Sinkkuaikojen alkupuolella taisin ajatella, että olen paska, enkä edes uskonut että kukaan voisi oikeasti pitää minusta. Tuntui, että olin tuomittu olemaan yksin.
Mutta mitä sitten? Jossain vaiheessa toki tuntui pahalta ettei kukaan tyttö pitänyt minusta, epäilin jopa että he inhosivat minua, mutta sou not, ei kai kaikkia ole tarkoitettu parisuhteeseen?
En nyt tarkoita että pitäkää perkeleet tunkkinne, ei ole mitään sitä vastaan että seurustelisinkin, mutta naisten hyväksyntä ei vaan määritä elämäni laatua tai omanarvon tuntoani millään lailla.
kannattaisi kokeilla vaan päästää irti koko asiasta.
Mutta mitä sitten? Jossain vaiheessa toki tuntui pahalta ettei kukaan tyttö pitänyt minusta, epäilin jopa että he inhosivat minua, mutta sou not, ei kai kaikkia ole tarkoitettu parisuhteeseen?
En nyt tarkoita että pitäkää perkeleet tunkkinne, ei ole mitään sitä vastaan että seurustelisinkin, mutta naisten hyväksyntä ei vaan määritä elämäni laatua tai omanarvon tuntoani millään lailla.
kannattaisi kokeilla vaan päästää irti koko asiasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.