Ajattelin vaan että niin arvokasta liittoa kuin avioliiton kuuluisi olla, ei solmita ihan turhanpäiten seksuaalisten halujen tähden jos aviorikos liitettäisi takaisin lakiin. Siis rikoksen kärsineen ei tarvitsisi jakaa avioliiton aikana kerättyä omaisuutta pettäneen kanssa. Avioliiton perimmäinen tarkoitushan on ollut se että luodaan turvallinen ja kestävä ympäristö lapsille. Heikko ja arvoton avioliitto ei pysty sitä luomaan, joten avioliiton arvo pitäisi seksiliittojen aiheuttaman inflaation jälkeen saada nousemaan.
Mitä mieltä olette?
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei toimi käytännössä, ei ainakaan tänä päivänä. Miehet ja naiset hakevat iloa elämään vieraasta. Eikä siinä auta lakipykälät kun himot vie.
Avioliitosta on tehty vaan yksi elämys, joka kestää vaan sen solmimishetken. Vähän niinkuin joulu, jota ei ole jokapäivä.
Avioliittoahan kuuluisi olla jokapäivä sen liiton solmimisen jälkeen ja jos jo aluissa tiedostettaisi avioliiton vastuu, niin ei hiekoin perustein solmittaisi avioliittoja.
vankila, niin taitaa jääjä monet häät juhlimatta ja lapset tekemättä. Vaikka mitäs väliä sillä, nousee meidän väkiluku ilman omiakin jälkeläisiä, mamuja tulee niin paljon kun otetaan.
Olen aina luullut että avioliitto on nimenomaan kehittynyt omaisuuden ja talouden suojaksi (talot, maaomaisuus). Siihen on sitoutettu sitten seksuaalisuus, että syntyvät lapset olisivat varmasti miehen (äidinhän useimmiten kaikki tietää), jotka perivät omaisuuden.
Aviollisen uskollisuuden perusta on naisen seksuaalisuuden kontrollointi. Naistahan ennen vanhaan rangaistiin, harvemmin miestä.
Nyt kun eletään ydinperheissä, vanhempien merkitys korostuu. Mutta mielestäni lasten koti on avioparin SUHDE, eikä se ollaanko liitossa uskollisia. Jos parisuhde on riitaisa, etäinen ja kylmä - lapsillakaan ei ole oikeastaan ole kunnon kotia.
En tiedä oletko mies vai nainen, mutta kysyn olisitko itse valmis elämään täysin ilman seksiä 32 -vuotiaasta eteenpäin? Itse olisin joutunut periaatettasi noudattaen, sillä inhosin mieheni fyysistä läheisyyttä lopulta niin paljon, että seksi ei tullut kysymykseen.
Pystyisitkö uhraamaan itsesi vain "lasten takia"? Mitä luulet, olivatko lapset sitten aikuisina iloisia siitä että jouduit tukahduttamaan oman elämäilosi?
Kyllä avioliitto tänä päivänä vaatii niin paljon taitoja, että enemmin laittaisin parit avioliittokouluun. Hyväksyttävästi läpäisseet saisivat sitten virallisen luvan.
Miksi menit kyseisen miehen kanssa naimisiin jos se kuvotti niin kamalasti?
Eihän se aluksi niin ollut. Mutta mies oli kylmä ja vieroksunta alkoi hiljalleen. Ei aina edes uskaltanut mennä lähelle, saattoi sanoa jotain ilkeetä tai ajaa pois. Sitten en kyennyt edes naimaan. aikaa kului n. 6 vuotta.
Lapsella oli paras mahdollinen lähtökohta kun hänellä oli molemmat vanhemmat.
Avioliitto on seksuaalikontrollin avulla myöskin lujittanut vanhempien välistä suhdetta. Se että naisen ja miehen asema on avioliitossa joinakin ajankohtina toisenlainen ei johdu avioliiton perimmäisestä tarkoituksesta, vaan siitä että avioliittoa käytetään väärin ja sen on haluttu palvelevan toisenlaista tarkoitusta, kuin sen perimmäinen tarkoitus on ollut.
Monesti uskottomuus ja epäilys ovat ne syyt jotka pistävät puolisot riitelemään. Yksi arvokas liitto saattaa jollekkin olla raskas jos on ympärillä paljon houkuttelijoita tai houkutuksia. Jos taas ympärillä on ihmisiä joilla on samanlainen vastuu liitosta kannettavana, niin houkutukset pettämiseen ovat huomattavasti vähäisemmät ja houkutusten pienentyessä myös halut avioliiton ulkopuoliseen seksiin vähenevät.
Ei ole mahdottomuus kenellekkään elää ilman seksiä. Jos on tottunut saamaan sen hyvänolontunteen seksistä, niin kuvittelee ettei sitä muuten voi saada.
Läheisyys on kyllä tärkeää, mutta sinun tapauksessasi jokin asia on särkenyt sen harmonian, mikä kahden vanhemman välillä pitäisi vallita.
Ei se lasten tähden uhrautuminen ole niin kauheaa. Se vaan jos avioliiton tietää arvokkaaksi ja "ettei siltä tieltä ole paluuta", niin se pistää harkitsemaan avioliiton solmimista hiukan enemmän ja jatkamaan koetusaikaa, elikkä kihlautumista hieman pidempään.
Kysymys kuuluukin että oletko valmis luopumaan entisestä elämästäsi avioliiton tähden.
En tiedä näistä avioliittokouluista, mutta jos avioliitto on arvokas, niin pelkästään arvokkaanliiton eteen tekee asioita ja jos molemmat tekevät niitä asioita, niin se liitto on molemmille tyydyttävä.
Kuinka kauan aikaa olitte kihloissa ennekuin avioiduitte?
Oletko yrittänyt selvittää mittkä tai millaiset tapahtumat/asiat johtivat siihen tilanteeseen mikä teille tuli?
Tottakai olen selvittänyt. Olimme aivan vääristä syistä avioliitossa. Halusin lapsen tämän miehen kanssa, joka oli hyvä ystäväni. Mies tahtoi naimisiin ja minä hölmö annoin periksi.
Seurustelimme vuoden ja vuoden olimme kihloissa. Emme muuten kulkeneet edes käsikättä seurusteluvaiheessakaan. Mutta seksi vielä sujui.
Mies on edelleen kylmäkalle. On löytänyt itselleen paremman naisen nyt myöhemmin. Molemmat ovat pinnallisia, kilpailunhaluisia ja vähemmän emotionaalisia.
Elämän arvot kun ovat liian erilaisia, ei siitä kovin hyvää liittoa tule. En ikinä ole halunnut uhrata elämääni materialle. En kaipaa hienoja autoja, omakotitaloja tai viimeisimpiä vempaimia ja muotikuteita tai ulkomaanmatkoja. Nyt mies saa vaimonsa kanssa toteuttaa näitä.
Vanhemmat sukulaiset pitivät liittomamme juuri oikeana, rakkaus kuulemma tulee sitten vuosien myötä. Meillä se vähänenkin kuivui ja kitui pois. Tarvitaan sitä läheisyyttä ja hellyttäkin...
Alunperin avioliitto on nimeomaan ollut omaisuuden suoja. Naisella ei ole ollut oikeutta omistaa kuin joko vanhempiensa tai miehensä kautta. Omaisuutta (ja valtaa, kuten hallitsijoilla) on lisätty avioliittojen avulla.
Vasta raamatussa puhutaan siitä, että jos ei pysty olemaan selibaatissa, silloin on mentävä naimisiin. Eli lähtökohtana on ollut että avioliitto on juuri seksiä varten.
Mielestäni miehen ja naisen rakkauteen kuuluu olennaisena osana juuri seksi. Toki on ihmisiä joilla tarvetta ei ole tai he ovat onnistuneet tukahduttamaan sen. Mutta kyllä tällainen kuitenkin näkyy - usein se lisää kireyttä puolisoiden välillä.
Iselläni se johti jatkuvaan ärtymykseen, fyysisiin oireisiin (kivut, vatsavaivat) sekä jännitystilaan niin, että jopa lasten syliin ottaminen aiheutti ahdistusta.
Olen katsellut vanhempieni avioliittoa 50 vuotta. Se on ollut yhtä kärsimysnäytelmää. Jatkuvia riitoja - välillä todella rankkoja. Seksi heillä loppui jo 30 vuotta sitten (äitini näitä on nyt kertonut) ja se näkyi myös lapsiin päin jatkuvana ärtymyksenä.
Lähdin tuota liittohelvettiä pakoon 16 vuotiaana ja veljeni 18 vuotiaana. Veli ei enää halua olla tekemissä vanhempien kanssa - etenkään isän. Vanhemmat ovat katkeria, he kokevat uhrannensa elämänsä ("teillä on ollut ehjä koti")ja vaativat jotain kiitollisuutta meiltä lapsilta. Me lapset taas ollaan vihaisia siitä, etteivät he eronneet aikanaan ja antaneet meille vähän postiivisempaa kuvaa avioliitosta.
Nyt olen tavannut ihan oikean rakkauden. Näin vanhemmalla iällä perusteet ovat ihan toiset. On halu elää toisen rinnalla ja jakaa oma elämä toisen kanssa. Eli ei ole tarvinnut luopua omasta elämästä vaan on saanut rikkautta lisää. Eikä miehenkään ole tarviinut luopua mistään - päin vastoin, nyt hän saa sellaisia asioita joita on halunnut, ja asioita ei edellisestä avioliitosta saanut. Yksi niistä on ettei tarvitse suorittaa asioita ja hankkia rahaa elintason näyttämiseksi muille.
siis avioliitto eiu ole seksiä varten vaan seksi avioliittoa varten. Kun avioliittoon kuuluu sellaiset herkut mitkä eivät kuulu avioliiton ulkopuolelle niin avioliitto on vankempi.
Raamatun mukaan avioliitto on pyhä ja avioliiton ulkopuolinen seksi on siksikin kielletty, sillä seksistä on/oli usein seurauksena jälkikasvua jolla tuli myös olla mahdollisuus selvitä elämästä.
Pohjimmiltaan kysymys on lajin säilymisestä, mutta seksi on myös oikeina annoksina nautittuna avioliittoa vahvistava tekijä.
Miten niihin voi liittyä ja ilmeisesti ei ole merkitystä onko naimisissa vai ei?
että se pettäjä on suoraan sanoen ajettu pettämään, koska joko kotona ei saa seksiä tai muuten välit ovat pahasti tulehtuneet ja lapset pitävät jotenkin yhdessä ainakin jonkin aikaa.
Siis siinä pettämättömässä osapuolessa on yleensä se suurin syy.
Turha syyttää vaan toista, koska jokaisessa tragediassa on vähintään kaksi osapuolta.
että pettäjä on avioliiton aikana käyttäytynyt itsekkäästi muillakin elämänalueilla, ja ei millään tajua miksi toinen osapuoli sitten viilenee...suurin syyllinen on pettäjä, joka ei saa suutaan auki tarpeeksi ajoissa, joko puhuakseen tarpeistaan tai hakeakseen eroa. Ja puhumisella en nyt tarkoita vonkaamista ja sättimistä "sä et koskaan anna" . Aviorikos on rikos. Pettäjä on syyllistynyt rikokseen, ei petetty osapuoli, vaikka omat vikansa hänessäkin tietysti on.
Kyllä ne housut on osattava pitää jalassa, kunnes ero on virallista, jos on lain tai kirkon edessä luvannut osoittaa uskollisuutta toiselle.
EROTA eikä mennä pettämään,kun petetään niin suhe menee vieläkin veetumaisemaksi...
Turhaa holhousta. Miksi ihmeessä aikuisia ihmisiä pitäisi väkipakolla yrittää pitää yhdessä. Ennemmin niinpäin, että poistetaan laista avio-oikeus toisen omaisuuteen. Onhan avio-oikeus toisen omaisuuteen jäänne joltain keskiajalta, nykyisin miehet ja naiset ovat koulutettuja ja työssäkäyviä. Mitä lapsiin tulee niin vaimosta/miehentä voi kyllä erota mutta vanhemmuudesta ei voi ottaa lopputiliä vaan se kestää niin pitkään kun henki pihisee.
Täytyy muistaa myös, että aviorikos on tavalla tai toisella SEURAUSTA jostakin muusta pahasta olosta.
Jos siihen laitetaan sanktio, on syytä tarkastella kriittisesti myös muita syitä, joista pettäminen on johtunut.
Voisiko esim. henkinen väkivalta, torjuminen, väheksyntä ja kylmyys olla yhtä lailla omaisuuden jakamattomuuden perusteita...
Juuri nuo asiat jotka mainitsit mahdollisiksi syiksi pettämiseen ovat arvottoman liiton tuotoksia.
Jonkun mielestä aviorikos tekisi avioliitosta vankilan. Mikäs avioliitto se sellainen on jolla ei ole mitään virkaa?
Ainoat jotka hyötyvät heikoista avioliitoista ovat näennäistasa-arvoa ajavat järjestöt.
Arvottoman liiton ylläpitämiseksi ei haluta tehdä mitään ja sitten syytellään toisia.
Esimerkiksi aviopuolisoiden välinen seksi. Monissa perheissä mies haluaa seksiä enemmän kuin nainen ja monissa taas nainen enemmän kuin mies.
Tasa-arvoa ajavan henkilön mielestä seksiä haluamattoman ei pidä avioliitossakaan alistua harrastamaan seksiä. Jos tasa-arvoa ajava henkilö sanoisi ettei pidä alistua perheen astioita tiskaamaan, tai mitään muutakaan tekemään perheen eteen, niin silloin huomattaisiin mistä on kyse.
Perheessähän tehdään vastavuoroisesti toisille palveluksia jotka tuottavat tavalla tai toisella mielihyvää. Seksuaalista mielihyvää ei vaan pidä erotella muista mielihyvistä. Se että halluton seksikin tuntuu hyvältä jos vastavuoroisesti on saatu kokea mielihyvää jossakin toisessa asiassa, jokan johdosta halutaan tuottaa mielihyvää toiselle.
Kirjoitus on aikalailla seksikeskeinen, mutta pettäminen liittyy usein seksiin joka on oikeasti ainoastaan yksi avioliittotyökalu kun lisääntymisvietti on täytetty.
En kyllä asettaisi tiskaamista ja seksiä, enkä muitakaan kotitöitä samalle jalustalle. Kyse on aivan eri tason asioista ja suorittamisesta. Kyllä ilman seksiä voi elää useamman kuukaudenkin, ei siihen kuole. Mutta jätäpäs kotityöt tekemättä muutamaksi kuukaudeksi. Mielenkiintoiset voisivat olla seuraukset...
En osaa ajatella naisena seksistä niin, että se olisi jokin "avioliittotyökalu". Mutta mieheltä se kai onnistuu, näemmä.
Miten pakotat toisen haluamaan itseäsi, et mitenkään. Mitä iloa siitä on, että toinen vastentahtoisesti alistuu suoriukseen. Jääkö siitä muka jollekin hyvä olo. Itsekästä.
Ensinnäkin seksi on avioliittoa varten, eikä avioliitto seksiä varten, kuten moni särkyvän avioliiton solminut ajattelee.
Avioliittotyökaluja ovat kaikki asiat joita tehdään viihtyisän ja antoisan avioliiton eteen.
Jos on tyytyväinen kaikinpuolin samaansa "kuninkaalliseen" kohteluun, niin haluaa tuottaa toiselle myös sitä mielihyvää mitä hän haluaa.
Ei ketään pakoteta haluamaan mitään, vaan kasvetaan siihen että halutaan epäitsekkäästi tuottaa toiselle mielihyvää ja iloa kaikintavoin sekä nautitaan siitä miten hyvälle mielelle toisen saa.
Kumpikaan ei vaadi kummaltakaan mitään, mutta kysellään ja opitaan tuntemaan toinen ja tiedetään mitä toinen haluaa.