On se kumma kun nykyään on jonkinlainen sosiaalisuuspakko. Jos viihtyy omissa oloissaan, niin on pakostakin tosielämästä eristäytynyt onneton luuserinörtti joka vain miettii itsensä tappamista. Itse viihdyn paljon paremmin omissa oloissani, voisin sanoa olevani yksinäinen, mutta valitettavasti kyseiseen adjektiiviin liittyy ilkeä negatiivinen lataus. Mutta onko sillä väliä?
Omituista kyllä en ole ikinä miettinyt itsemurhaa, en tunne itseäni onnettomaksi enkä eristäydy. Jos elokuvateatterissa on hyvä leffa, niin käyn tietenkin katsomassa sen. Jos paikallisella rock-klubilla on hyvä bändi, niin ilman muuta menen katsomaan sitä. Mutta muuten olen omissa oloissani, katson paljon elokuvia, luen paljon ja lenkkeilen. Ja olen täysin tyytyväinen elämääni. En vain viihdy toisten ihmisten seurassa, mutta ns. pakollinen sosiaalisuus kuten ryhmätyöt ja sellaiset eivät tuota ongelmia.
Kuitenkin yksinäisistä luodaan negatiivista kuvaa, heitä kehotetaan liittymään kaikenlaisiin seuroihin, bailaamaan ankarasti jne. Eli ei vain ymmärretä, että yksinäinenkin voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä.
Omituista kyllä en ole ikinä miettinyt itsemurhaa, en tunne itseäni onnettomaksi enkä eristäydy. Jos elokuvateatterissa on hyvä leffa, niin käyn tietenkin katsomassa sen. Jos paikallisella rock-klubilla on hyvä bändi, niin ilman muuta menen katsomaan sitä. Mutta muuten olen omissa oloissani, katson paljon elokuvia, luen paljon ja lenkkeilen. Ja olen täysin tyytyväinen elämääni. En vain viihdy toisten ihmisten seurassa, mutta ns. pakollinen sosiaalisuus kuten ryhmätyöt ja sellaiset eivät tuota ongelmia.
Kuitenkin yksinäisistä luodaan negatiivista kuvaa, heitä kehotetaan liittymään kaikenlaisiin seuroihin, bailaamaan ankarasti jne. Eli ei vain ymmärretä, että yksinäinenkin voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos yksin oleminen on sinulle helppoa, niin ei kuvittelisi sinun olevan muista riippuvainen. Miksi siis välität yleisestä mielipiteestä? Valtamielipiteestä eroavat elintavat ja arvot kohtaavat aina vastustusta, mutta ne pitää oppia jättämään omaan arvoonsa. Kumpi lienee arvokkaampaa: Kulkea massan mukana ja olla yleisesti hyväksytty, vai tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu?
Älä siis ole sosiaalinen jos ei nappaa. Yksinäisyys valintana on henkilökohtainen asia. Yksinäisyys pakkona on joskus surullisempi asia.
Ole siis sellainen kun olet äläkä kysele meidän tyhmiä mielipiteitämme ;)
Itse nautin myös yksinolosta. Olen kyllä onnellisesti kihloissa, mutta miehelläni on sellainen työ, jonka vuoksi hän joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Tämä ei ole kuitenkaan mulle mikään ongelma, sillä viihdyn yksin.
Yksin ollessani saan tehdä mitä haluan, milloin haluan ja miten haluan. Shoppailustakin nautin eniten, kun olen yksin. Voin viettää aikaani tunteja sovituskopeissa kuitenkaan ostamatta välttämättä mitään. Istun kahvilla ja katselen ympäristöä ja ohikulkevia ihmisiä. Olen omissa ajatuksissani. Ja nautin siitä.
Kotona ollessani luen, katson elokuvia, otan nokoset, jos siltä tuntuu. Ja nautin olostani. Silloin mun ei tarvi ajatella ketään muita kuin itseäni ja saan omistautua vain itselleni.
Mulla on myös läheinen ystäväpiiri, joita tapaan säännöllisesti. Nautin myös heidän seurastaan ja pidämme hauskaa yhdessä. Kuitenkaan heidän läsnäolo ei ole mulle pakollista, en ole riippuvainen heistä enkä kenestäkään muusta. En tarvitse kaveria lähteäkseni harrastamaan/shoppailemaan ym. vapaa-ajanviettoon. Mutta jos joku pyytää mua seurakseen, lähden mielelläni.
Mulle ei siis ole ongelma olla ihmistenkään kanssa. En kärsi mistään torikammoista ym. fobioista, jos ihmisiä on läsnä. En vain jaksa olla aina niin sosiaalinen, varsinkaan puolituttujen seurassa. En jaksa jutella olemattomista asioista, jos ei ole oikeasti asiaa. Tietysti tulee hetkiä, kun kaipaa ystävän seuraa ja yleensä se on puhelinsoiton päässä.
Nautin siis yksinolosta.
Jos ei osaa olla yksin, ei osaa olla ihmistenkään seurassa. Niinhän se minun mielestäni menee , joten yksin oleminenhan tarkoittaa rentoutumista, voimien keräämistä ja yksi hyvän mielenterveyden peruspilareista on kyetä olemaan niin, ettei koko ajan aktivoi aivojaan liiallisilla tapahtumilla ja ihmisten hulinoilla.
Ne, jotka yksinäisyyden kokevat kielteisenä, kärsivät todennäköisesti tahoillaan pelkoa kohdata itsensä. Sitähän yksin oleminen on=kuulee mitä ajattelee, tuntee tunteitaan.
Sopivassa suhteessa ihmisiä ja sopivassa suhteessa yksin olemista olisi ihanne. Yksinäisyydestä ei saa tulla itsetarkoitus, koska aikaa myöten se voi kääntyä vastaankin ja aiheuttaa sen, ettei ole enää ketään. Sitä ei ole monikaan kestänyt, erityisesti vanhoilla päivillään.
Joten annahan ihmisten asennoitua aivan rauhassa ja nauti siitä, että kykenet itsenäiseen ajatteluun ja elämään. Elämä antaa sinulle hyvin paljon iloa :)
olen minä..ikinä ei oikein huvita mennä avokin kanssa kyläilemään ym
Ennen olen ollut todella ujo ja huonolla itsetunnolla varustettu, mutta avokki on näiden asioiden kanssa jeesannut ja nyt olo on mainio =)
silti ei vaan kiinnosta kauhean kauaa missään kylässä olla, pari tuntia jaksaa, mutta sitten alkaa etomaan koko touhu!
olen silti sellainen kotikissa, päiväkin pois kotoa, niin tämä muija alkaa haluumaan jo takas kotiin..vaikka siellä ei mikään tärkeä odota, silti on niin ihanaa palata kotiin..
viihdyn aivan loistavasti yksin, samaa ei kyllä voi sanoa avokista, sillä on useasti pakko olla ihmisiä ympärillä =)
hassua tällainen, minä näin epäsosiaalinen, ja avokki sitten taas aivan päinvastainen luonne....se oikeen rakastaa sitä kun käy kyläilemässä ja saa työnsä puolesta tavata uusia ihmisiä...
Täysin samaa mieltä. Itse en tunne oloani yhtään hyväksi jossain koulussa, koko ajan ihmisii, aamust iltapäivää asti ja sit vast pääsee pois,joka päivä sitä samaa p*skaa huoh -.- En oo sosiaalinen ihminen, eikä musta sellaista tuliskaan, tiedän sen itsekkin ja miks väkisin yrittää olla sellainen, kun ei kerta luonnista? Eikä oo luonteeltakaan sellainen? Ihan turhaan. Jokainen voi olla sellainen kuin on. Yksinäinen, ihmettelen myös samaa kuin sä: Nykyään on joku sosiaalisuuspakko. Ihminen haukutaan heti, jos ei ookkaan sosiaalinen. Tälläiset ylipirteäsosiaaliset
voisivat mennä nukkumaan kaikki yhdessä miesten ja naisten yhteismakuusaliin (hahaha)saisivat ihmisiä lähelle silloinkin, kun mennään kimpassa nukkumaan, sängyt on toisissaan kiinni, että ei tartte pelätä, mihin ne ihmiset katos...
sä saat olla just sellainen kun olet, itsekin joskus nimenomaan tarvitsen yksinoloa. tätä vaan eivät kaikki ymmärrä.
usein on perhe ympärillä, työpaikalla asiakkaat, työkaverit ja ystävät, nautin siitä, että saan ehkä sen kaksi kertaa vuodessa olla IHAN YKSIN.