pulassa..

mitähän minun pitäisi tehdä..olen ollut avoliitossa 4v, oma talo on ja lapsi tulossa.miehen arvomaailma vaan pyörii kavereiden ja viinan juonnin ympärillä,ei kumminkaan juopoksi voi sanoa. laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja mies taas baarissa.suuret lainat pankista enkä minä saisi huolehtia raha asioista,esim millä maksaa pakolliset asumis menot ym. ja tänään tuli pommi niskaan että hänen rahat ovat hänen ja minun ovat minun, ei siis yhteisiä.muuta kuin lainat. eli minun pitäisi pärjätä hurjilla kelan etuuksilla, suoraansanoen pyhällä hengellä.miehen arvomaailma siis ihan täysin hukassa..enää en tiedä mitä tehdä..en todellakaan. joskus tuntuu että minulla olisi parempi olla ja asua yksin..mutta on kumminkin asuntolainat sun muut ns.yhteiset jutut..en enää tiedä mitä tehdä, enkä haluaisi stressata vauvan takia, jos voin huonosti niin vauvakin voi huonosti..onko kukaan samassa tilanteessa tai joku joka osaisi neuvoa..haluaisin vaan jo miehen asettuvan aloilleen ja että ajattelisi muitakin kuin itseään...
81068
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Miten ihmeessä olet valinnut tuollaisen miehen lapsesi isäksi? Ei voi muuta kuin ihmetellä...

Äänestä
  • Ei ollut kuitenkaan tarkoitus täysin masentaa, voimia siis sinulle! Mielestäni sinun kannattaisi tuossa tilanteessa ottaa miehestä aikalisä, muuttaa ainakin väliaikaisesti omillesi. Se on luultavasti ainut mahdollisuus enää saada mies heräämään ja arvostamaan sinua ja yhteistä elämäänne.

    Saattaa toki olla, että miehesi on kauhuissaan tulevan isän suuresta vastuusta ja haluaa vielä tuntea itsensä vapaaksi. Ensimmäinen asia olisi siis jutella näistä mahdollisista tuntemuksista kenen tahansa kanssa joka häntä osaa kuunnella. Ammattiapu tuskin olisi huono vaihtoehto.

    Äänestä

  • Ihmettelijä.. kirjoitti:

    Ei ollut kuitenkaan tarkoitus täysin masentaa, voimia siis sinulle! Mielestäni sinun kannattaisi tuossa tilanteessa ottaa miehestä aikalisä, muuttaa ainakin väliaikaisesti omillesi. Se on luultavasti ainut mahdollisuus enää saada mies heräämään ja arvostamaan sinua ja yhteistä elämäänne.

    Saattaa toki olla, että miehesi on kauhuissaan tulevan isän suuresta vastuusta ja haluaa vielä tuntea itsensä vapaaksi. Ensimmäinen asia olisi siis jutella näistä mahdollisista tuntemuksista kenen tahansa kanssa joka häntä osaa kuunnella. Ammattiapu tuskin olisi huono vaihtoehto.

    Älä ny ainaskaan tuon edellisen neuvoja kuuntele!
    Kun on muksu tulossa ja katto pään päällä, niin se on aika hyvin.
    Ei MISSÄÄN NIMESSÄ kannata lähteä mihinkään ennen kuin muksu syntyy ja kasvaa.
    Yksinhuoltajan elämä on kuule tosi rankkaa. Siis TODELLA RANKKAA.
    Sä voit toki herkutella ja leikkii lähtöajatuksella esim. täällä netissä kun oikein alkaa ukon käytös potuttaa, mutta se lähtöpäätös kannattaa kyllä harkita tossa tilanteessa kun muksua pukkaa maailmaan.

    Otat iisisti ja katsot lapsen syntymän jälkeen miten teidän systeemit alkaa siinä rullaamaan.
    SITTEN jos homma menee ihan täysin pelleilyksi ukon puolelta ilman toivoa paremmasta, VASTA sitten muksu kainaloon ja maailmalle.

    Äänestä

  • ei hevillä kannata häipyä kirjoitti:

    Älä ny ainaskaan tuon edellisen neuvoja kuuntele!
    Kun on muksu tulossa ja katto pään päällä, niin se on aika hyvin.
    Ei MISSÄÄN NIMESSÄ kannata lähteä mihinkään ennen kuin muksu syntyy ja kasvaa.
    Yksinhuoltajan elämä on kuule tosi rankkaa. Siis TODELLA RANKKAA.
    Sä voit toki herkutella ja leikkii lähtöajatuksella esim. täällä netissä kun oikein alkaa ukon käytös potuttaa, mutta se lähtöpäätös kannattaa kyllä harkita tossa tilanteessa kun muksua pukkaa maailmaan.

    Otat iisisti ja katsot lapsen syntymän jälkeen miten teidän systeemit alkaa siinä rullaamaan.
    SITTEN jos homma menee ihan täysin pelleilyksi ukon puolelta ilman toivoa paremmasta, VASTA sitten muksu kainaloon ja maailmalle.

    Mitä jos aloittaja lähtee ja löytää vaikka jo vuoden sisällä uuden ihanan miehen? Jos hän ei lähde, ei hänellä ole mahdollisuutta tavata kenties elämänsä miestä. Ja parempi yksinkin vaikka muutama vuosi kuin huonon miehen kanssa.

    Äänestä

  • ei hevillä kannata häipyä kirjoitti:

    Älä ny ainaskaan tuon edellisen neuvoja kuuntele!
    Kun on muksu tulossa ja katto pään päällä, niin se on aika hyvin.
    Ei MISSÄÄN NIMESSÄ kannata lähteä mihinkään ennen kuin muksu syntyy ja kasvaa.
    Yksinhuoltajan elämä on kuule tosi rankkaa. Siis TODELLA RANKKAA.
    Sä voit toki herkutella ja leikkii lähtöajatuksella esim. täällä netissä kun oikein alkaa ukon käytös potuttaa, mutta se lähtöpäätös kannattaa kyllä harkita tossa tilanteessa kun muksua pukkaa maailmaan.

    Otat iisisti ja katsot lapsen syntymän jälkeen miten teidän systeemit alkaa siinä rullaamaan.
    SITTEN jos homma menee ihan täysin pelleilyksi ukon puolelta ilman toivoa paremmasta, VASTA sitten muksu kainaloon ja maailmalle.

    Entäs kun se mies siinä vaiheessa sanoo että sori vaan, toi beibi on yhtä paljon mun kun sunnkin, se ei lähde tasan tarkkaan minnekään... Ei naisella ole mitään erikoisoikeuksia omia lapsia. Et kannattaa miettiä sekin asia... Niin miesten kuin naistenkin. Kieroa peliä voi pelata ihan molemmin puolin.

    Äänestä

miehen ja sun on sun niin, et sinä silloin osta ruokaakaan miehelle etkä taatusti kokkaa sille, etkä siivoo sen sotkuja, etkä taatusti pese sen pyykkejä.

Ja lapsen menoista pistät miehen maksaan just tasan puolet.

Äänestä
  • näin mä teen..niin kauan kun on tarvis..en mä meinaa lähteä vauvan kanssa mihinkään,tämä on myös minun kotini ja pysyy...ukko kyl vaatii melkosesti koulutusta..

    Äänestä

  • kotihiiri05 kirjoitti:

    näin mä teen..niin kauan kun on tarvis..en mä meinaa lähteä vauvan kanssa mihinkään,tämä on myös minun kotini ja pysyy...ukko kyl vaatii melkosesti koulutusta..

    Itse olen opiskelija ja avomieheni on toimitusjohtaja. Meillä on ollut alusta asti selvää, että ensinnäkään kauhean kalliisiin juttuihin ei mennä mukaan (oli se syömistä tai imtä tahansa)..ja jos mennään, niin sitten mies tarjoaa. Olen toki itse yrittänyt myös välillä tarjota esim. lounaan jossain ym. Ja ruokaostokset myös menevät enemmän miehelle, jos itselläni on tiukempaa..mies maksaa vähän enemmän ja jos on helpompaa minulla niin sit yritän niin paljon kuin pystyn. Eli menot jakautuu tulojen mukaan joustavasti. Meillä onkin myös niin, että pesen kaikki pyykit, siivoan (tosi hyvin) ja teen myös kaikki ruuat (paitsi välipalat ym kukin tehkööt itse ellei yhtä aikaa olla tekemässä jotain). Tosin tekisin näin varmaan joka tapauksessa, mulle ei ihan kaikkien siivoukset kelpaaX) Mies kuitenki itse tiskaa monesti astioita ja mun myös, vaikka itse yleensä tiskaanki ja pidän sitä vähän niinku mun juttuja ku kerta toinen raataa jo töissä ja maksaa enemmän menoja. Onko teillä mennyt ennen asiat eri tavalla? Kannattaisiko aiheesta keskustella? Kuitenkin vauva vaatii aika paljon aikaa, energiaa ja rahaa, joten..olisi kiva, että parisuhde voisi hyvin ja rahahuolet olisivat mahdollisimman pienet. Kummallista, ettei häntä kiinnosta sinun hyvinvointisi, ja jos tämä tilanne on muuttunut (hän on ennen maksanut vaikka enemmän menoja)..kannattaisi miettiä mistä muutos johtuu..ja kysyäkin suoraan, aina ei osaa arvailla. Vauvan odotusaikahan on sinänsä juuri hyvä, koska silloin viimeistään pitäisi rauhottua ja sitä pesää rakentaa. Hän vaikuttaisi olevan vielä puolitiessään kehityksessä. Kysy mistä ne hommat nyt kiikastaa, jos baarissa pitää juosta. Ja hanki myös omia harrastuksia, ystävien ym kanssa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kotihiiri05 kirjoitti:

mitähän minun pitäisi tehdä..olen ollut avoliitossa 4v, oma talo on ja lapsi tulossa.miehen arvomaailma vaan pyörii kavereiden ja viinan juonnin ympärillä,ei kumminkaan juopoksi voi sanoa. laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja mies taas baarissa.suuret lainat pankista enkä minä saisi huolehtia raha asioista,esim millä maksaa pakolliset asumis menot ym. ja tänään tuli pommi niskaan että hänen rahat ovat hänen ja minun ovat minun, ei siis yhteisiä.muuta kuin lainat. eli minun pitäisi pärjätä hurjilla kelan etuuksilla, suoraansanoen pyhällä hengellä.miehen arvomaailma siis ihan täysin hukassa..enää en tiedä mitä tehdä..en todellakaan. joskus tuntuu että minulla olisi parempi olla ja asua yksin..mutta on kumminkin asuntolainat sun muut ns.yhteiset jutut..en enää tiedä mitä tehdä, enkä haluaisi stressata vauvan takia, jos voin huonosti niin vauvakin voi huonosti..onko kukaan samassa tilanteessa tai joku joka osaisi neuvoa..haluaisin vaan jo miehen asettuvan aloilleen ja että ajattelisi muitakin kuin itseään...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu