Miehen mietteitä tasa-

Et mene naimisiin, jollet saa olla pomo.

Ihan hyvä päätös.

Mutta ei vieras mies.

Minun lähipiirissäni on kyllä erottu ihan sen takia, että miehet ovat mukamas miehekkäitä ja eivät laita tikkua ristiin paitsi kerran vuodessa saattavat viedä jotain korjaajalle. Naiset pitävät pennuista yksin huolta ja luuttuavat lattioita päivätöiden lisäksi kunnes pimahtavat. Se on sitä perinteistä naisten kotiorjuutta.

Töitä on pakko tässä yhteiskunnassa tehdä kodin ulkopuolella. Todella huonosti voi käydä jos jättää tienaamisen miehen varaan, koska silloin on huomattavasti vaikeampi tehdä omia valintoja jos äijä on eri mieltä.

Millä perusteella yhdistät sen, että joku hoitaa omia lapsiaan, niin tämä henkilö on siitä syystä ylitunteellinen? Purskahtaa herkästi itkuun? Nyyhkii elokuvaa katsoessa ja painuu vaimon kainoloon piiloon?

Kyllä karskikin mies lapsia voi hoitaa. Noilla ei ole tekemistä toistensa kanssa.

Kaikki kai kuitenkin aina lähtee liikkeelle yksilötasolta, myös esimerkkiperheen äidin purppasu miehensä pehmoilusta varsinkin häntä, naista, kohtaan. No, itsepähän on ukkonsa valinnut. Yhtä hyvin asia voisi olla päinvastoin, eli mies olisi liian miehekäs tunteeton paska, joka ei ota kyseisen naisen emotionaalisia tarpeita huomioon. Voi myös miettiä että eikö nainen kykene ottamaan asiaa puheeksi miehensä kanssa kun se nähtävästi häntä häiritsee. Mutta ei, eihän sitä voida keskustella kun se on niin vaikeaa. Varmaan antaa asian rauhassa paisua mielessään sopiviin mittoihin ja käy lopulta viihdyttämässä itseään jonkun luolamiehen luona - pitäähän hänen saada tuntea olevansa nainen.

"Kun nuoret perheet eroavat nykyään aika herkästi, taitaa yksi keskeinen syy olla se että esim. roolijako perheessä miehen ja naisen välillä on melkoisen hukassa."

Voi ollakin, tai se että aletaan leikkiä kotia liian aikaisessa vaiheessa. Ollaan niin aikuista parikymppisinä ja sitten huomataan parin kersan jälkeen että olisihan tässä vielä nuoruuttakin jäljellä, jospa mä elän vielä vähän aikaa ja kerään uusia kokemuksia. Voi olla myös sitäkin, että nykyään on "hyväksytynpää" lähteä kävelemään jos yhteiselo ei oikein suju.

Mitä tasa-arvoa se on että toinen pomottaa?

Tai mitä tasa-arvoa se on että on miesten ja naisten työt?

Tahtoa saa olla kunhan sitä tahtoa ei viedä läpi toista alistamalla ja jalkoihin tallaamalla.

Minä olen ymmärtänyt tasa-arvolla että asiat sovitaan yhdessä ja säännöt on samat oli sulla sitten millanen värkki jalkojen välissä tahansa.

Eroamisesta olen huomannut saman; erotaan todella helposti. Mutta onko vika tasa-arvossa? Enpä ihan äkkiä löisi ko. asian puolesta vetoa. Taitaa olla niin ettei enää kaiken yhteiskunnan paineen alla jakseta yrittää olla yhdessä ja selvitellä ongelmia. On helpompi luovuttaa.

sittenkin hyvin?

Se epätasa-arvo mikä oletuksena on vallinnut, on ollut patriarkaatti, eiks niin? Siitä on sitten johdettu erilaisia sääntöjä ja totuuksia miesten ja naisten ominaisuuksista. Ja siitä taas on johdettu kummallekin sukupuolelle sopivat sosiaaliset säännöt.

Nyt kun tuo järjestelmä on jossain määrin purkautumassa, molempiin sukupuoliin kohdistuu uusia paineita: naisten on pärjättävä työmarkkinoilla miesten säännöillä: miesten on osattava kasvattaa lapsia muillakin kuin "käskytie-metodilla. Ja niin edelleen. Roolit siis sekoittuvat, kun tasa-arvon myötä molempien sukupuolien on opittava löytämään toisen sukupuolen malleista käyttökelpoisia osia omaan käyttäytymiseen.

Ei siinä ole mun mielestä kyse miesten naisistumisesta tai päinvastoin. Siinä on kyse ihmisyyden etsinnästä. Ja kuten ihmisten toiminnassa yleensä, sekaan mahtuu paljon vääriä ratkaisuyrityksiä.

Molempia sukupuolia koskettaa se, että samalla kun saa toisen sukupuolen oikeuksia, saa mukana toisen sukupuolen velvollisuudet: miesten ja naisten vastuut on jakautuneet eri tavoin. Niiden toisen sukuouolen vastuiden opettelu lienee tasda-arvon suuri kompastuskivi. Siinä menee oma aikansa molemmilta, että tämmöset näkemykset siirtyy myös niihin odotuksiin, mitä toiseen sukupuoleen kohdistuu, että lakattaan ajattelemasta miehiä akkamaisina tai naisia miesmäisinä, jos he todella ottavat osaa toisen sukupuolen malleihin (mitä tasa-arvo siis mielestäni edellyttää).

Mutta ei se, että ollaan opetteluvaiheessa tarkoita sitä, että projekti olisi turha?

"Ongelma on siinä että miehet kuitenkin yhä kaipaavat sellaista tunteellisempaa, feminiinisempää naista ja naiset puolestaan odottavat että mies on yhä mies: isolla M:lla."

Tämä on täyttä totta! Nykynainen saa olla minkälainen tahansa saadakseen miehen, mutta miehen täytyy olla (tai ainakin esittää olevansa) se johtaja toisten miesten keskuudessa, jotta naiset syttyvät.

Miehen pitää tehdä aloite, naisen ei koskaan tarvitse (paitsi jos haluaa). Naiselle miehen saaminen on yleensä itsestäänselvyys. Jos mies taas ei ole sellainen "otanpa tästä naisen kainaalooni, prkl!"-tyyppiä, niin ketään naista ei kiinnosta.

Miehen pitäisi aina "ottaa" nainen, mutta miehistynyt nainen saattaakin sitten käyttäytyä miehekästä miestä kohtaan tavalla, joka ei tälle miehelle kelpaa. Ja ero tulee. Mutta vaikka nainen on miehistynyt, niin hänen ihannemieskuvansa ei ole muuttunut. Täten naisellistunut mies ei kelpaa naiselle, ja jos kelpaakin, niin suhteen edetessä naista alkaa vituttamaan se, ettei tämä mies ole "perinteistä ihannemiestyyppiä". Ja ero tulee tässäkin tapauksessa.

"Tasa-arvosta" ei ole minkäänlaista hyötyä miehelle, koska toisaalta nainen käyttäytyy miestä kohtaan kuin mies ja toisaalta naiselle ei kelpaa myöskään "tasa-arvoistunut" (naisellistunut) mies. Nainen ei tykkää tunteellisesta miehestä (alkukantaisena säilyneen sukupuolivietin takia), mutta toisaalta hän ei myöskään siedä "perinteisen" miehen käytöstä (ja tämä johtuu "tasa-arvosta").