CS - Koko elämä?

En tiedä oletko väärässä vai et, mutta minusta tuntui silloin kun tämän keskustelun aloitin, että mikään ei auta. Nyt kun tilanne on mitä on, eikä hänellä ole edes mahdollisuutta pelata kyseistä peliä (ja näemme toisemme niin harvoin) niin tuntuu siltä, että olisi pitänyt antaa hänen pelata sitä peliä ihan rauhassa...

Tilanteet muuttuu, niinkun meidän kohdalla. Mikään ei ole enää samoin, vaan kaikki on muuttunut. Yhdessä olemme, mutta se on hankalaa (tosin en aio luovuttaa).

Minäkin mainitsin tästä palstasta hänelle silloin kun olin sen kirjoittanut ja olin saanut ensimmäisen kommentin keskusteluun. Tämän jälkeen hän huomioi minut taas hetkeksi, mutta sitten unohti kaiken niin sanotusti. Joinakin päivinä hän sanoi, että pelaa CS:ssää vain tänään ja sitten keskittää aikaansa enemmän minuun. Vaan toisin kävi: Päivä sujui hyvin, mutta illalla kun tv:stä ei tullut hänen mielestään mitään mielenkiintoista, niin koneellehan sitä marssittiin ja mitään kysymättäkään. Kun huomautin asiasta mitä hän oli luvannut, sanoi vaan että pelaa hetken. Siinä se yö sitten olikin mennyt.

Heitin "läpällä" myös poikastävälleni silloin, että pitääkö hankkia lapsi, jotta peli vähenisi. Asia tuli selväksi: "Ei se tietokone siltikään silloin pois huushollista lähtisi vaikka lapsi olisi."

Miehet kun eivät vaan tiedä, että mekin tarvitsemme huomiota? Emme tietääkseni ole vain ruuanlaittajia ja siivoojia, tai en minä ainakaan ole. Enkä aio tulevaisuudessakaan olla. Tottakai ymmärrän sen, että peli vie kaiken huomion ja aika kuluu sen parissa nopeasti, mutta miksei käy edes sellainen, että sovitaan peliaika/per päivä? Ensinhän se sopii, mutta kun aika on loppu niin jo sitä tullaan anelemaan lisää, että "jos nyt hetken vielä pelaisin..."

En tiedä.. Menee yli minun ymmärrykseni tämä tällainen pelaaminen. Tottakai jos tähän nyt joku mies sattuisi vastaamaan, niin todennäköisesti vastaushan olisi: "Et voi kieltää sitä pelaamista, koita puhua hänelle." (tms) Juuh, mutta kun ei se mene perille! Tai noh, ei mennyt silloin perille..

Bleeding love kirjoitti:

En tiedä oletko väärässä vai et, mutta minusta tuntui silloin kun tämän keskustelun aloitin, että mikään ei auta. Nyt kun tilanne on mitä on, eikä hänellä ole edes mahdollisuutta pelata kyseistä peliä (ja näemme toisemme niin harvoin) niin tuntuu siltä, että olisi pitänyt antaa hänen pelata sitä peliä ihan rauhassa...

Tilanteet muuttuu, niinkun meidän kohdalla. Mikään ei ole enää samoin, vaan kaikki on muuttunut. Yhdessä olemme, mutta se on hankalaa (tosin en aio luovuttaa).

Minäkin mainitsin tästä palstasta hänelle silloin kun olin sen kirjoittanut ja olin saanut ensimmäisen kommentin keskusteluun. Tämän jälkeen hän huomioi minut taas hetkeksi, mutta sitten unohti kaiken niin sanotusti. Joinakin päivinä hän sanoi, että pelaa CS:ssää vain tänään ja sitten keskittää aikaansa enemmän minuun. Vaan toisin kävi: Päivä sujui hyvin, mutta illalla kun tv:stä ei tullut hänen mielestään mitään mielenkiintoista, niin koneellehan sitä marssittiin ja mitään kysymättäkään. Kun huomautin asiasta mitä hän oli luvannut, sanoi vaan että pelaa hetken. Siinä se yö sitten olikin mennyt.

Heitin "läpällä" myös poikastävälleni silloin, että pitääkö hankkia lapsi, jotta peli vähenisi. Asia tuli selväksi: "Ei se tietokone siltikään silloin pois huushollista lähtisi vaikka lapsi olisi."

Miehet kun eivät vaan tiedä, että mekin tarvitsemme huomiota? Emme tietääkseni ole vain ruuanlaittajia ja siivoojia, tai en minä ainakaan ole. Enkä aio tulevaisuudessakaan olla. Tottakai ymmärrän sen, että peli vie kaiken huomion ja aika kuluu sen parissa nopeasti, mutta miksei käy edes sellainen, että sovitaan peliaika/per päivä? Ensinhän se sopii, mutta kun aika on loppu niin jo sitä tullaan anelemaan lisää, että "jos nyt hetken vielä pelaisin..."

En tiedä.. Menee yli minun ymmärrykseni tämä tällainen pelaaminen. Tottakai jos tähän nyt joku mies sattuisi vastaamaan, niin todennäköisesti vastaushan olisi: "Et voi kieltää sitä pelaamista, koita puhua hänelle." (tms) Juuh, mutta kun ei se mene perille! Tai noh, ei mennyt silloin perille..

Lue lisää

voi että, iha naurattaa ku lukee tätä tekstiä,sillä tää ois iha niinku meidän tilanteesta :D
Mut siis näinhän se on.. turhaan sitä sanoo ukolle esim. et lopettais ton pelaamisen, koska ei se tule onnistumaan. Eikä sen tarviikkaan, kunhan nyt vähenis edes. Jos se pelailee, tai oikeastaan KUN hän pelailee, koitan saada hänen huomionsa hereille niin että käsken hänet lähtemään minun kanssani esim. kauppaan. Ja ostamaan jotai hyvää. Sit yleensä silloin ehdotan hänelle jos katsottais vaikka leffaa ja naposteltais jotain hyvää samalla.
Kyllä se yleensä suostuu siihen.
Yleensä ku kysyn siltä, Miksi pelaat ? Tällöin hän vastaa siihen, kun ei ole muutakaan tekemistä. Tai sit just sitä et pitäis pelata, kun alkaa meidän ''klaanilla'' matsi. Plaah :D Siis kyllähän toi pelaaminen vähentyisi jos sen kaverit ei siellä koneella ja irkis koko aikaa huutelis; saatiin matsi, kaikki pelaamaan. - Tyyliin. :D
Ja just vähenisi jos ukollani ois töitä tai opiskelisi ! Se on ollut nyt työttömänä aika kauan.. miten sun poikaystäväsi sitten ? Käykö se töissä tai koulua?

murmeliii kirjoitti:

voi että, iha naurattaa ku lukee tätä tekstiä,sillä tää ois iha niinku meidän tilanteesta :D
Mut siis näinhän se on.. turhaan sitä sanoo ukolle esim. et lopettais ton pelaamisen, koska ei se tule onnistumaan. Eikä sen tarviikkaan, kunhan nyt vähenis edes. Jos se pelailee, tai oikeastaan KUN hän pelailee, koitan saada hänen huomionsa hereille niin että käsken hänet lähtemään minun kanssani esim. kauppaan. Ja ostamaan jotai hyvää. Sit yleensä silloin ehdotan hänelle jos katsottais vaikka leffaa ja naposteltais jotain hyvää samalla.
Kyllä se yleensä suostuu siihen.
Yleensä ku kysyn siltä, Miksi pelaat ? Tällöin hän vastaa siihen, kun ei ole muutakaan tekemistä. Tai sit just sitä et pitäis pelata, kun alkaa meidän ''klaanilla'' matsi. Plaah :D Siis kyllähän toi pelaaminen vähentyisi jos sen kaverit ei siellä koneella ja irkis koko aikaa huutelis; saatiin matsi, kaikki pelaamaan. - Tyyliin. :D
Ja just vähenisi jos ukollani ois töitä tai opiskelisi ! Se on ollut nyt työttömänä aika kauan.. miten sun poikaystäväsi sitten ? Käykö se töissä tai koulua?

Lue lisää

Mukavaa kun löytyy muitakin samasta tilanteesta ”kärsiviä” niin ei tarvitse yksin mietiskellä koko aikaa tätä miehen pelaamista. =)
Se on totta, että turha sitä on hänelle miljoonaa kertaa sanoa: Kun ei mene perille niin ei. On ne miehet sellaisia olentoja…

Niin minäkin sanoin, että ei sitä pelaamista kokonaan tarvitse lopettaa, mutta kun edes vähentäisi! Taitaa olla liikaa pyydetty, tai ainakin siltä se vaikuttaa. Ei saisi sanoa mitään negatiivista kyseisestä pelistä, sillä kun sanoo niin puolustuspuhe onkin sitten pitkä, todella pitkä. ”Mutta tässä voi olla yhteydessä kavereihin ja kun pelataan niin on jotain tekemistäkin, ei tarvitse aina tuijottaa telkkaria vaan joutuu keskittymään enemmän. Eikö olekin hyvä, että harrastan tämän pelaamista, sitten olen paljon virkeämpi.” No justiinsa näin! Ja mitähän se kuvittelee itsestään? Oikeastihan se menee niin, että kun on niin keskittynyt siihen peliin ja ”harrastelee yhdessä kaverien kanssa” tätä, niin aikaahan siinä menee, monta tuntia, huoh. Ja sitten kun on pelannut monta tuntia, niin johan siinä silmätkin menee, kun pitää olla niin ”keskittynyt”, joten pelaamisen loputtua ei sitä enää mitään järkevää jaksetakaan tehdä esimerkiksi minun kanssani.

Ruokakin pitää syödä välillä koneen ääressä peliä katsellen. No nyt menee kyllä jo yli ymmärryksen! Olisiko mitenkään mahdollista, että edes ruokailu suoritettaisiin yhdessä? Noh, onneksi sitäkin tapahtui JOSKUS. Meillä tuo elokuvan katseleminen onnistui harvemmin, ja silloin kun onnistui, niin eipä sitä kauppaankaan jaksettu lähteä. Jollekin lähellä asuvalle kaverillehan sitä soitettiin hyvissä ajoin, että ”jos satut käymään kaupassa, tuopas samalla sitä ja tätä, ja jos viitsisit vielä tänne tuoda? Maksan kyllä.” On siinäkin ja mies sanon minä. Ärsytti joskus harvinaisen paljon tuollainen käytös.

Tuo matsi - juttu oli myös yleinen meillä. ”Ei nyt just kerkeä, matsi kesken/ Ei nyt kerkeä, matsi alkaa ihan just.” Että näin sitten… Onnea vaan meille naisille, ketkä niin sanotusti kärsivät tästä miestensä CS:n pelaamisesta, ei ole aina ruusuilla tanssimista kun ottaa aivoon jonkun verran tuo pelaaminen. Ja sitten sitä ihmetellään, että mikäs nyt vaivaa kun hän ei ole mitään väärää tehnyt ja minä katson telkkaria sanaakaan sanomatta.

Poikaystävälläni piti alkaa koulu jonka jätti kesken ajat sitten nyt syksyllä, mutta tilanne muuttui, eikä ollut mitään mahdollisuutta päästä jatkamaan opiskeluja. Saa nähdä sitten ajan kuluessa, että miten tämä homma sitten toimii: töihin vai kouluun?

On se sitten rankkaa tämä naisen elämä!

Bleeding love kirjoitti:

Mukavaa kun löytyy muitakin samasta tilanteesta ”kärsiviä” niin ei tarvitse yksin mietiskellä koko aikaa tätä miehen pelaamista. =)
Se on totta, että turha sitä on hänelle miljoonaa kertaa sanoa: Kun ei mene perille niin ei. On ne miehet sellaisia olentoja…

Niin minäkin sanoin, että ei sitä pelaamista kokonaan tarvitse lopettaa, mutta kun edes vähentäisi! Taitaa olla liikaa pyydetty, tai ainakin siltä se vaikuttaa. Ei saisi sanoa mitään negatiivista kyseisestä pelistä, sillä kun sanoo niin puolustuspuhe onkin sitten pitkä, todella pitkä. ”Mutta tässä voi olla yhteydessä kavereihin ja kun pelataan niin on jotain tekemistäkin, ei tarvitse aina tuijottaa telkkaria vaan joutuu keskittymään enemmän. Eikö olekin hyvä, että harrastan tämän pelaamista, sitten olen paljon virkeämpi.” No justiinsa näin! Ja mitähän se kuvittelee itsestään? Oikeastihan se menee niin, että kun on niin keskittynyt siihen peliin ja ”harrastelee yhdessä kaverien kanssa” tätä, niin aikaahan siinä menee, monta tuntia, huoh. Ja sitten kun on pelannut monta tuntia, niin johan siinä silmätkin menee, kun pitää olla niin ”keskittynyt”, joten pelaamisen loputtua ei sitä enää mitään järkevää jaksetakaan tehdä esimerkiksi minun kanssani.

Ruokakin pitää syödä välillä koneen ääressä peliä katsellen. No nyt menee kyllä jo yli ymmärryksen! Olisiko mitenkään mahdollista, että edes ruokailu suoritettaisiin yhdessä? Noh, onneksi sitäkin tapahtui JOSKUS. Meillä tuo elokuvan katseleminen onnistui harvemmin, ja silloin kun onnistui, niin eipä sitä kauppaankaan jaksettu lähteä. Jollekin lähellä asuvalle kaverillehan sitä soitettiin hyvissä ajoin, että ”jos satut käymään kaupassa, tuopas samalla sitä ja tätä, ja jos viitsisit vielä tänne tuoda? Maksan kyllä.” On siinäkin ja mies sanon minä. Ärsytti joskus harvinaisen paljon tuollainen käytös.

Tuo matsi - juttu oli myös yleinen meillä. ”Ei nyt just kerkeä, matsi kesken/ Ei nyt kerkeä, matsi alkaa ihan just.” Että näin sitten… Onnea vaan meille naisille, ketkä niin sanotusti kärsivät tästä miestensä CS:n pelaamisesta, ei ole aina ruusuilla tanssimista kun ottaa aivoon jonkun verran tuo pelaaminen. Ja sitten sitä ihmetellään, että mikäs nyt vaivaa kun hän ei ole mitään väärää tehnyt ja minä katson telkkaria sanaakaan sanomatta.

Poikaystävälläni piti alkaa koulu jonka jätti kesken ajat sitten nyt syksyllä, mutta tilanne muuttui, eikä ollut mitään mahdollisuutta päästä jatkamaan opiskeluja. Saa nähdä sitten ajan kuluessa, että miten tämä homma sitten toimii: töihin vai kouluun?

On se sitten rankkaa tämä naisen elämä!

Lue lisää

No kyllähän meitä ''kärsiviä'' löytyy varmasti paljonkin lisää. Voi hitsi vieköön noita miehiä, sanon mä ! Toiki homma on meillä, et kun mä teen ruoan valmiiksi, nii poikaystävä hakee sitä ja vie sen koneen ääreen.. sit kaikki astiat lojuu siinä sen ''pelinurkkauksen'' pöydällä monta päivääki. Kyllä mä sanon sille et vois noi astiat viedä pois samantien ku on syönyt, nooh, siinähä menee näin et; joo mä vien iha kohta :D eli siis se kohta onki parin päivän päästä! Se vaan pitäis jotenki löytää tollainen yhteinen harrastus, mitä olen yrittänyt miettiä, enkä ole vieläkää keksiny. Tai sit joku yhteinen peli mitä kumpiki voidaan pelata cs:ssä tilalta.hmm.. mikähä se vois olla? Ja tos ku aiemmi joku laitto et pitäis piuhat vetää irti, nii sitä en ees uskalla tehdä :D ei tiedä mite siitä suhtaudutaan. Se on meinaa hirvee katastrofi jos esim. kesken matsin näytön kuva meneekin winkkariin, eli windows työpöydälle.
Mutta näin.. mä vhän arvelinkin ettei poikaystäväsi ole töissä tai koulussa. Se vaan jotenki vaikuttaa tohon pelaamiseen, kun on esim 8h tuntia ollu töissä, niin ei sitä paljoa jaksa katsella näytön ruutua, ku alkaa väsyttää, ainaki meillä oli niin sillon ku poikaystävä oli töissä. Aih että mä nautin siitä ajasta!
Nyt se on vaa sitä et mä käyn koulussa ja tanssiharkoissa.. ja toi ukko vaa pelaa ja istuu kotona homehtumassa.
Hmm, nyt ku kysyis mitä se ukko ny tekee.. no,tossahan toi pelaa :DD