystäväni asuvat täällä päin missä minäkin, pienellä paikkakunnalla ja minusta ja tästä miehestä juorutaan jo kaikkialla. Olen samaa mieltä siitä, että tämä mies tarvitsee ammattiapua, mutta hän ei suostu hakemaan sitä, on nimittäin todella itsepäinen luonne ja hän myöntää sen itsekin. Minusta tuntuu välillä, että hän vain käyttää minua hyväksi. Vaikka ei hän sitä halua.Toisaalta hän on huomaavainen ja on auttanut minua taloudellisesti ja ainoat ihmiset, jotka hänet hyväksyvät ystäväkseni ovat minun sisko ja hänen miehensä.Tämä mies on sanonut kuitenkin minulle, että älä muuta pois. Asuin aikaisemmin vanhempien luona ja tavattuani tämän ystävän muutin omaan asuntoon. Vanhempani olivat vastaan muuttoa ja sitä ,että olen niin vanhan miehen kanssa. En tiedä mitä teen? olen todellisessa umpikujassa. Äiti sanoi minulle,että en saa muuttaa takaisin kotiin enää, jos nyt lähdet. En halua muutta takaisin kotiin, mutta asuntoa voisin vaihtaa. Isäni on minulle aina todella vihainen, kun tapaan hänet, koska hän ei pidä siitä, että olen kyseisen miehen kanssa. kerran hän ehdotti,että jos me vain moikkaisimme kun näkisimme eli toisin sanoen hymyillään kun tavataan eli ei olla missään tekemisissä. Minun ongelmani on kuitenkin pohjimmiltaan se, että en viihdy yksin en halua muuttaa vanhempien luo pelkään, että en löydä sopivaa miestä oman ikäistä ja haluaisin todella muuttaa pois isompaan asuntoon ja kauemmas tästä miehestä niin, että saisin rauhassa elää ja olla. Kiitos, kun olet auttanut minua. Minä mietin erilaisia vaihtoehtoja.
Surutyö erosta kestää muutaman vuoden.Sitä vois verrata läheisen kuolemaan.Ystäväsi käy sitä vaihetta vielä eikä hänellä ole tilaa uuteen suhteeseen.Tiedän sen omasta kokemuksesta kun tapasin nyk.mieheni puolen vuoden päästä erostani.EN pystynyt vielä aloittamaan suhdetta vaikka hän oli ihana.Tunne elämäni oli niin tukossa.Anna hänelle aikaa.Syli-ikävä on kamalaa ja siihen varmaan olet parasta lääkettä hänelle.Lohtua ja läheisyyttä jokainen kaipaa.Mutta mieti mitä itse haluat ja mitä hän sinulle antaa oletko tyytyväinen suhteeseen:mitä muuta se voisi olla.?Hän ei halua sitoutua vielä sen ymmärrän.Ihminen vaatii oman aikansa asioille.Älä hättäile.äläkä ainakaan sitoudu ennenkuin tiedät miksi erosivat.VAikuttaako se sun päätökseesi.Mä ainakin mietin sitäkin.