Minusta tuntuu, että monet naiset eivät tule anoppiensa kanssa toimeen, mitä olen kuullut (itsekin vihaan anoppia, vaikka ennen ihmettelin anoppivihaa)..Haluaisin tietääkin kuinka miehillä on, vihaavatko he anoppejaan..Minulla on sellainen käsitys, että nämä inhottavat meidän naisten inhoamat anopit ovat sellaisia, jotka eivät tahdo millään päästää pojistaan irti ja pitävät meitä naisia ala-arvoisina passaajina...Onko myös siis olemassa sellaisia anoppeja, jotka varjelevat tyttäriensä elämää henkeen ja vereen, mitä siis miehet voisivat inhota..Mietin vaan, että voisi johtua tästä se, että anopit ovat niin "hyvässä maineessa"..Tai olisiko syy sitten siinä, ettei perheessä ole yhtään tyttöä, jolloin anopit pitävät pojistaan kiinni...? Muutenkin kiinnostaisi tietää jokin selitys siihen, miksi äidit pitävät pojistaan kiinni niin kauan ja huolehtivat, mutta tytöistä ei niinkään..Onko miehet oikeasti niin avuttomia sitten...(En halua haukkua ketään...) ?
Anoppiviha
miehillä?
292775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mieheni inhoaa äitiäni, eikä mitenkään syyttä! Itse tulin tässä vähitellen huomaamaan, että äitini olisi kannattanut jättää lastentekonsa yhteen (1 kpl), siihen ensimmäiseen, joka oli poika. Me tyttäret olemme joutuneet huomaamaan olevamme kakkos- tai kolmosluokan kansalaisia. Koko ikämme. Olemme kaikki jo viidenkympin molemmin puolin, äiti lähestyy kahdeksaakymppiä.
Äidilleni meidän tytärten aviomiehet ovat monivuotisista avioliitoista ja lastenlapsista huolimatta "vieraita" jatkuvasti vain... En tiedä sitten, olisiko meidän pitänyt naida omasta suvusta serkuksemme kenties, jotta olisivat kelvanneet arvon kuningattarelle?
Veljeni taas on Pyhä ja Koskematon kaikin puolin. Ihan sama mitä mokailee ja toilailee, päästelee myös käsittämättömän röyhkeitä lauseita ympärilleen, mutta ei haittaa, äidin pikku poika jne jne. Heillä on täysin sairas suhde keskenään.
Ei siis ihme, että vävy voi pitää anoppiaan vastenmielisenä. Itse olen surullinen, koska mitään läheistä suhdetta äidillä ja minulla (kuten siskoillanikaan) ei ole koskaan ollut, enkä näe miten sellaisen rakentaminen voisi enää olla mahdollistakaan. Äiti ikään kuin "näkee" vain poikansa.
Minä taas luulen, että anoppivihaa on paljon vähemmän kuin suomi24;n kävijä luulee.
Tänne kirjoittavat ne, joilla on ongelmia eli pieni vähemmistö.
Minun äidilläni on kaksi vävypoikaa, molemmat hyviä. Itselläni on puolestaan neljä miniää neljän pojan ansiosta.
Kaikkien välit ovat asialliset ja hyvät.
Kaikilla on omat kiireensä ammatin takia. Mutta juhlissa hyvät suhteet näkyvät, esim. vuosilomien aikaan, jouluna ja yhteisillä matkoilla.
Kysymys on itsenäisyydestä - oman arvonsa tietävä ihminen ei käytä aikaa lähisukulaisten kanssa taisteluun. Elämä on siihen liian lyhyt.
Vaikka koko muu perhe suku ja sukuun naidut ja heidän läheisensä olisivat aivan normaaleja, kyllä yksi häiriintynyt äiti poika-suhde riittää häiritsemään heitä kaikkia. Heillä kun tuntuu sitä aikaa siihen liikenevän myös.
Jos olisi mahdollista sanoisin, että kokeile. Mutta sinähän voit kokea vain teidän oman tilanteen, et esimerkiksi meidän tilannettamme.
Turha silti tulla tänne kehuskelemaan omillaan, kun joku vähän vuodattaa surujaan. Täytyyhän meillä kärsivilläkin joku paikka olla. Tuntuuko nyt kivalta kun sait kaataa suolaa haavoihin?
itsekkin yrittäisit ymmärtää, että jokainen antaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa keskusteluun. kaikilla ei voi olla niin huonosti asiat kuin sinulla on ja kaikki eivät voi muutoinkaan olla samaa mieltä kanssasi. Siis anna vain suunvuoro ja mielipideoikeus muillekkin vaikka katkera ja vihanienn oletkin.
Jos haluat kylvää epäsopua ympärillesi se on oma tyhmyytesi, mutta ymmärrä se, että myös sopuisia ihmisiä ja ihmissuhteita on olemassa.
Sen sanon, että jos sinulla on käsitys, että aina se äiti-poika suhde on kaiken pahan alku, olet väärässä. Jos näin on teillä, meillä muilla voi syyt epäsopuun olla jossain aivan muualla.
Otat turhan herkästi herneen nenään jopa ventovieraitten milipiteistä, jotka eivät koske sinua lainkaan. Voisit miettiä, onko sittenkään se äiti-poika teilläkään se riidan aihauttaja.
Ensin syytät vastaajaa epäsovun kylvämisestä ympärilleen, ja kutsut tätä tyhmyydeksi. Silti melkein joka toisessa lauseessa itse haukut vastaajaa. Käytöksesi ei siis ole tyhmyyttä?
Se, että ei tule yhden ihmisen kanssa toimeen, on tämä sitten sinä, anoppi vai työkaveri, ei ole tyhmyyttä. Tyhmyyttä olisi vain antaa toisen kävellä yli, antaa toisen tehdä oman päänsä mukaan, koska tämä a) on vanhempi b) hän on sukua miehelle c) on töissä samassa työpaikassa d) asuu naapurissa d) toinen luulee olevansa parempi ihminen. Tämä kaiken kestävä, kaiken sietävä suhde kertoo liiasta kiltteydestä, pelosta puolustaa itseään. Se, joka rikkoo toisen kotia, kodin rauhaa, on itse tyhmä, ei se, jota rikotaan.
Ja kyllä, riidan saa aikaan täysin yksipuolisesti, ja kyllä aika monessa tapauksessa uudessa suvussa se anoppi on usean riidan takana.
Sopuisia ihmisiä ja ihmissuhteita on olemassa, mutta kukaan ei ole sopuinen joka ainoa päivä. Sellaista ihmistä ei yksinkertaisesti ole, sinäkään et siihen pysty "jos kuitenkin"- viestisi perusteella.
Äiti-poika -suhde ei ole kaiken pahan alku, mutta se kyllä vaikuttaa aika moneen suhteeseen tämän suhteen ympärillä. Jos tämä suhde ei toimi, se takuulla vaikuttaa poika-vaimo, äiti-miniä suhteeseen. Ja kuka ties muidenkin sisarusten väleihin, jos a) toimivat välittäjinä b) eivät toimi välittäjinä. Ja siihen anopin mieheen.
Ventovieraiden mielipiteiden takia tänne kirjoitellaan, tämä on keskustelupalsta. Mutta ei niistä tarvitse pitää, ei se sitä tarkoita, sanot sitä herneen nenään vetämiseksi. Eli toisin sanoen, älä loukkaannu, etkö huumoria ymmärrä? Ei paljon naurata.
Jotenkin ottaa pattiin kun täällä ilmeisesti käy joku hyväonninen valvomassa ja huomauttelemassa itsestäänselvyyksiä kuten että "muitakin ongelmanaiheuttajia voi olla muilla".
Siis kääk. Ei kai nyt kukaan niin tyhmä ole, että luulisi _kaikkien_ ongelmien takautuvan sairaalloiseen äiti-poika -suhteeseen.
Hyvin useinpa vain näkee nimenomaan tuosta johtuvia äärimmäisen tulehtuneita, monivuotisia suhdeongelmia.
lapsia ei tehty ne vain tulivat.
Ehkäisynä oli keskeytetty yhdyntä varmat päivät ja kondomi jota pestin välillä koska raha oli harvassa
näen tuon asian kyllä aivan toisella tavalla.
En pidä pojastani kiinni, hänellä on ollut itsenäinen elämä jo vuosia ennenkuin löysi vaimon ja perusti perheen.
Näkisin, että ainakin omalla kohdallani nuo ongelmat miniän kanssa johtuvat siitä, että miniä on mustasukkainen ja omistushaluinen.
Käsittääkseni nuorilla naisilla on monesti sellainen ongelma, että heillä on paineita, kykenevätkö täyttämään vaimon ja äidin roolin, eivät luota itseensä ja siksi reagoivat anopin olemassaoloon niin voimakkaasti, neuvoipa anoppi heitä tai ei, aina se on punainen vaate.
Itse en ole puuttunut nuoren parin elämään ja tapoihin hoitaa asioitaan, olen kyllä auttanut kun apua on harvoin pyydetty.
Kyselit tuossa poikien suhdetta anoppiinsa.
Itselläni on sellainen käsitys, että poikani ei juuri kommentoi eikä arvostele anoppiaan eikä salli muittenkaan sitä tehdä. Yleensäkkään hän ei hauku ja arvostele ihmisiä. On oppinut jo lapsuudessa sen, että kanssaeläjiä on kunnioitettava ja varsinkin vanhempia ihmisiä.
Sen olisin toivonut miniänikin aikoinaan oppivan ihan jo senkin takia, että pakolliset kanssakäymiset hoituisivat ilman suurempia rutinoita ja mökötyksiä.
Minulla siis on neljä miniää. Kaikkien miniöiden vanhemmat ovat elossa. Kun poikani toisinaan soittavat tai poikkeavat, kysyn myös, mitä pojan anopille kuuluu.
Saan ihan asiallisia vastauksia: jollakin on sitkeätä flunssaa, toisella kiire töissä jne. Siis ihan neutraalia. Ja suomeksi se tarkoittaa, että kaikki menee vanhaa latuaan, ei aihetta kummempiin puheisiin.
Sen olen ollut huomaavinani, että kaikki poikani ovat olleet mieluisia vävyjä anopeilleen.
Minullekin on osunut neljä hyvää miniää, erilaisia toki, mutta kukin juuri oikeita naisia miehellensä.
on osaltaan kyse myös liian täydestä tai tyydyttämästä seksielämästä.
Miniä "saa" liikaa ja kokee seksin vaatimuksena ja velvollisuutena.
Miniä "saa" liian vähän lihoaa on ärtyinen ja syy on jossain muualla.
Vielä jos anoppi arvostaa poikaansa poikana joka ei kuitenkaan ansaitse vaimonsa arvostusta seksi elämään puutteellisuuden vuoksi...
Löisin vaikka vetoa, suurin osa tänne "purkautuvista" miniöistä on 20 -30 kg ylipainoisia sohvaperunoita.
Tämä ajatus on tullut vuosien myötä, kuunnellessani vihaisia miniöitä, myös heidän elämänsä muissa asioissa kuin anoppia koskevissa...
Rakastava äiti kun kunnioittaa ja arvostaa poikaansa, vaikka Miniä elää puutteessa ja siitä ei voi puhuakaan.
Kuka anoppi ajattelee miniään ja tämän seksielämää, samalla kun juttelee pojastaan? Hm, eipä tulisi mieleen kysyä samaa anopilta, kun tämä tappelee miehensä kanssa, eikö s--i luista, vai mikä on S? Yääääk!!!
Joku viisas on joskus sanonut että anoppiongelmaa ei ole jos napanuora on katkaistu.
Usein se anoppiongelma on siinä että poika on joutunut aviopuolison asemaan (henkinen insesti) ja sitten tietenkin kaikki tyttöystävät ovat kilpailijoita. Jos pojan äiti ei ole tyytyväinen avioliittoonsa ja alkaa käyttää poikaansa vaikkapa terapeuttina jolle purkaa kaikki murheensa...
Eihän tällaista terapeuttia voi antaa pois, siitä on pidettävä kynsin hampain kiinni.
Tää nyt voi olla kärjistettyä, mutta olen myös huomannut että poika voi aina verrata vaimoaan äitiinsä esim. äitin lihapullat ja perunamuusi, no niitä ihanampaa ruokaa ei olekaan ja aina miten äiti tekee pikku nasupossulle.
Eihän siinä sitten kukaan miniäparka pysty kilpailemaan. Ja äitiä nyt pitää käydä katsastamassa vähintään kerran päivässä.
Pojan on repäistävä itsensä irti tällaisesta äidistä ja alettava elää omanlaista elämää.
Oikein tosi hei! Minkäikäiset kirjoittavat noin lapsellista tekstiä?
Henkinen insesti? Lihapullat ja perunamuusi?
Hei, ihan oikeasti!
Eivät kaikki miniät voi olla tälläisia älykääpiöitä?
ei ainakaan kasva tuollaisia tapauksia ;)))
Niin kaukana totuudesta tuo teksti kuin olla voi. Jos tuollaista yhä tapahtuu, on se yksi miljoonasta jos sitäkään.
Itse Kainuun korven kasvattina ja siellä lapseni kasvattaneena en tunnista tuollaista napanuora-ajattelua ollenkaan. Kyllä pojat läksivät maailmalle jo hyvin nuorena ja itsenäisinä ja hyvin ovat siellä pärjänneet ja ihan omillaan, ilman äidin neuvoja ja lihapullia.
Mutta siitä huolimatta miniäongelma minullakin on, kaupungin kasvatti tuo miniäni ja ajatusmaailmamme eivät kohtaa ollenkaan. Hän on yhä yli kolmikymppisenä niin lapsuuden perheessään kiinni, ettei kykene aamupuuroa keittämään lapsilleen ellei äiti ole kännykässä kanustamassa. Isänsä lellimä prinsessa, joka ei tunnu sopeutuvan ollenkaan lapsuuskotinsa ulkopuolelle.
Mikäs tässä mielipiteessä niin sua korpes, kun näyttää että itelläskin on jonkin sortin miniäongelmaa.
Toisilla toista ja kolmanilla kolmatta.
Ei nää jutut niin yksi miljoonasta ole, asut vaan ehkä niin Kainuun korvessa ettet tiedä, mitä muailmalla tapahtuu.
Henkinen insesti= lapsi joutuu hyväksikäytetyksi äidin tai isän taholta johonkin sellaiseen johon hän ikätasonsa mukaan ei ole valmis, vaikkapa olemaan kuuntelija äitinsä aviomurheissa.
Lue nyt jokunen kirja vaikka Alice Milleriltä tai Martti Paloheimon kirja Kotivammaisuuden synty niin ehkä aukeaa jotain mitä sekaisuutta on muualla muttei Kainuun korvessa.
Mukavia terveisiä sinne Kainuuseen jos kaikelta tällaiselta olette säästyneet. Kaunista seutua.
tosiaan takajaloillaan tämä anoppi. Toki oma poika on itsenäinen ja maailman paras mies, harmi vaan että miniäksi on sattunut sellainen nyhjäke. Poikasi viheltelee maailmalla kun vaimo on paksuna viidettä kertaa nyrkin ja on hellan väliin pakotettuna.
Mitähän sinä luet ja mistä kun noin luulet tietäväsi.
Anoppi takajaloillaan ?
Poikani maailamn paras mies ?
Miniä nyhjäke ?
Poika viheltelee maailmalla?
Paksuna viidettä kertaa ?
Nyrkin ja hellan välissä ?
Ei siis edes rivien välistä kukaan voi tekstistäni tuollaista lukea vaikka olisi kuinka pahansuopa ihminen.
Sinulla taitaa olla todella huonosti asiat.
Keneltä olet kuullut, ettei miniäsi osaa keittää puuroa lapsilleen? Miten nämä lapset sitten pärjäävät, eivät ole nälkään kuolleet sentään?
Poikaasi et ole koskaan neuvonut missään esim. ruoanlaittoon liittyvässä asiassa, tämän omillaan elon aikana?
Eipä taida poikasikaan osata puuroa keittää, kun kerran miniä joutuu apua äidiltään kyselemään? Ovatpa kaksi tossukkaa kohdanneet toisensa :) Vaan Siperia opettaa -ja anoppi.
Miten miniän avuttomuus mitenkään liittyy pojan taitoihin ? Voihan poika olla vaikka huippukokki ja siitä huolimatta hänen vaimonsa voi olla ruuanlaitossa täysi tumpelo ja äitinsä ohjauksessa. Jospa mies on päivät töissä ja vaimo häärii lasten kanssa siellä kotona ja kuuntelee luurissa äidin neuvoja miten mikäkin asia hoidetaan.
Vaimohan ei kysele neuvoa mieheltään jos on vielä vanhemmissaan kiinni.
JOS mies olisi fiksu ja lisäksi myös huippukokki, tekaisisi hän lapsilleen -ja samalla myös vaimolleen- aamulla puurot ja vellit ennen töihin lähtöään valmiiksi, arvostaisihan hän sen verran omaa vaimoaan kun on jättänyt oman uransa sivuun ja jäänyt hoitamaan kotia ja perhettä. Mikäli miniä todellakin on noin tumpelo kotihommissa, että kyselee kaikkeen neuvoja äidiltään, eikä mitään osaa, olisi hän varmaankin vienyt lapset päiväkotiin muiden ruokittavaksi ja hoidettavaksi ja lähtenyt hänkin töihin lomalle. Voisiko kenties kyse olla jostakin muusta kuin neuvojen kyselemisestä ja ohjauksesta? Onneksi minulla ei ole noin ahdasmielistä anoppia.
Jospa on niin, että mies lähtee viideltä töihin ja lapset ja vaimo heräävät vasta yhdeksän aikoihin ? Puuro ehtisi hyvinkin kivettyö siinä odotellessa ;))
Mistäpä sen meistä kukaan tietää mitä tuo vaimo äitinsä kanssa puhelimessä muutaman tunnin välein juttelee. Voihan siinä olla kyse vaikka avioliittoneuvojen antamisesta puolin ja toisin ;))))))))
Eikö meillä kaikilla ole ahdasmieliset anopit tai sitten itse olemme sellaisia ???? Ainakin näitä keskusteluja lukeissa on tulut sellainen mielikuva ;))
Hohhoijjaa, on se hyvä että ihmisillä ei ole tuon suurempia ongelmia. Kiinassa jos noltaisiin, saattaisi seinät hävitä ympäritä ja maa jalkojen alta ihan yhtäkkiä. Siinä olisi jo aihetta huutaa äitiä apuun, ellei se äiti olisi siellä seinien alla liittaantuneena.
Voi meitä polosia.
Musta tuntuu että mulla on anoppiviha ja ehkä vähän myös appivihakin. Kun mennään miehen vanhemmille, niin siellä tän miehen vanhemmat moittivat poikaansa. "isä ku oli sun iässä, niin se oli hoikempi yms." Siis voi elämän kevät, vidduako sillä on väliä mitä 50-60-luvulla joku on painanu ja eiköhän tuo mieheni itte ittensä liikkeelle saa?? en tajua miks pitää moittia poikaansa. ja mulleki tää miehen isä välillä heittää: että kebabissa yms.on sen ja sen verran rasvaa. mun ihan oikeesti tekis miel suutahtaa ja karjasta niile: että oonko mä mieheni kanssa sen näkösiä että eletään joka pvä jollain pikaruualla?. siis kyllä me ihan perusruokaa syödään ja ei tosiaankaan vierailla missään kebab-paikoissa joka helvatan pvä. ja tän mun miehen vanhemmatkaan mistään hoikemmasta päästä ole.ainoa vaa, että pidän turpani tossa mollaustilanteessa kiinni, koska jos asiasta heille sanoisin-niin en todellakaan sitä hienotunteisesti osais mainita ja sen jälkeen en kehtaisi naamaa sielä näyttää. onko niilä joku irtipäästämis ongelma?? ku mieheni on vielä kirjoilla kotonaan mutta mun kämpässä me asutaan epävirallisesti.
Mitä ihmettä se sinulle kuuluu, kenen kanssa miniäsi puhuu puhelimessa?? Ja mistä edes tiedät että se on hänen äitinsä -ja mitä siitä vaikka olisikin? Taidat olla melko katkera miniällesi? Ja harmistunut pojallesi kun on moisen emännän laittanut.
Niin, ehkäpä tuo mies näkee naisessaan jotain muuta kuin puuronkeittäjän, koska on tehnyt pari lastakin tämän kanssa. Ehkä ei osaa tehdä helmipuuroa, ja parin muksun kanssa voi se puuro helposti palaa pohjaan.
Kaikilla varmaan on se puuro palanut joskus pohjaan, jopa niillä huippuhuippukokeillakin. Eikös Gordon Ramseynkin yksi ravintola mennyt konkkaan, ja katsokaa miestä nyt?
Kuule, ensinnäkin :), vaikkei sais hymyillä. Mutta kin puhut aivan kuin omasta anopista ja apestani. Se, vaan, että laihoille tyrkytetään pöydässä siellä ruokaa kotiin vietäväksi ja niiden "lihavien" lautasia ja santsauskertoja lasketaan. Kaikki yljäävä ruoka sitten syötetään apelle, ettei turhaan vanhene jääkaapissa. Molemmilla verenpainetta ja tietty liikakiloja.
Anoppi sanoo aivan suoraan mieheni siskolle, että kyllä sun pitäisi pureksia tarkemmin toi ruoka, älä hotki, ja älä osta mitään turhia. Ja arvaa, mitä miehen sisko tekee? Just päinvastoin.
no joo tuolla ei lasketa annoksia ainakaan ääneen, en ole huomannut. kehotetaan pikemminkin santsaamaan lisää ruokaa.
Kerran mieheni kehui minulle miten sen äityli tekee maailman parhaat lihapullat..
Tämän sitten kerroin anopille ja seuraavan kerran kun menimme kylään niin tämä oli tehnyt lihapullia, kuinkas muutenkaan kun kerran pikku mussukka niistä niin kovasti pitää. Ja siitäkin eteenpäin aina lihapullia. Tyrkytti niitä vielä mukaankin ja toi aina tullessaan kylään.
Mä oon kyllä kertakaikkiaan kurkkua myöten täynnä niitä...kuten pakastinkin..
Ei ne pojat ole avuttomia. Muuta kun äitinsä mielestä, tuossa "läheisriippuvuus" suhteessa. Joka on äidin ja pojan välillä. Jos perheessa on myös tytär. Hänet kyseinen huonolla itsetunnolla varustettu äiti, kokee ainoastaan kilpailijakseen, ei lapsekseen.
Äiti on yleensä hyvin mustasukkainen, esimerkiksi isän ja tyttären välisestä suhteesta. Jopa niin mustasukkainen, että alentuu mitätöimään tytärtään isälle. Että hänen paikkansa ei olisi "ykkösenä" mitenkään uhattu.
Usein näiden äitien mielestä myös miniät, kuuluvat tähän samaan epäkelpoon kastiin, tyttärien kanssa. Eli ovat vain välttämätön paha, heidän pojilleen. Mutta nämä miniät eivät koskaan ole riittävän hyviä, rikkaita, koulutettuja, tai kauniita. Vaan äidin mielestä heidän poikansa olisi saanut paljon paremmankin.