Hei! Kaipaisin muitten ihmisten ajatuksia tähän omaan tilanteeseeni.
Oon seurustellut poikaystäväni kanssa yli kolme vuotta. Rakastan häntä todella paljon. Välillä on aikoja, milloin olen taas hetken onnellinen hänen kanssaan. Mutta nykyään olen yleensä vain onneton.
Luulen että olen ollut n. puolitoista vuotta masentunut. Yleensä haluaisin vain nukkua kellon ympäri. Syön ja ahmin, kostan tavallaan itselleni pahaa oloani. Lääkäriin en ole mennyt, koska en mielestäni kuitenkaan tarvitse uni- tai mielialalääkityksiä.
Isoin ongelma kai on, että en yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Tai miten pääsisin tästä tunteesta eroon, että annan aina omien tunteiden laimeta ja unohdan kaiken, mikä sisälläni käskee minua irrottautumaan tästä suhteesta kokonaan pois. Omia vaistojaanhan pitäisi seurata. Mutta on niin vaikeaa jättää tämä suhde muka kokonaan taakseen.
Kaikista suurin ongelma kai on, että en koskaan tiedä, mikä mun rooli hänen elämässä on.
Hän voi olla mulle ihan uskomattoman kylmä. Haukkua, piikitellä, syyllistää. Tai sit saan kerjätä hänen huomiotaan, kun kaikki muu tuntuu olevan mua tärkeämpää. Hänen äitinsä päätti olla pitämättä minusta, ja siitä aiheesta on sitten riidelty satoja kertoja. Poikaystäväni ei ole puolellani.
Hänessä on paljon hyvää. Siksi häntä rakastan. Mutta olen onneton. Haaveilen paremmasta. Mitä teen :(
Oon seurustellut poikaystäväni kanssa yli kolme vuotta. Rakastan häntä todella paljon. Välillä on aikoja, milloin olen taas hetken onnellinen hänen kanssaan. Mutta nykyään olen yleensä vain onneton.
Luulen että olen ollut n. puolitoista vuotta masentunut. Yleensä haluaisin vain nukkua kellon ympäri. Syön ja ahmin, kostan tavallaan itselleni pahaa oloani. Lääkäriin en ole mennyt, koska en mielestäni kuitenkaan tarvitse uni- tai mielialalääkityksiä.
Isoin ongelma kai on, että en yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Tai miten pääsisin tästä tunteesta eroon, että annan aina omien tunteiden laimeta ja unohdan kaiken, mikä sisälläni käskee minua irrottautumaan tästä suhteesta kokonaan pois. Omia vaistojaanhan pitäisi seurata. Mutta on niin vaikeaa jättää tämä suhde muka kokonaan taakseen.
Kaikista suurin ongelma kai on, että en koskaan tiedä, mikä mun rooli hänen elämässä on.
Hän voi olla mulle ihan uskomattoman kylmä. Haukkua, piikitellä, syyllistää. Tai sit saan kerjätä hänen huomiotaan, kun kaikki muu tuntuu olevan mua tärkeämpää. Hänen äitinsä päätti olla pitämättä minusta, ja siitä aiheesta on sitten riidelty satoja kertoja. Poikaystäväni ei ole puolellani.
Hänessä on paljon hyvää. Siksi häntä rakastan. Mutta olen onneton. Haaveilen paremmasta. Mitä teen :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jos koet olevasi masentunut niin kyllä sinun jotain muutosta pitäisi elämässäsi tehdä. Ei se että haet apua tarkoita sitä että sinulle tuputetaan uni- tai mielialalääkkeitä, vaikka niin tunnut luulevan.
Toisaalta jos kaikki mitä viestissä kerrot pitää paikkansa (eli esim. "Hän voi olla mulle ihan uskomattoman kylmä. Haukkua, piikitellä, syyllistää.") niin helpompikin ratkaisu on olemassa eli ero ko. miehestä. Tämä siis sillä oletuksella että pahan olosi aiheuttaa hän. Sillä vaikka kuinka rakastaisit, niin jos et saa vastarakkautta, niin mitä ihmettä luulet suhteesta muka koskaan kehittyvän? Varmaankaan et halua ainakaan sitä nykyiselleen jättää.
Ja ymmärrän kyllä sen että vetoat monessa kohtaa viestissäsi tunteisiin ja niiden pohjalta tehtyihin päätöksiin (esim. "Tai miten pääsisin tästä tunteesta eroon, että annan aina omien tunteiden laimeta ja unohdan kaiken, mikä sisälläni käskee minua irrottautumaan tästä suhteesta kokonaan pois."), mutta voit kokeilla myös tehdä päätöksiä järjellä eikä tunteella. Me miehet ainakin teemme usein niin (eivätkä ne päätökset aina ole väärin menneet).
Puhu miehellesi.
Kerro asiallisesti miltä sinusta tuntuu ja että haluat asioihin muutosta.
Sanoit ettet tiedä mikä sinun roolisi on.
Ota siitä selvää. Kysy mieheltä mikä merkitys sinulla on... Kysy että mitä hän haluaa tulevaisuudeltanne.
Jos hän ei ole valmis tekemään asioita suhteenne ja sinun hyvinvointisi eteen niin teet itsellesi kaikista eniten väärin jos jäät siihen suhteeseen.
Koitahan jaksaa!
omaa mielenterveyttään ei todellakaan kannata parisuhteen takia menettää!
Jätä se.
Robin Norwood: Voiko nainen rakastaa liikaa
Avasi ainakin omat silmäni huomaamaan mitä kaikkea teen "rakkauden" eteen aiheuttamalla samalla itselleni valtavan huonon olon. Ja samalla kumppani vain etääntyy. Helposti rakastaminen onkin pakkomielle tai riippuvuus toiseen ihmiseen, ja se vie aikaa ja rohkeutta että pystyy myöntämään sen.