Lihaksessa on kymmeniä tuhansia lihassyitä, joissa olevat osaset liikkuvat toistensa lomaan lihaksen supistuessa.
Lihassyy supistuu joko kokonaan tai ei ollenkaan. Voisi ajatella kuminauhaa, jota venytetään pitäen kiinni molemmista päistä. Kun toinen pää irrotetaan, kuminauhan jännitys poistuu kokonaan, se ei jää mihinkään puolittaiseen asemaan. Lihassyykään ei jää puoliväliin.
Lihassyitä on peräkkäin ja rinnakkain. Kun tarvitaan pitkä liike, useita peräkkäin olevia lihassyitä supistuu, ja mitä enemmän voimaa tarvitaan, sitä useampi rinnakkainen lihassyy osallistuu tapahtumaan supistumalla. Lihassyyt, joita ei tarvita, tulevat ikään kuin siinä mukana tekemättä lainkaan työtä. Lihassyitä käytetään vain se määrä joka kulloinkin tarvitaan.
Harjoittamattomassa lihaksessa on ns. "kuivuneita" lihassoluja enemmän kuin treenatussa. "Kuivaaminen" on elimistön tapa säästää energiaa, sillä "kuivunut" lihassolu kuluttaa kymmenyksen vähemmän energiaa aineenvaihduntaansa kuin treenattu lihassolu. "Kuivunut" lihassolu ei tee lainkaan työtä.
Mikäli treenattuja lihassoluja ei ole tarpeeksi, ei kuormitettua liikettä pysty tekemään ollenkaan.
Liikuntaa aloitettaessa näitä "kuivuneita" soluja aktivoidaan riittävän usein tapahtuvilla kuormituskäskyillä. Hermosto ikään kuin tökkii solua hereille, ja kun se tapahtuu tarpeeksi usein alkaa solu virota, sen hiussuonisto alkaa kasvaa ja solu aktivoituu toimintaan.
Kuvattu lihassolujen toiminta ja vaihtelu on verrattain nopeatempoista. Jo kuukauden liikuntatauon jälkeen huomaa että suorituskyky on jo laksnut hieman, osa soluista on jo nukahtanut, "kuivunut", jolloin se pitää herätellä uudestaan. Tämä tapahtuu kuitenkin varsin nopeasti, koska solun infrastruktuuri on jo valmiina.
Vuosia, kenties ikänsä liikkumatta ollella tämä infrastruktuuri puuttuu kokonaan, ja kaikki pitää ikään kuin aloittaa tyhjästä, pelkän "kuivuneen" solun ympärille. Jo muutaman kuukauden kuluttua liikunnan aloittamisesta huomaa jo selvästi solujen heränneen, mutta on havaittu että sopivan hermoston rakentuminen soluihin kestää vielä muutamia kuukausia tämän päälle jos ei ole koskaan liikkunut.
Lihasmuisti on sitten oma mielenkiintinen lukunsa. Pitkään jotain lajia harrastanut pystyy vielä vuosienkin kuluttua harrastuksen päätyttyä tekemään tamppuja joita teki harrastusaikanaan, ja pienellä harjoittelulla hän pystyy nostamaan tasoaan huomattavan nopeasti verrattuna ihmiseen joka ei ole koskaan lajia harrastanut.
Lihassyy supistuu joko kokonaan tai ei ollenkaan. Voisi ajatella kuminauhaa, jota venytetään pitäen kiinni molemmista päistä. Kun toinen pää irrotetaan, kuminauhan jännitys poistuu kokonaan, se ei jää mihinkään puolittaiseen asemaan. Lihassyykään ei jää puoliväliin.
Lihassyitä on peräkkäin ja rinnakkain. Kun tarvitaan pitkä liike, useita peräkkäin olevia lihassyitä supistuu, ja mitä enemmän voimaa tarvitaan, sitä useampi rinnakkainen lihassyy osallistuu tapahtumaan supistumalla. Lihassyyt, joita ei tarvita, tulevat ikään kuin siinä mukana tekemättä lainkaan työtä. Lihassyitä käytetään vain se määrä joka kulloinkin tarvitaan.
Harjoittamattomassa lihaksessa on ns. "kuivuneita" lihassoluja enemmän kuin treenatussa. "Kuivaaminen" on elimistön tapa säästää energiaa, sillä "kuivunut" lihassolu kuluttaa kymmenyksen vähemmän energiaa aineenvaihduntaansa kuin treenattu lihassolu. "Kuivunut" lihassolu ei tee lainkaan työtä.
Mikäli treenattuja lihassoluja ei ole tarpeeksi, ei kuormitettua liikettä pysty tekemään ollenkaan.
Liikuntaa aloitettaessa näitä "kuivuneita" soluja aktivoidaan riittävän usein tapahtuvilla kuormituskäskyillä. Hermosto ikään kuin tökkii solua hereille, ja kun se tapahtuu tarpeeksi usein alkaa solu virota, sen hiussuonisto alkaa kasvaa ja solu aktivoituu toimintaan.
Kuvattu lihassolujen toiminta ja vaihtelu on verrattain nopeatempoista. Jo kuukauden liikuntatauon jälkeen huomaa että suorituskyky on jo laksnut hieman, osa soluista on jo nukahtanut, "kuivunut", jolloin se pitää herätellä uudestaan. Tämä tapahtuu kuitenkin varsin nopeasti, koska solun infrastruktuuri on jo valmiina.
Vuosia, kenties ikänsä liikkumatta ollella tämä infrastruktuuri puuttuu kokonaan, ja kaikki pitää ikään kuin aloittaa tyhjästä, pelkän "kuivuneen" solun ympärille. Jo muutaman kuukauden kuluttua liikunnan aloittamisesta huomaa jo selvästi solujen heränneen, mutta on havaittu että sopivan hermoston rakentuminen soluihin kestää vielä muutamia kuukausia tämän päälle jos ei ole koskaan liikkunut.
Lihasmuisti on sitten oma mielenkiintinen lukunsa. Pitkään jotain lajia harrastanut pystyy vielä vuosienkin kuluttua harrastuksen päätyttyä tekemään tamppuja joita teki harrastusaikanaan, ja pienellä harjoittelulla hän pystyy nostamaan tasoaan huomattavan nopeasti verrattuna ihmiseen joka ei ole koskaan lajia harrastanut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.