...tiedän tehneeni virheen, vääryydenkin. Tiesin sen sillä hetkellä etten usko tähän. Tein sen kai siksi että oli niin paha olla ja halusin kaiken olevan paremmin.
Haluaisin tämän olevan totta. Haluan todellakin. Mutta minä kaipaan rinnalleni aikuista ihmistä. Haluan vierelleni ihmisen joka osaa käyttäytyä, olla asiallinen, realistinen, järkevä.
Mitä sinä olet? En tiedä. Mielessäsi on vain haaveita, pilvilinnoja ja suuria puheita. Minä vihaan niitä. Vihaan sitä kerskuntaa, niitä suuria suunnitelmia ym. jotka voi suoralta kädeltä todeta olevan vain jotain kaukaista haavetta, unelmaa. Missä todellisuuden taju? Minusta sinun ikääsi kuuluisi olla aikuismaisempi. Vai olenko minä vain niin erilainen? Ollaanko me vain niin erilaisia, niin vääriä toisillemme? Minä en vain jaksa tällästä.
Kunpa sinä olisit sellainen jämerä mies. Sellainen varma, turvallinen, rento ja vakaa. Sinä olet kuin tuuliviiri -töissä puhaltaa etelässä, kotona pohjoisesta. Miksi turhia puheita, miksi lupauksia? Minä en halua kuulla niitä! Vuodesta toiseen lupauksia, rikottuja lupauksia. Sanoja...turhia... Miksi? Miksi tämä on pitänyt tapahtua minulle? Voiko tämä vielä muuttua....?
Tiedätkö sinä minun tarpeista, haluista? Sinä kuvittelet olevasi niin hyvä. Sinä et kestä sitä jos vihjaan haluavani tai pitäväni jostain muusta mitä sinä annat minulle. Mustasukkaisuutta. Alhaista itsetuntoa. Järjetöntä. Järjetöntä olla mustasukkainen sellasesta asiasta kuin siitä mitä toinen haluaa. Mitä sinä sille voit? Minkä sinä sille voit jos minä haluan jotain omalla tavallani? Enhän minäkään voi sille mitään millainen sinä olet. En minä voi sinua muuttaa. Enkä sinä minua. Anna anteeksi, mutten voi tuntea syyllisyyttä siitä että haluan asioita erilailla. Haluathan sinäkin.
En syytä sinua mistään. Sinä olet mitä olet. Olet ehkä vain niin väärä minulle. Olen pahoillani siitä. Todella. Pahoillani...niin pahoillani lapsemme puolesta.
Tuon kauniin pienen lapsen joka niin kauniina nukkuu. Levollisena. Tietämättömänä pahoista oloista, vääryyksistä...julmuuksista, kaikesta pahasta -ja niin, niin paljosta hyvästä ja kauniistakin mitä maailmaan mahtuu.
Minä en tästä lähde. Minä menen vaikka kiven läpi hammasta purren mutta tuon pienen lapsen maailmaa äidistä ja isistä minä en voi rikkoa. Lapsen jolle niin tärkeitä äiti ja isi on -rakkain tavarakin on valokuvakehys jossa isi ja äiti on sylikkäin.
Ehkä me vielä jonakin päivänä löydämme toisemme.
Haluaisin tämän olevan totta. Haluan todellakin. Mutta minä kaipaan rinnalleni aikuista ihmistä. Haluan vierelleni ihmisen joka osaa käyttäytyä, olla asiallinen, realistinen, järkevä.
Mitä sinä olet? En tiedä. Mielessäsi on vain haaveita, pilvilinnoja ja suuria puheita. Minä vihaan niitä. Vihaan sitä kerskuntaa, niitä suuria suunnitelmia ym. jotka voi suoralta kädeltä todeta olevan vain jotain kaukaista haavetta, unelmaa. Missä todellisuuden taju? Minusta sinun ikääsi kuuluisi olla aikuismaisempi. Vai olenko minä vain niin erilainen? Ollaanko me vain niin erilaisia, niin vääriä toisillemme? Minä en vain jaksa tällästä.
Kunpa sinä olisit sellainen jämerä mies. Sellainen varma, turvallinen, rento ja vakaa. Sinä olet kuin tuuliviiri -töissä puhaltaa etelässä, kotona pohjoisesta. Miksi turhia puheita, miksi lupauksia? Minä en halua kuulla niitä! Vuodesta toiseen lupauksia, rikottuja lupauksia. Sanoja...turhia... Miksi? Miksi tämä on pitänyt tapahtua minulle? Voiko tämä vielä muuttua....?
Tiedätkö sinä minun tarpeista, haluista? Sinä kuvittelet olevasi niin hyvä. Sinä et kestä sitä jos vihjaan haluavani tai pitäväni jostain muusta mitä sinä annat minulle. Mustasukkaisuutta. Alhaista itsetuntoa. Järjetöntä. Järjetöntä olla mustasukkainen sellasesta asiasta kuin siitä mitä toinen haluaa. Mitä sinä sille voit? Minkä sinä sille voit jos minä haluan jotain omalla tavallani? Enhän minäkään voi sille mitään millainen sinä olet. En minä voi sinua muuttaa. Enkä sinä minua. Anna anteeksi, mutten voi tuntea syyllisyyttä siitä että haluan asioita erilailla. Haluathan sinäkin.
En syytä sinua mistään. Sinä olet mitä olet. Olet ehkä vain niin väärä minulle. Olen pahoillani siitä. Todella. Pahoillani...niin pahoillani lapsemme puolesta.
Tuon kauniin pienen lapsen joka niin kauniina nukkuu. Levollisena. Tietämättömänä pahoista oloista, vääryyksistä...julmuuksista, kaikesta pahasta -ja niin, niin paljosta hyvästä ja kauniistakin mitä maailmaan mahtuu.
Minä en tästä lähde. Minä menen vaikka kiven läpi hammasta purren mutta tuon pienen lapsen maailmaa äidistä ja isistä minä en voi rikkoa. Lapsen jolle niin tärkeitä äiti ja isi on -rakkain tavarakin on valokuvakehys jossa isi ja äiti on sylikkäin.
Ehkä me vielä jonakin päivänä löydämme toisemme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En voi muuta sanoa, kun onnea matkaan ja älä luovuta. Kävi miten kävi, ei lapsen tarvi luopua vanhemmistaan, vaikkeivat he yhdessä asuisikaan. Onnea teille kaikille!
Ensinnäkin kirjoituksesta ei saanut selville mitä todellisuudessa on tapahtunut. Toiseksi minulle tuli mieleen, että liittonne kaatuu itsekkyyteesi. Varsin yleistä tänä päivänä, kaikissa piireissä. Unohdetaan että seurustelu on aikaa, jolloin toisesta pitää ottaa selvää mikä hän on. Toisen käyttäytyminen, asiallisuus ja realistisuus olisi kyllä selvinnyt seurusteluaikana.
Ihmisten kovuus on nykyään aivan omaa luokkaansa: se nähdään itsekkyydestä, nautinnonhakuisuudesta, ahneudesta, piittaamattomuudesta... Viime kädessä ne kaikki tuo vain murhetta.
Neuvoisin keskustelemaan asiasta perinpohjaisesti. Kerro tai näytä paperilla tuo kaikki hänelle mitä kirjoitit.
Hienoa tajunnanvirtaa. Olet hyvä kirjoittamaan ja sinulla on lahja, jolla voit purkaa pahaa oloasi. Se on jo askele eteenpäin vaikealta tuntuvassa tilanteessasi.
Olet tehnyt aika selväksi mitä on miehesi ja suhteenne sekä löytänyt ainakin yhden syyn jatkaa yhdessä. Mutta kuitenkin lukiessani viestiäsi syntyi tunne, ettet voi oikein muuttaa ketään muuta kuin itseäsi.Tärkeintä olisi nyt varmaankin kaivella mitä haluat, siis muutakin kuin pelastaa lapsesi elämän.
Parisuhteessa karmeinta on, jos huomaa kiitävänsä henkisesti toista edelle ja välimatkan kurominen jää tietysti perässä hiihtäjän vastuulle. Pystyykö toinen siihen onkin jännäämisen paikka. Oletko sinä ohittanut miehesi ja uskotko, että miehesi jaksaa tulla perässä vai jääkö kovinkin kauas?
Voimia sinulle!
Aloit kertomasi että,teit virheen.Mikä se oli?.Neuvoja on vaikea antaa,jos kerrot vain miehesi tekemistä virheistä.