Kävi sitten niin että tuli ero poikaystävän kanssa kahden vuoden jälkeen. Molemmat olemme toisillemme hyvin tärkeitä, olemme olleet toistemme parhaita ystäviä. Nyt olemme vain kasvaneet erillemme, olimme aloittaessamme liian nuoria ja naiiveja emmekä kumpikaan oikein osanneet tehdä mitään, kaiken lisäksi kuvaan astui juuri toinen nainen johon poikaystäväni ihastui. Ero olisi ollut joka tapauksessa väistämätön, sen uskon, mutta nyt vain tuntuu hieman siltä että minut on jätetty toisen naisen vuoksi (vaikka eivät he kuulemma aio mitenkään tehdä mitään tunteilleen ja minulle kovasti vakuuteltiin että toinen nainen oli vain osasyy koko touhuun).
Voiko tällaisessa tilanteessa erota ystävinä? Haittaako se vain selviytymistä? Voimmeko mitenkään selvitä tästä? Hän on hieno ihminen enkä haluaisi menettää häntä ystävänä, mutta en tiedä miten onnistua. Olemme päättäneet että käymme vielä yhdessä läpi syitä jotka eroon johtivat ja puhuisimme ongelmakohdat läpi, että voisimme viisastua vahingosta ja toivottavasti ymmärtää paremmin miksi näin kävi vaikka luulimme molemmat että kyse olisi ikuisesta rakkaudesta. Rakastamme kyllä vielä toisiamme, ei ehkä niin romanttisesti kuin ennen, enemmänkin ystävinä tai sisaruksina, ihmisinä jotka ovat kokeneet paljon yhdessä. Mikä siis neuvoksi?
Voiko tällaisessa tilanteessa erota ystävinä? Haittaako se vain selviytymistä? Voimmeko mitenkään selvitä tästä? Hän on hieno ihminen enkä haluaisi menettää häntä ystävänä, mutta en tiedä miten onnistua. Olemme päättäneet että käymme vielä yhdessä läpi syitä jotka eroon johtivat ja puhuisimme ongelmakohdat läpi, että voisimme viisastua vahingosta ja toivottavasti ymmärtää paremmin miksi näin kävi vaikka luulimme molemmat että kyse olisi ikuisesta rakkaudesta. Rakastamme kyllä vielä toisiamme, ei ehkä niin romanttisesti kuin ennen, enemmänkin ystävinä tai sisaruksina, ihmisinä jotka ovat kokeneet paljon yhdessä. Mikä siis neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun mielestä sinun kannattaa erota entisestä poikaystävästä ihan totaalisesti. Koska jos jäät siihen roikkumaan "ystävänä", niin tavallaan alitajuisesti elättelet toiveita, vielä mahdollisesta yhteen palaamisesta.
Sinun on parasta todella erota kerralla. Kerran se vain kirpaisee. Ja näin voit "puhtaalta pöydältä" alkaa luomaan uutta mahdollista suhdetta itsellesi. Etkä ajattele enää, mitä entinen poikaystävä on asiasta mieltä.
en ole ihan samaa mieltä... Hetken hengähdystauko ja irrottautuminen entisestä on varmaan syytä varmistaa, mutta miksi luopua hienosta ystävyydestä, jos siihen molemmat pystytte ilman katkeruutta myöhemmin?
Totta, todellinen ystävyys voi kestää läpi koko elämän :)
Ja parisuhteessakin ollaan tavallaan, toisen paras ystävä :)
Mutta, kun parisuhde päättyy. Niin sitä on "ystävyyden" varjolla turha pitää enää kasassa. Yleensä tuo, että jatketaan "ystävinä". On vain erotilanteen "lievennys" muoto.
Ja, kun tahoillaan entinen kumppani alkaa sitten seurustelemaan uuden kumppanin kanssa. Niin siinä sitten astuu tunteet yleensä mukaan kuvaan. Eli, parisuhde ei kaipaa "kolmatta pyörää".
voin sanoa. Yritetty on, mutta "ystävyydestä" se taas lähtee suhteen uudelleen lämmittely tosi helposti. Eikä siitäkään tule mitään. "Ystävinä" jatkaminen on itse(ja toisen)petosta. Ei tunteitaan voi yhtäkkiä muuttaa "vain ystävyydeksi" jos on ollut tai vielä on muuta.
Eri asia jos kummallakaan ei enää ole mitään muuta tunteita toisiaan kohtaan ja erosta on kulunut aikaa. Sitten ehkä saattaa onnistua, jos sittenkään. Asiallisissa jopa hyvissä väleissäkin on mahdollista erota, mutta ei sitä ystävyydeksi voi kutsua.