Törmäsin sattumalta muslimimieheen. Jo aluksi hän vaikutti yhdeltä noista hurmureista, joilla on 3 naista ja vaimo. Tiedostin, että hän valehteli minulle päin naamaa monesta asiasta, mutta jatkoin juttelua. Ilta jutusteltiin ja seuraavana päivän tavattiin uudestaan.
Ja samalla viikolla tapasimme useamman kerran - en olisi halunnut nähdä niin usein ja sanoinkin, että en etsi poikakaveria enkä halua nähdä näin tiiviissä tahdissa, mutta jostain syystä homma ajautui siihen, että tapasimme viikottain 2-4 kertaa.
Näin on kulunut nyt vuosi.
Hän ei ole poikaystäväni, ei myöskään rakastajani (seksiä on joskus, ehkä kerran kuukaudessa, mutta sekin on vähentynyt)ja hän tsombailee elämässään naisvalloitustensa, entisen vaimonsa ja minun väliäni.
Kolme-neljä kertaa viikossa (joillain viikoilla melkein päivittäin) hän tupsahtaa luokseni tai menemme yhdessä kaupungille kahville tai syömään, joskus käymme kahdestaan baarissa. Useimmiten kuitenkin istumme asunnossani tai hänen asunnossaan, kuuntelemme musiikkia hänen kotimaastaan (jonka suuria faneja molemmat olemme), olemme sylikkäin ja silitän hänen hiuksiaan ja olemme hiljaa. Joskus hän pukahtaa puhumaan kotimaastaan ja ikävästään äitiään ja kahta pikkusiskoaan kohtaan, joita hän ei ole nähnyt yli kuuteen vuoteen (omien sanojensa mukaan, en koskaan tiedä milloin hän valehtelee, milloin vähättelee ja milloin liioittelee).
Hän työskentelee pitkiä päiviä (kyllä, pimeästi) ja on usein hyvin väsynyt kun energiaa pitää jakaa niin monelle naiselle - entinen vaimo on päästään sairas ihminen (tämän uskon ja tiedän todeksi kun en häneltä ole sitä kuullut vain jostain muualta) ja jostain syystä mies ajelee vähintään kerran viikossa hänen luokseen toiseen kaupunkiin apuaan tarjoamaan. Samana iltana hän saattaa viedä jotain uutta valloitustaan kaupungille, ja tulee sitten minun luokseni rauhoittumaan.
Okei, kuulostaa hirveältä. Aluksi arvostelin itseäni paljon tästä suhteesta - mitä minä teen tämän miehen kanssa, joka kohtelee minua näin? Jostain syystä en vain osaa ottaa hänen käyttäytymistään henkilökohtaisena loukkauksena. Osin säälin häntä, koska hän ei osaa eikä halua päästä käyttäytymisestään ja valehtelemisestaan irti - hän ei vieläkään tunnusta minulle suoraan muita naisiaan, he ovat vain "kavereita", vaikka olisinkin yhtä aikaa samassa paikassa kuin mies ja hänen uusi naisensa ja näkisin heidän suutelevan tms.
En myöskään saa tästä suhteesta mitään - kumpikaan ei lupaile toiselleen mitään eikä vanno "ikuista rakkautta", puhuttelemme toisiamme kavereina ja tiedostamme että viihdymme toistemme seurassa, mutta mitään syvempiä tunteita ei ole.
Sen olen ymmärtänyt, että olen kuitenkin kiinnittynyt häneen siinä mielin, että yhteiset hetkemme kuuluvat isona osana arkeeni ja en osaisi kuvitella, että eläisin ilman niitä. En odota niitä sen kummemmin, mutta kun olemme yhdessä minulla on aina rento olo ja voimme viettää pitemmänkin ajan mitään puhumatta, koska meidän ei tarvi. Mielummin olenkin hänen kanssaan niin koska mitä vähemmän hän puhuu sitä vähemmän hän valehtelee.
En ole koskaan ollut hyvä tuomitsemaan ihmisiä heidän käyttäytymisensä perusteelta - hänen kohdallaan en osaa tuomita ollenkaan. Järjelläni ymmärrän että hän on sairas ihminen joka käyttäytyy täysin hyväksymättömästi ja en voi sietää valehtelua - mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, en vain osaa ottaa hänen käyttäytymistään henkilökohtaisena loukkauksena.
Ehkä spekuloitte hänen motiivejaan minun tapaamiseeni kun kerta a)seksiä on niin vähän (nykyään tuskin ollenkaan) b)muitakin naisia hän
tuntuu saavan helposti ja c) hänellä on jo entisen avioliiton kautta oleskelulupa ja minä tuskin vaikutan avioliitosta haaveilevalta.
Ehkä ajattelette, että tämä mies putsaa rahani tms mutta asia on melkeimpä päinvastoin - minulle aina tuodaan ruokaa ja kahvilassa maksetaan lasku, baarissa (ja yleensä missään) en itse saa maksaa mitään ja harvoin hän edes suostuu syömään laittamaani ruokaa koska "sen pitää riittää opiskelijalla moneksi päiväksi", hänen sanojensa mukaan.
Hän sinänsä kohtelee minua kuin prinsessaa kun olemme kaksin - hän myös antaa muiden nähdä sen eikä piilottele minua jos olemme ihmisten ilmoilla. Olen tavannut hänen kavereitaan jne mutta ikävää käytöstä on se kuinka hän pyörittää muita naisia selkäni takana. Jälleen kerran, en osaa ottaa sitä henkilökohtaisena loukkauksena.
No niin, nyt on teidän vuoronne. Haukkukaa ja arvostelkaa minua, siitä vain. Itse olen jo seestynyt tämän asian kanssa sen verran että en osaa itseäni enää moittia tästä jutusta. Nautin niistä hetkistä kun olen hänen kanssaan ja jos baarissa törmään häneen uusi neitonen käsipuolessa lähinnä vain hyvmyilyttää. En jaksa välittää enkä koskaan oikeastaan edes välittänyt.
Suurin syy tähän ehkä siinä että en etsi enkä halua poikakaveria - avoin suhde sinänsä ideaaliratkaisu minulle.
Ehkä joku päivä rakastun johonkin tai hän vihdoinkin asettuu yhden tytön kanssa (en usko että niin käy) ja lopetamme näkemisen - siinä tapauksessa minulla jää kuitenkin hänestä hyvä mieli ja jään varmasti kaipaamaan häntä kovasti.
Toivottavasti siinäkin tapauksessa voimme vielä tavata ystävinä :)
Ja samalla viikolla tapasimme useamman kerran - en olisi halunnut nähdä niin usein ja sanoinkin, että en etsi poikakaveria enkä halua nähdä näin tiiviissä tahdissa, mutta jostain syystä homma ajautui siihen, että tapasimme viikottain 2-4 kertaa.
Näin on kulunut nyt vuosi.
Hän ei ole poikaystäväni, ei myöskään rakastajani (seksiä on joskus, ehkä kerran kuukaudessa, mutta sekin on vähentynyt)ja hän tsombailee elämässään naisvalloitustensa, entisen vaimonsa ja minun väliäni.
Kolme-neljä kertaa viikossa (joillain viikoilla melkein päivittäin) hän tupsahtaa luokseni tai menemme yhdessä kaupungille kahville tai syömään, joskus käymme kahdestaan baarissa. Useimmiten kuitenkin istumme asunnossani tai hänen asunnossaan, kuuntelemme musiikkia hänen kotimaastaan (jonka suuria faneja molemmat olemme), olemme sylikkäin ja silitän hänen hiuksiaan ja olemme hiljaa. Joskus hän pukahtaa puhumaan kotimaastaan ja ikävästään äitiään ja kahta pikkusiskoaan kohtaan, joita hän ei ole nähnyt yli kuuteen vuoteen (omien sanojensa mukaan, en koskaan tiedä milloin hän valehtelee, milloin vähättelee ja milloin liioittelee).
Hän työskentelee pitkiä päiviä (kyllä, pimeästi) ja on usein hyvin väsynyt kun energiaa pitää jakaa niin monelle naiselle - entinen vaimo on päästään sairas ihminen (tämän uskon ja tiedän todeksi kun en häneltä ole sitä kuullut vain jostain muualta) ja jostain syystä mies ajelee vähintään kerran viikossa hänen luokseen toiseen kaupunkiin apuaan tarjoamaan. Samana iltana hän saattaa viedä jotain uutta valloitustaan kaupungille, ja tulee sitten minun luokseni rauhoittumaan.
Okei, kuulostaa hirveältä. Aluksi arvostelin itseäni paljon tästä suhteesta - mitä minä teen tämän miehen kanssa, joka kohtelee minua näin? Jostain syystä en vain osaa ottaa hänen käyttäytymistään henkilökohtaisena loukkauksena. Osin säälin häntä, koska hän ei osaa eikä halua päästä käyttäytymisestään ja valehtelemisestaan irti - hän ei vieläkään tunnusta minulle suoraan muita naisiaan, he ovat vain "kavereita", vaikka olisinkin yhtä aikaa samassa paikassa kuin mies ja hänen uusi naisensa ja näkisin heidän suutelevan tms.
En myöskään saa tästä suhteesta mitään - kumpikaan ei lupaile toiselleen mitään eikä vanno "ikuista rakkautta", puhuttelemme toisiamme kavereina ja tiedostamme että viihdymme toistemme seurassa, mutta mitään syvempiä tunteita ei ole.
Sen olen ymmärtänyt, että olen kuitenkin kiinnittynyt häneen siinä mielin, että yhteiset hetkemme kuuluvat isona osana arkeeni ja en osaisi kuvitella, että eläisin ilman niitä. En odota niitä sen kummemmin, mutta kun olemme yhdessä minulla on aina rento olo ja voimme viettää pitemmänkin ajan mitään puhumatta, koska meidän ei tarvi. Mielummin olenkin hänen kanssaan niin koska mitä vähemmän hän puhuu sitä vähemmän hän valehtelee.
En ole koskaan ollut hyvä tuomitsemaan ihmisiä heidän käyttäytymisensä perusteelta - hänen kohdallaan en osaa tuomita ollenkaan. Järjelläni ymmärrän että hän on sairas ihminen joka käyttäytyy täysin hyväksymättömästi ja en voi sietää valehtelua - mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, en vain osaa ottaa hänen käyttäytymistään henkilökohtaisena loukkauksena.
Ehkä spekuloitte hänen motiivejaan minun tapaamiseeni kun kerta a)seksiä on niin vähän (nykyään tuskin ollenkaan) b)muitakin naisia hän
tuntuu saavan helposti ja c) hänellä on jo entisen avioliiton kautta oleskelulupa ja minä tuskin vaikutan avioliitosta haaveilevalta.
Ehkä ajattelette, että tämä mies putsaa rahani tms mutta asia on melkeimpä päinvastoin - minulle aina tuodaan ruokaa ja kahvilassa maksetaan lasku, baarissa (ja yleensä missään) en itse saa maksaa mitään ja harvoin hän edes suostuu syömään laittamaani ruokaa koska "sen pitää riittää opiskelijalla moneksi päiväksi", hänen sanojensa mukaan.
Hän sinänsä kohtelee minua kuin prinsessaa kun olemme kaksin - hän myös antaa muiden nähdä sen eikä piilottele minua jos olemme ihmisten ilmoilla. Olen tavannut hänen kavereitaan jne mutta ikävää käytöstä on se kuinka hän pyörittää muita naisia selkäni takana. Jälleen kerran, en osaa ottaa sitä henkilökohtaisena loukkauksena.
No niin, nyt on teidän vuoronne. Haukkukaa ja arvostelkaa minua, siitä vain. Itse olen jo seestynyt tämän asian kanssa sen verran että en osaa itseäni enää moittia tästä jutusta. Nautin niistä hetkistä kun olen hänen kanssaan ja jos baarissa törmään häneen uusi neitonen käsipuolessa lähinnä vain hyvmyilyttää. En jaksa välittää enkä koskaan oikeastaan edes välittänyt.
Suurin syy tähän ehkä siinä että en etsi enkä halua poikakaveria - avoin suhde sinänsä ideaaliratkaisu minulle.
Ehkä joku päivä rakastun johonkin tai hän vihdoinkin asettuu yhden tytön kanssa (en usko että niin käy) ja lopetamme näkemisen - siinä tapauksessa minulla jää kuitenkin hänestä hyvä mieli ja jään varmasti kaipaamaan häntä kovasti.
Toivottavasti siinäkin tapauksessa voimme vielä tavata ystävinä :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
..vielä valehtelusta sen verran että pienstä asti äitinä kertoi minulle aina että "Maailmassa on vain yksi asia, jota minä vihaan, ja se on epärehellisyys".
Tämmä oppi painui päähän mutta miehen valehtelusta en pysty loukkaantumaan - ajattelen että hän valehtelee ennen kaikkea itselleen.
Automaattisesti kyseenalaistan päässäni kaiken mitä hän sanoo mutta en ala väittelemään - olen sanonut hänelle että minä tiedän että hän valhtelee minulle usein, mutta sen enempää en ole häntä läksyttäny - en kuvittele pystyväni muuttamaan häntä.
Jostain syystä valehtelu on vähentynyt. Hän saattaa joskus (silminnähden vastahakoisesti) sanoa minulle esim. näin: "Mitä sinä teit eilen?" vastaan. "Ai jaa, minä olin baarissa" Nyökkään. "...yhden tytön kanssa. Se on mukava tyttö". Tai hän saattaa kaupassa myöntää minulle että kassaneitikin on hänen "kavereitaan".
En ole koskaan havainnut hänessä katumusta mutta joskus, kun hän oikein valhtelee enkä jaksa enää kuunnella, sanon "shhh, Allah kuulee" ja silloin hän hiljenee.
Ei oikein keksi sinulle muutakaan sanottavaa, kuin että olet idiootti. Ja ihan oikeasti mietin...
..Mutta tätä nykyä olen päätynyt tulokseen että kumpikaan meistä ei tästä tapailusta kärsi, jotenka so what! :)
olet tosiaan idiootti et tule saamaan, mitä oikein haluat täältä saada? Hyväksyntää sille että olet hänen h...a muiden joukossa....?
ihan höperö! Hupsu!
Kuulostatte molemmat ihmisiltä, jotka valehtelevat itselleen. Sinä yrität kovasti vakuutella, että et etsi poikaystävää, et odota mitään, et ota hänen käytöstään henkilökohtaisena loukkauksena - vaikka tiedät hänen käytöksensä olevan moraalisesti vähintäänkin arvelluttavaa.
et tuomitse helposti muita mutta huhun perusteella ex-vaimo on päästään kipeä?? ja sitten se että olet kattonnut "vain" ystävänä? noin kauan jätkää ja sen touhuilua ja tulee vaan mieleen kertomuksestas päätellen että sääli ex-vaimoa kaikki sympatiat hänelle multa vaimona hänellä on ollut enemmänki kestämistä tollasessa äijässä en yhtään ihmettele jos masentunnut tms! mee sää vaimoks sille ni ehkä näet arkipäivän sen kaveris vaimona hiukan kirkkaammin...
Ilmaisin asian vain yhteisen tuttumme sanoin - hän tuntee molemmat, miehen ex-vaimon ja miehen ja tietää vaimon tilanteen - minulla ei ole mitään vaimoa vastaan, itseasiassa haluaisin tavata hänet mutta ymmärrän että hän tuskin haluaa tavata enää ainuttakaan ex-miehensä "kaveria".
Minultakin irtoaa säälit vaimoa kohtaan, hänellä on pieni lapsikin joka on varmasti saanut kärsiä äitin miesystävän toilailuista - ei ole siis tämän miehen lapsi. Tämänkin tiedän varmaksi (ihan jo ihonväristä).
pälpättääkö se poika sulle silloin sillain suloisesti kotimaastaan, kun olette sylikkäin ja silittelet hiuksia. Kuullostaa juuri kunnon vellihousulta, mitähän ne oikeat äijät ajattelee siellä Turkissa näistä paskahousuista, veikkaan et ihan samaa, kuin me täällä Suomessa.
Vaikuttaisi, että olet aika nuori vielä. On kai itsellesikin selvää, että tuo tilanne ei voi jatkua ikuisuuksiin. Jonain päivänä joudut luopumaan suhteestasi sellaisena kuin se nyt on. Nyt elät hetkessä. Sille on aikansa, mutta on syytä tietää, ettei hetkessä eläminen vie ihmistä (tai suhdetta) mihinkään. Se on parhaimmillaan kivaa, mutta happanee nopeasti junnaamiseksi ja menneisyyteen takertumiseksi, mikä kuolettaa elämän. Pahimmillaan se voi johtaa tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet suurin piirtein vihaavat toisiaan, mutteivät osaa päästää irti. Varo joutumasta siihen. Yksi juttu tietysti on se, että tyytymällä tuohon rooliisi miehen elämässä tulet samalla osallistuneeksi hänen naisia hyväksikäyttävään elämäntapaansa. Suurin osa naisista kun nyt ei kuitenkaan haluaisi olla asemassasi. Omasta haaremista haaveilee moni mies, harva nainen haaremissa olemisesta. Suuri osa miehistä olisi varsin tyytyväisiä, jos heillä olisi nainen vaihtopenkillä, vaihtelua tarjoamassa. Ilkeästi sanottuna hätävarana. Yhdeltä kun ei voi koskaan saada kaikkea. Naisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hän ei yksin riitä miehelle. Tämä on useimmille kova pala. Tosi mies huomioi tämän ja pitäytyy yhdessä naisessa, ottaen hänet kokonaan ja kaikkinensa. Ja sillä keinoin ehkä löytäen tästä yhdestä naisesta myös kaikki ne muut päiväuniensa naiset. Itse olen päässyt tähän, joten voin sanoa sen olevan mahdollista. Mutta työn ja paljon itsetutkiskelun takana se oli.
Juu,että tarinat mielenvikaisesta vaimostaan joka asuu toisessa kaupungissa olisivat tosia.
Paskan marjat! Vaimossaan ei ole mitään vikaa,mies vaan kalastaa itselleen uutta lihaa.Näin on!
Kaikenlaisia mielisairaalajuttuja on tullut kuultua mutteivät ne uppoa.Jos olisi mahdollista niin kertoisin nimenkin mutta niinhän ei saa tehdä,eihän?
Hyvä ettet ota hänen valheitaan jne.kovinkaan henkilökohtaisesti.Nauti vaan niin kauan kuin sitä kestää ja syö ja juo niin paljon kuin hänen lompakkonsa kestää.Ota kaikki irti!
Ei oo kyllä ihan mistään mielisairaalajutuista kyse eikä kukaan semmosista oo puhunukkaa.
Kiitos, että avauduit tänne suhteestasi. On hyvin mielenkiintoista päästä tutustumaan niiden suomalaisten naisten mielenmaisemaan, jotka heilastelevat arabi/muslimimiesten kanssa osana heidän haaremiaan. Tilanteesi ei ole suinkaan ainutkertainen, vaan vastaavassa tilanteessa on koko ajan suuri joukko kanssasisariasi.
Et tee mitään laitonta ja se on tietysti hyvä asia. Kokonaan toinen juttu on asian moraalinen puoli. Se, että olet miehelle toinen nainen ja hyväksyt hänen pettämisensä, haaremin pitämisensä yms. elikkä toisin sanoen täysin moraalittoman toimintansa kertoo vain siitä, että omakin sielusi on aivan yhtä musta.
Jokainen ihminen toki määrittelee moraalinsa itse, mutta voimme tietysti miettiä sitä, millainen tämä maailma olisi, jos kaikki eläisivät tavallanne ilman moraalia? Toiminnallasi osallistut yhteiskuntamme ja perinteisen elämäntapamme rapauttamiseen.
Ryhtymällä osaksi naimisissa olevan muslimimiehen haaremia osallistut aktiivisesti hänen vaimonsa pettämiseen ja hyväksymällä hänen toimintansa kannustat häntä ja hänen ystäviään jatkamaan samalla tiellä.
Seurauksena tuollaisesta toiminnasta on muun muassa: Onnettomia ihmisiä, hajonneita avioliittoja, vanhempiaan kaipaavia eroperheiden lapsia, mielenterveys ongelmia, itsemurhia, alkoholismia, sukupuolitauteja, vahinkoraskauksia, abortteja, yksinhuoltajia, lisääntyneitä sosiaalikuluja ja korkeampia veroja meille kaikille veromaksajille.
Kerroppa siis minulle mitä hyvää ja hyödyllistä tuollaisista suhteista ja tuollaisesta elämäntavasta seuraa? Aikuisten oikeasti... Mitä???
Mies ei siis ole enää naimisissa. Vaimo on entinen.
Niin muslimeille monen naisen, vaimon pitäminen on varsin normaalia, sitä ei katsota pettäjäksi, niin kuin meillä. Musliminaiset sanovat "kyllä miehelläni voi olla monta naista/vaimoa, jos hän pystyy vaan huolehtimaan niistä kaiksita. Eli muslimimishen velvollisuus on täytetty jos pystyy kustamtamaan naisten/vaimojen pitämisen.
Niin voi tietysti olla suhteessa muslimimiehen kanssa, vaikka ei tosin usko että kukaan suomalainen nainen pystyy loppupeleissä huväksymään muut suhteet. Itselleni suhde muslimimieheen olisi itsepetosta. Kaikki valitkoon miten haluaa elää.
Muslimimeihelle voi olla riittävä syy sanoa "naisellani on päässä vikaa" jos hän katsookin kieroon miehensä menemisiä. Vikahan ei voi olla koskaan miehessä.
Miettisin omalla kohdallasi lähinnä sitä, kuinka paljon kunnioitat itseäsi? Ansaitsetko enemmän kuin hänet? Olet kuitenkin kiintynyt mieheen, eikä sinulle hänen tekemisensä ole aivan sama. Et voi kieltää itseltäsi, ettet haluaisi suhdetta, jossa sinua myös kunnioitsttaisiin. Vaikka kyse ei olisi kuin tapaamisista, et varmasti halua tyytyä siihen, että olet vain yksi monista pyöristä rattaissa.
Sinulle hän merkitsee ehkä lämmintä ystävyyttä ja kiintymystä jollain tavalla. Mutta kylmä totuus saattaa olla että merkitsetkin känelle pelkkää kerran kuussa panoa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Korjaanpa tähänkin että mies itse ei ole koskaan sanonut että ex-vaimollaan olisi mitään vikaa päässä, tämän kuulin ihan muualta (luottettavasta lähteestä kuitenkin).
Heitit todella hyviä pointteja, mutta en osaa sanoa tuosta että haluaisinko sittenkin jollain tasolla olla hänen kanssaan hänen ainoana naisenaan.
Mitä luultavemmin en. Hänen perusluonteensa kuitenkin on mikä on - en suostuisi sitoutumaan häneen, en menisi naimisiin ja missään nimessä en haluaisi lapsia hänen kanssaan.
Haluan vain nähdä silloin tällöin ja that's it, ja jos tämä joskus loppuu niin sen kanssa pystyn kyllä elämään, no problem :)
Ansaitsenko mielestäni enemmän? En mene väittämään että tämä mies olisi yhtään enemmän tai vähemmän kuin kukaan muukaan mies. Hänen käytöksensä vain on (kuten yksi kirjoittaja mainitsi) vähintäänkin "arveluttavaa", vai miten se meni :)
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia jotenka en mene sanomaan että hän on paskaa ja minä kultaa, siksi ansaitsisin jotain parempaa.
Mutta tämän kuitenkin myönnän, että jos aloittaisin vakavan seurustelusuhteen, kumppanini tulisi olisi ainakin hyvin erilainen häneen ja hänen käytökseensä verrattuna :)