suutun tosi nopeasti poikaystävälläni.jos hän ei suostu vaikka johonkin mitä haluaisin tehdä.tai jos hän ei pääse meille heti kun haluan.saatan alkaa hakkaamaan ja lyömään.ja potkin ja huudan kuin hullu.onko muilla samanlaisia kokemuksia?tää on kauheeta.haluan tästä eroon..poikaystäni ärsyttää minua liikaa.ja hän ei kestä kun lyön häntä.siksi olemme eron partaalla.olemme olleet vuoden yhdessä.rakastamme toisiamme.miksi en pysty juttelemaan asioista heti?vaan alan hakkaamaan ja sitten vasta mietin mitä teen.
miksi näin?
sara
2549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko koskaan harjoitellut, miten suututaan? Temperamenttiasi et voi muuttaa, mutta voit harjoitella purkamaan tunteesi toisellakin tavalla.Onko sinua lapsena kielletty suuttumasta ja laitettu jonnekin yksin huutamaan tai ovatko sinua kasvattaneet henkilöt saaneet samanlaisia raivareita kuin sinäkin? Vaikuttaisi vähän siltä, ettet vain osaa näyttää vihaasi oikein ja näytät sen niin kuin pikkuinen lapsi potkimalla, lyömällä ja hakkaamalla. Siis sillä ainoalla keinolla, jonka jokainen meistä oppii ensimmäisenä elämässään. Ja voin lohduttaa, etteivät kaikki koskaan siitä kasvakaan ja ovat samanlaisia lopun ikänsä.
Olet kuitenkin fiksusti lähtenyt miettimään mitä tehdä ja se on hienoa sinulta, joten nyt vain pohdit voisitko seuraavan kerran suuttuessasi motata muuta kuin poikaystävääsi. Mieti valmiiksi mihin suuntaat nyrkkisi ja minkä uskot auttavan vihan tunnettasi purkautumaan. Kun saat opetettua nyrkkisi suunnan toisaalle, niin alkaa vaihe kaksi eli mieti valmiiksi mistä yleensä suutut ja onko se niin tärkeätä edes suuttua vai voitko vain kohauttaa olkapäitäisi.
Suuttuminen vie vain voimiasi ja vahingoittaa eniten sinua. Ihmiset voivat aina lähteä pois luotasi, mutta sinä jäät kamppailemaan raivoisien purkauksiesi kanssa. Mieti sitäkin, että kuinka paljon itsesi kehittäminen tuottaa hyvää elämääsi ja miten paljon enemmän sinulle jää aikaa nauttia kaikesta kivasta, jos et aivan joka juttua ota niin raskaasti itseesi.
Minä olen ollut aivan samanlainen ja vasta aikuisena opetellut ne säännöt, mitkä olisin voinut opetella nuorempana. Voin luvata, ettet pääse itseäsi koskaan pakoon ja eroaminen toisesta ei sinua auta.
Kannattaa myös puhua ominaisuudestasi vaikkapa koulun terveydenhoitajalle tai lääkärille. Joskus kyse voi olla neurologisestakin vaivasta ja siihen kyllä löytyy nopea apua esim. terapialla tai lääkityksellä. Jokin pieni sähköimpulssi aivoissasi kulkeekin pikkasen väärään suuntaan ja kun sen tiedät, osaat ennakoida käytöstäsi vielä paremmin. Mutta suosittelen kuitenkin ihan ekaksi ohjaamaan sitä nyrkkiä uuteen suuntaan ja vaikka ei ihan heti sujuisi, niin ahkeran harjoittelun jälkeen tuloksia kyllä näkyy. Voisiko poikakaverisi auttaa? Ettei hän lähtisi raiverihisi mukaan, vaan antaisi sinun rauhassa riehua ja auttaisi nyrkkiäsi menemään toiseen suuntaan.
Koeta pärjätä!
Hakeudu nyt terapiaan.