Hautaanko asti

Eikö teille, jotka leikitte täällä, tule koskaan mieleen, että voitte tehdä jonkun ihmisen elämään vaikutuksen, joka kestää lopun elämää? Tutustutaan,rakastutaan,vannotaan valoja ja suunnitellaan koko elämän kestäviä suunnitelmia. Sitten, kun pari vuotta kuluu, palaa elämäänne ex, josta ette ole päässeet irti ja hylkäätte ihmisen, joka on jo ehtinyt sitoutua mielessään teihin,kiintynyt niin, ettei elämä enää maistu eikä missään ole enää mieltä.

Jos ei ole päässyt irti entisistä tunteista, ei pitäisi alkaa vakavaa suhdetta uuteen ihmiseen ja uskotella hänelle olevansa vakavissaan. Me, jotka olemme tunneihmisiä, emme pääse tälläisesta kokemuksesta irti vuosienkaan kuluttua. Ja tässä ns. aikuisiässä ei enää jaksa eikä tahdo alkaa mitään uudestaan. Ei myöskään voisi enää luottaa puheisiin, koska ne eivät tosipaikan tullen pidä paikkaansa. Jää jäljelle vain muistot,kaipuu ja huono itsetunto,suru menetetystä. Olin parin vuoden ajan korvike enkä sitä tiennyt. Nyt jo kohta kaksi vuotta mennyt hylätyksi tulemisesta enkä ehjäksi ole tullut. Ja minä aina ajattelin kuinka empaattisen kumppanin sain. Ei hän pahoitellut käytöstään. Irti en vain pääse näistä tunteista ja se vie voimia ja elämä on niin surullista ja raskasta.
41175
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Viikko sitten rakenneltiin aitaa,komevuotta siinä tyhmyydessä menikin,tosin ystävänä vain loppuaika.Viina vei miestä ja tulee aina viemään ja lujaa. Vielä väittää ei hän juo VAIKKA SAATTOI OLLA KOLMAS JUONTIPÄIVÄ MENOSSA.Ja haukkumista oli jos sanoi juomisesta jotain.Henkinen puoli oli uhmaikäisen lapsen tasolla,ei muu maistunut kuin vaihtuvat naiset,joita tilaukseksi nimitti.Naisissa kai se vika on ,kun kelpaa juopot ja häiriintyneet,osaavat näytellä ja hyvin...Rapulassa tänäänkin naisen luokse kiirehti kun soiteltiin ja suomi 24 tarjoo kaikille vertaistaan,ja hyvin näkyy kelpaavan.Ainakin RENTUILLE joku käyttö näkyy löytyvän,isoine kalja mahoineen saavat itsetuntoa nostaa. Hyvä naiset,turha itkeä jälkeenpäin.

Äänestä

Jos on tunneihminen, kannattaa välttää alkamasta mitään netissä.
Pitää ymmärtää millaista porukkaa netissä/chateissa/treffisaiteilla liikkuu.
Kaikki eivät ole tosimielessä liikkeellä.
Netissä on niin helppo joidenkin tehdä ns.paskatemppuja toisille, ottamatta siitä mitään vastuuta.
Säästämme vain itseämme sydänsuruilta kun opimme suhtautumaan realistisesti nettiin ja siellä pyöriviin ihmisiin.
Kaikkeen pitää varautua, ettei tule yllätyksiä.
Eipä silti, myös live-elämässä voi kohdata samanlaisia pettymyksiä.
Tunneihmisten elämä on aina vuoristorataa.
Kannattaa hypätä vauhdista pois jos kyyti hirvittää.

Äänestä
  • kuin itsekkäät ja tunteettomat ihmiset. Sitä ei vaan oikein voi uskoa toisestakaan ihmisestä pahaa, kun itsellä on liian siniset simmut.

    Äänestä

  • EI todella PIDÄ laikkiä itsellä ja tavata ja vieläpä ihastua,ellei ole itse vahva antamaan itseään leikkikaluksi jollekkin huono itsetuntoiselle,vaikka alus on niin mukavaa, kun on reppana on tyytyväinen ja juuri minusta niin tykkäävä, vaan jos katsottas hiemän mistä mies kiinostunut, onkohan viina vienyt vaikka kaiken tavallisen puuhan pois.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Leikkiäkö kirjoitti:

Eikö teille, jotka leikitte täällä, tule koskaan mieleen, että voitte tehdä jonkun ihmisen elämään vaikutuksen, joka kestää lopun elämää? Tutustutaan,rakastutaan,vannotaan valoja ja suunnitellaan koko elämän kestäviä suunnitelmia. Sitten, kun pari vuotta kuluu, palaa elämäänne ex, josta ette ole päässeet irti ja hylkäätte ihmisen, joka on jo ehtinyt sitoutua mielessään teihin,kiintynyt niin, ettei elämä enää maistu eikä missään ole enää mieltä.

Jos ei ole päässyt irti entisistä tunteista, ei pitäisi alkaa vakavaa suhdetta uuteen ihmiseen ja uskotella hänelle olevansa vakavissaan. Me, jotka olemme tunneihmisiä, emme pääse tälläisesta kokemuksesta irti vuosienkaan kuluttua. Ja tässä ns. aikuisiässä ei enää jaksa eikä tahdo alkaa mitään uudestaan. Ei myöskään voisi enää luottaa puheisiin, koska ne eivät tosipaikan tullen pidä paikkaansa. Jää jäljelle vain muistot,kaipuu ja huono itsetunto,suru menetetystä. Olin parin vuoden ajan korvike enkä sitä tiennyt. Nyt jo kohta kaksi vuotta mennyt hylätyksi tulemisesta enkä ehjäksi ole tullut. Ja minä aina ajattelin kuinka empaattisen kumppanin sain. Ei hän pahoitellut käytöstään. Irti en vain pääse näistä tunteista ja se vie voimia ja elämä on niin surullista ja raskasta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu