kannattaako mennä kihloihin kun on seurustellu 3kk saman tyypin kans? mielipiteitä
mielipiteitä
tytön tyllerö
24992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
EI!!!! Se olisi aivan typerää, koska ette voi tuntea millään toisianne hyvin. Toi kihloihin meno aikaisin on vaan muotivillitys nykyään!
Ei todellakaan kannata. Itse nuoruuden tyhmyydessä sen tein kun muka olin niin rakastunut. Myöhemmin jopa aikuisempana ja muka järkevämpänä, kokeneempana, viisaampana menin peräti naimisiin ihmisen kanssa jonka olin tuntenut 4 vuotta ja tässä sitä nyttenkin ollaan ja mietitään että mitä mun päässä oikein liikkui! Eli EI TODELLAKAAN!
Olen saamaa mieltä kuin edelliset vastaajatkin, Ei kannata! Tietysti teet kuten itse ajattelet, mutta jos epäröit vähääkään, luulen että vielä on liian aikaista!=)
Juu ei kannata! 3 kk on niiiiin lyhyt aika! Ette voi tuntea toisianne.
Sehän on täysin tapaus kohtaista. Älä mieti niinkään sitä aikaa minkä olet ollut miehen kanssa yhdessä vaan ennemminkin sitä kuinka varma olet tunteistasi. Kyllä kihloihin voi mennä vaikka kuukauden jälkeen ja liitto voi kestää. Omat tulevat appivanhempani tapasivat huhtikuussa menivät kihloihin toukokuussa ja naimisiin elokuussa, yhdessä ovat olleet 30 vuotta ja onnellisia ovat yhä edelleen.
Älä välitä noiden epäilijöiden mielipiteistä, äläkä kysele täällä kannattaako vai ei, tutkiskele sydäntäsi ja päätä itse. Jos epäilyttää niin silloin kyllä kannattaa harkita loppuun asti.
seurustelua takana minullakin ja olemme päättäneet jatkaa yhdessä hamaan tulevaisuuteen saakka :) Sormukset on tosin vielä hakusessa, mutta se nyt on vain sellainen näkyvä merkki ulkopuolisille, että tosissaan ollaan. Tärkeintähän on se, että itse tietää missä mennään. Itse en ole enää mikään tyttönen, enkä koskaan ennen ole kihloissa ollut. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että *NAPS* tämän miehen kanssa haluan vanheta :)
Jos yhtään epäilyttää, niin asiaa kannattaa tietysti harkita.
Mitä järkeä on kiirehtiä? Totuus on kuitenkin se, ettei 3 kuukaudessa opi tuntemaan toista ihmistä. 3kk voi vaikka vetää jotain roolia, joka ei kestä montaa vuotta. Kyllä kihloihin ehtii myöhemminkin, jos kerran koko elämä aiotaan olla yhdessä. Vai onko kiire kihloihin, ennen kuin ensihuuma loppuu?
Ei 3 kuukaudessa toista opi tuntemaan!!Saati sitten kolmessa vuodessakaan!!Ja jos olet nuori niin sinulla voi vielä tunteet ihastuminen ja rakastuminen (rakastaa) sekoittua..
Yksi kaverini meni juuri naimisiin 3 vuoden seurustelun jälkeen, omakotitalo on valmis ja kohta syntyy ensimmäinen lapsi, muutenkin elävät kuin vanha aviopari. Ei hyvin mene niilläkään... Nuoruus jäi kyllä kesken. Mutta jokainen tavallaan...
Ei kannata mennä kihloihin eikä muutenkaan tehdä kauaskantoisia ratkaisuja niin kauan, kun pidät itseäsi tytön tyllerönä. Palaa asiaan sitten kun tiedät olevasi aikuinen nainen.
Tietämättä mitään muuta kuin seurustelun keston sanoisin, että ei kannata. Toki on mahdollista, että suhde kestää, mutta tilastollisesti on todennäköisempää, että se ei kestä. Tietysti jos tarkoitat kihlauksella ns. teinikihlausta (=sormusten vaihto ilman sen syvempää merkitystä tai lupausta avioliitosta), niin sitten ehkä kannattaa. Tosin purkautunut teinikihlauskin voi myöhemmin elämässä osoittautua rasitteeksi tai ainakin se saattaa nolottaa.
Tilastollisestihan avioliitot eivät yleensäkään kestä, oli alla sitten pitkä tai lyhyt seurustelu/tunteminen. Jos taas ruvetaan oikein vertailemaan, että nykypäivänä ja tästä 15 vuotta taaksepäin yleisempää on ollut pitkät seurusteluajat ennen avioliittoa ja puolet avioliitoista päättyy avioeroon. Taasen 50 vuotta sitten taas tutustuttiin ja puolen vuoden päästä oltiin jo naimisissa (sehän oli yhdessä asumisen edyllytys) ja silloin avioerot olivat todella harvinaisia...puhumattakaan sitä vanhemmista ajoista.
Noin äkkiseltään minä vetäisin semmoisen johtopäätöksen, että kun seurusteluajat pitenee niin avioerot lisääntyy ja päinvastoin.
Puhuin suhteen kestämisestä, en avioliiton kestämisestä. Kihloihinhan tuossa vasta oltiin menossa eikä suoraan naimisiin. Eli riippumatta siitä, mennäänkö kihlohin vai ei, niin tilastollisesti suhde, joka on kestänyt 3 kk, todennäköisemmin päättyy parin-kolmen vuoden sisällä kuin kestää loppuelämän tai edes vuosikymmeniä. Minulla ei valitettavasti ole nyt tähän hätään antaa mitään tilastoa tai muuta lähdettä väitteeni tueksi, mutta mielestäni tämä on pääteltävissä myös maalaisjärjellä.
Ja tuo sinun johtopäätöksesi avioliittojen keston ja seurusteluajan pituuden yhteydestä on kyllä aika hätäinen. Kun niihin eroihin vaikuttaa niin moni muukin asia, esimerkiksi se, että eroaminen on nykyään paljon hyväksyttävämpää kuin vaikka 50 vuotta sitten ja muutenkin avioliittoon suhtaudutaan yleisesti vähän eri tavalla kuin ennenvanhaan.
Joo ei varmaan olekaan mitään tilastoa tuon väittämäsi tueksi, koska tuossa sinun väittämässäsi ei ole mitään järkeä.
Mitä järkeä on ylipäätänsä aloittaa seurustelua, jos se "tilastollisesti" kuitenkin kariutuu. Muista, että kaikki suhteet ovat olleet joskus uusia. Ja toinen kysymys, meinaatko tosiaan, että todennäköisyys eroamiselle pienenee mitä kauemmin ollaan yhdessä? Eikös sen pitäisi juurikin kasvaa? Hieman kyseenalaista tuo sinun tilastomatematiikkasi.
Näköjään hieman erilaisia merkityksiä sisällytämme sanaan kihlaus. Minulle se merkitsee lupausta avioliitosta ja jos puhutaan kihlautumisesta niin silloin voimme puhua myös avioliitosta.
Ihan yhtä hätäinen oli minun johtopäätökseni seurusteluajan pituuden yhteydestä kuin sinun koko teoriasi siitä, että 3 kk kestänyt suhde päättyy todennäköisemmin.
...ja vielä, päättyy todennäköisemmin KUIN MIKÄ?
Sanoinko minä, että suhteen päättymisen todennäköisyys pienenee, mitä kauemmin ollaan oltu yhdessä? Enpä tainnut sanoa. Pointtini oli se, että hyvin harvat suhteen yleensäkään kestävät vuosikymmeniä, paljon enemmän on suhteita jotka kestävät vain muutaman kuukauden tai muutaman vuoden. Tämän voi jokainen todeta kun miettii omaa tai tuntemiensa ihmisten seurusteluhistoriaa. Eli kumpiko siis on tilastollisesti todennäköisempää, suhteen kestäminen hamaan tulevaisuuteen vai sen päättyminen muutaman vuoden sisällä, jos suhteesta ei tiedetä mitään muuta kuin että se on kestänyt kolme kuukautta?
Vastaukseni oli myös jonkinlainen piikki kysyjälle, joka tuntui kuvittelevan, että kihloihinmenon kannattavuuden voi päätellä pelkästä suhteen kestosta.
On muuten tilastollinen fakta, että avioero tulee yleisimmin viiden ensimmäisen avioliittovuoden aikana. Minusta tämä viittaa siihen, että kun avioliitto on kestänyt tietyn vaiheen tai ajan yli, sen mahdollisuudet kestää ovat paremmat. Lisätietoa vaikka täältä:
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=339
Ja ihan samalla tavalla minä ajattelen kihlauksesta kuin sinäkin, mutta tiedän myös, että moni kihlaus päättyy ennen kuin ehditään naimisiin asti. Siksi jonkun "tytön tylleröisen" puheet kihlauksesta eivät automaattisesti aina tarkoita avioliittoa.
Kyllä sydän sanoo mikä on oikein ja se voi sanoa sen muutamassa minuutissakin, joten ala-tai ylärajaa oikeasta kihlautumisajankohdasta ei ole olemassa.
Jos sydän automattisesti tietää mikä on oikein, niin miksi sitten ihmiset sydäntään kuunneltuaan ja sen mukaan toimittuaan kuitenkin valitsevat väärin, tulevat onnettomiksi, huomaavat olevansa väärän ihmisen kanssa, pettyvät, eroavat...?
Jospa sitä sydäntä ei olekaan noissa tapauksissa kuunneltu? Jospa sitä onkin kuunneltu sosiaalisen paineen, biologisen kellon, itsenäistymättömyyden, tapojen, pakkomielteiden, vanhempien, kavereiden jne. ääntä eikä oman sydämen.
Olen samaa mieltä tuosta asiasta aiemman kirjoittajan kanssa, että omaa sydäntä kuuntelemalla ei voi mennä pieleen. Harmillisen moni vain luulee, että mieliteot on sama kuin sydämen ääni ja vielä useampi luulee osaavansa kuunnella omaa sydäntään ja on väärässä. Se ei todellakaan ole helppoa ja vaatii aikamoista itsetutkiskelua.
Itse asiassa minua kiinnostaisi tietää, mitä ihmiset yleensänkin tarkoittavat tuolla mystisellä "sydämen äänellä", joka on aina oikeassa.
Minusta rakkausasioissa on fiksuinta kuunnella sekä tunteita että järkeä. Ainakin omassa elämässäni olen huomannut, että sillä tavoin syntyvät onnistuneimmat ratkaisut. Ne ihmiset, jotka toimivat pelkästään "sydämen äänen" ohjaamina, näyttävät saavan kaikkein eniten paskaa niskaansa elämässä...
Se on sitä elämää. Elämme että oppisimme elämään. Yksinkertaista, eikö?
Ei minun mielestäni. Minua "kosittiin" vuoden seurusteklun jälkeen enkä todellakaan ole valmis! Ja mielestäni kihlaus, kuten avioliittokin tarkoittaa sitten loppuelämää.. 3:ssa kuukaudessa et ole vielä edes oppinut toisesta mitään.. Minä harkitsisin sitä sitten, kun olisin asunut yhdessä jonkin aikaa ja seurustellutkin pitkästi.
Vanha sananlasku sanoo, että kihloissa ja kännissä on hyvä olla, kun niistä vielä selviää.
Mutta tosipuheessa unohda moiset aapaukset ja elä niinkuin sika vatukossa niin kauan kuin siihen kykenet.
Saat ihan tarpeeksi vielä olla parisuhteessa nyhjöttämässä.
Ei muuta kun kone tulille ja hanaa!
Kyl mä ainaki menisi jos mul ois tyttö ystävä
aika kovaa kritiikkiä tuli...
mut oon tuntenu sen tyypin monta vuotta ja tiedän just minkälainen se on luonteeltaan jne...