eli siis koko elämäni olen elänyt äitini "hellässä huomassa". hän on läiskinyt minua pitkin poskia ja hakannut puukengällä ja repinyt hiukset päästäni. muutamaan kuukauteen en saanut istua samassa ruokapöydässä kun muu arvoisa perhe söi.
ruuat kyllä piti syödä taikka sitten sai oksentaa ja syödä.
olen jo vajaat 50-vuotta ja vieläkin äitini yrittää määräillä elämääni.
mutta nyt kyllä siihen tuli piste isolla sellaisella. nyt äitini on aika sairas ja vinkuu itsekseen. mutta siis minulla ei vaan riitä myötätuntoa.
minun lapsiakin on määräillyt ja arvostellut ja alentanut.
pitäisikö minulta riittää myötätuntoa?
ruuat kyllä piti syödä taikka sitten sai oksentaa ja syödä.
olen jo vajaat 50-vuotta ja vieläkin äitini yrittää määräillä elämääni.
mutta nyt kyllä siihen tuli piste isolla sellaisella. nyt äitini on aika sairas ja vinkuu itsekseen. mutta siis minulla ei vaan riitä myötätuntoa.
minun lapsiakin on määräillyt ja arvostellut ja alentanut.
pitäisikö minulta riittää myötätuntoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
käännä selkäsi vain mutta ole omille lapsillesi hyvä mutta älä lelli.